Lue keskustelun säännöt.
Haluan miesten huomiota pakkomielteisesti
29.04.2015 |
Olen aina ollut flirttaileva luonne. Minulla on jokaisessa porukassa, oli se sitten työ-, harrastus- tai opiskeluporukka valittava itselleni vähintään yksi mies, jonka yritän saada ihastumaan itseeni ja jonka kanssa flirttailen. Baari-illan kohokohta minulle on se, kun joku mies tulee iskemään, itse en kuitenkaan ikinä baarissa lähesty tuntemattomia. Aiemmin olin parisuhteessa ja pari kertaa petinkin miestäni, kun en osannut vastustaa houkutusta.
Nyt olen ollut noin puoli vuotta sinkkuna ja homma on alkanut lähteä aivan käsistä. En osaa enää nauttia tyttökavereiden kanssa vietetystä baari-illasta, vaan tavoitteena on aina löytää joku mies jonka kanssa lähteä kotiin. Pahinta on se, että osa näistä miehistä on sellaisia, joihin en selvin päin koskisi pitkällä tikullakaan. Jos ei baarista löydy ketään, selailen koko illan puhelinluetteloani ja mietin kenelle vanhalle hoidolle kehtaisin lähettää viestiä tai löytyisikö Tinderistä sopvaa seuraa.
Viime viikonloppuna tilanne eskaloitui siten, että en löytänyt baarista seuraa ja satunnainen hoito ei lämmennyt viesteilleni. Lähdin pettyneenäkävelemään yksin kotiin, mutta matkalla joku mies alkoi jutella minulle joten pyysin häntä luokseni ja harrastimme seksiä. Ei mies nyt mikään ihan kamala ollut, mutta aamulla kyllä alkoi kaduttaa ihan kauheasti. Valehtelin, että vanhempani ovat tulossa kylään että sain hänet pihalle ja annoin väärän puhelinnumeron. Sitten kun lähdin myöhemmin käymään kaupassa, jouduin piileskelemään hyllyjen välissä koska kaupassa oli joku aikaisempi baaripanoni, jota en halunnut kohdata selvin päin. Ja tämä ei ole mikään pikkukylä vaan yksi Suomen suurimmista kaupungeista!
Olen myös monta kertaa jo nolannut itseni kun lähettelen vonkausviestejä viikonloppuöisin satunnaisille miehille. Selvin päin jotenkin pystyn hillitsemään itseni lähettämästä viestejä sellaisille, jotka eivät ole osoittaneet kiinnostuksen merkkejä mutta muutaman lasillisen jälkeen kontrolli katoaa.
Niin ja olen suht. kaunis, hyväkroppainen ja nuori, joten seuraa kyllä löytyy helposti yhdeksi yöksi. Ymmärrettävistä syistä miehet eivät kanssani usein halua tavata toista kertaa enkä itsekään kyllä mitään parisuhdetta haluaisikaan.
Pitäisikö minun mennä terapiaan vai mitä tässä kannattaisi tehdä? Minulle se itse seksi ei ole kaikista tärkeintä (en siis ole seksiaddikti) mutta jotenkin vain rakastan sitä huomiota ja ihailua jota miehiltä saan. Ja kyllä, minulla on todella huono itsetunto.
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:30"]
Olet tavallinen nainen, vaikka AV:n feministit muuta väittävätkin. Miesten huomio on naiselle tärkein asia elämässä.
[/quote]
Meinaatko että jos naisen pitäisi valita vaikka omien lasten ja miesten huomion välillä niin se valitsee tuon jälkimmäisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 08:42"]
Tiiätkö miltä se näyttää meidän miesten silmään, kun joku muija hakee joka toiselta vastaantulijalta huomioo?
[/quote]
Varmaan samalta kuin meidän naisten silmään se, että joku jätkä kulkee vonkaamassa baarissa jokaiselta. Silleen et yrittää muijaa ja kun saa pakit kääntyy tän kaverin puoleen ja sanoo, että entäs sä sitten.
Useammin näkee näitä miehiä kuin naisia, tosin.
[/quote]
Niin. Just näin.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:28"]
En oo noin pahassa tilanteessa kun sä, mut mullakin on huono itsetunto. Lähen useimmiten ulos juomaan vain sen takia et saisin huomiota miehiltä... Ja jos en saa niin se on iso pettymys. Varmaan johtuu vaan siitä et hakee jonkinlaista hyväksyntää ja siihen jää koukkuun.
[/quote]
Voimme vain kuvitella mielessämme kuinka moni suomalainen mies ei olisi yksin ja sinkku tällä hetkellä, vaan parisuhteessa, jos tällaiset naiset oikeasti tekisivät muutakin siellä baarissa sitten kuin vain istuisivat ja odottaisivat miesten aloitetta. Sinkkuja olisi ainakin puolet vähemmän koko Suomessa. Mutta kun ei niin ei.....
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 22:28"]
En oo noin pahassa tilanteessa kun sä, mut mullakin on huono itsetunto. Lähen useimmiten ulos juomaan vain sen takia et saisin huomiota miehiltä... Ja jos en saa niin se on iso pettymys. Varmaan johtuu vaan siitä et hakee jonkinlaista hyväksyntää ja siihen jää koukkuun.
[/quote]
Voimme vain kuvitella mielessämme kuinka moni suomalainen mies ei olisi yksin ja sinkku tällä hetkellä, vaan parisuhteessa, jos tällaiset naiset oikeasti tekisivät muutakin siellä baarissa sitten kuin vain istuisivat ja odottaisivat miesten aloitetta. Sinkkuja olisi ainakin puolet vähemmän koko Suomessa. Mutta kun ei niin ei.....
[/quote]
Haistapa paska. Olen yksi aiempi kirjoittaja ja te miehet ette mulle sitä huomiota anna, joten joudun kerjäämään teiltä sitä... Miksette te sitä huomiotanne meille kaikille naisille sitten halua antaa?
Sama vika. Isäni hylkäsi perheensä, kun olin lapsi. Sitä ennenkin oli enimmäkseen poissa.
Ongelmat, joista aiemmat kirjoittajat ovat kertoneet, ovat hyvinkin tuttuja mulle. Nykyään käyttäydyn aika asiallisesti miesten kanssa, mutta heikko kohta se on edelleen. Oikeastaan ollen enimmäkseen hyvinkin hillitty ja vetäytyvä, vietän aikani enimmäkseen yksin. Olen jo keski-ikäinen, mutta en ole oikein koskaan löytänyt miestä, jonka kanssa voisin tuntea oloni turvalliseksi ja arvostetuksi. Jollain tavalla olen kauan vältellytkin vapavasti otettavia ehdokkaita, mutta vedän tosiaan edelleen puoleeni ilmeiseti röyhkeimmät seksiseuran hakijat ihan vaikka en tekisi mitään. Nuorempana ainakin olin näyttävän näköinen eikä se varmaan ole kokonaan kadonnut, uskon että hyvä ulkonäkö ja huono itsearvostus vetää puoleensa pahimmat tapaukset.
En ole tottunut saamaan miehiltä mitään materiaalista, mutta kaipaan huomiota ja hyväksyntää aina vaan. Voi olla, että ihan normaali määrä huomiota ja hyvä, normaali parisuhde riittäisi. Se on jäänyt haaveeksi tähän asti, vaikka yritystä on ollut. Olen tehnyt parhaani ja on muutakin elämää, mutta silti tuntuu, että sisällä kalvaa tuska, joka pitää kantaa yksin. Kiitos keskustelusta, tuntuu hyvältä lukea ymmärtäviä kommentteja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te muuten miettineet, että meillä on kasvamassa uusi sukupolvi naisia, joiden elämä perustuu ulkonäölle ja huomion saannille? Puhun tästä some-sukupolvesta instoineen ja herutuskuvineen...
On muutakin. Vaikka näytänhän mä tietty tosi hyvältä, mutta ei se mitään tuo eikä ole elämän perusta.
On noita asioita silti syytä miettiä, miten lapsensakin kasvattaa.
30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi kunpa olisin sinä. Mua ei kukaan tule koskaan iskemään. Seksiäkin haluaisin edes kerran elämässä. Nauti nauti elämästä. Mä impeennyn täällä entisestään kun en kelpaa kellekkään.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 13:34"]
Sama vika. Isäni hylkäsi perheensä, kun olin lapsi. Sitä ennenkin oli enimmäkseen poissa.
Ongelmat, joista aiemmat kirjoittajat ovat kertoneet, ovat hyvinkin tuttuja mulle. Nykyään käyttäydyn aika asiallisesti miesten kanssa, mutta heikko kohta se on edelleen. Oikeastaan ollen enimmäkseen hyvinkin hillitty ja vetäytyvä, vietän aikani enimmäkseen yksin. Olen jo keski-ikäinen, mutta en ole oikein koskaan löytänyt miestä, jonka kanssa voisin tuntea oloni turvalliseksi ja arvostetuksi. Jollain tavalla olen kauan vältellytkin vapavasti otettavia ehdokkaita, mutta vedän tosiaan edelleen puoleeni ilmeiseti röyhkeimmät seksiseuran hakijat ihan vaikka en tekisi mitään. Nuorempana ainakin olin näyttävän näköinen eikä se varmaan ole kokonaan kadonnut, uskon että hyvä ulkonäkö ja huono itsearvostus vetää puoleensa pahimmat tapaukset.
En ole tottunut saamaan miehiltä mitään materiaalista, mutta kaipaan huomiota ja hyväksyntää aina vaan. Voi olla, että ihan normaali määrä huomiota ja hyvä, normaali parisuhde riittäisi. Se on jäänyt haaveeksi tähän asti, vaikka yritystä on ollut. Olen tehnyt parhaani ja on muutakin elämää, mutta silti tuntuu, että sisällä kalvaa tuska, joka pitää kantaa yksin. Kiitos keskustelusta, tuntuu hyvältä lukea ymmärtäviä kommentteja!
[/quote]
Aivan kuin itse olisin kirjoittanut, sillä erotuksella että olen kenties n. 10 vuotta nuorempi. Jotenkin en vaan ole koskaan löytänyt miestä, jonka kanssa olisi hyvä olla. Enkä ole koskaan tuntenut, että olisin saanut henkisesti miehiltä sitä mitä eniten tässä maailmassa etsin: hyväksyntää ja välittämistä. Helpompi on sortua siihen, että ottaa sen huomion mitä saa, jos saa.
Totta on tuo, että jos on nätti nainen, mutta todella epävarma miehet tulee tajuamaan sen ja osaa käyttää hyödykseen 100-0. Ikävää, mutta totta. Toimii toki varmasti toisinpäinkin tietysti, en sitä väitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo noin pahassa tilanteessa kun sä, mut mullakin on huono itsetunto. Lähen useimmiten ulos juomaan vain sen takia et saisin huomiota miehiltä... Ja jos en saa niin se on iso pettymys. Varmaan johtuu vaan siitä et hakee jonkinlaista hyväksyntää ja siihen jää koukkuun.
Ymmärrän. Täysin. En osaa sanoa muuta kuin että aika saattaa auttaa. Kun vielä aikuistut ja saat elämänkokemusta, niin vähitellen muut asiat menevät huomiontarpeesta yli. Älä suotta inhoa itseäsi (se paistaa nimittäin tekstistäsi läpi) vaan ole itsellesi armollinen. Sinä toivut vielä ja muutut vahvaksi ihmiseksi, ilman ylitsepääsemätöntä hyväksynnän kaipuuta. Tsemppiä ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tavallinen nainen, vaikka AV:n feministit muuta väittävätkin. Miesten huomio on naiselle tärkein asia elämässä.
Olisiko sitten kyse tuosta prmiskuiteetista?
Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima
Vahvalta vaikuttava omanarvontunto
Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen
Patologinen valehtelu
Petkuttaminen ja manipulointi
Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
Tunteiden pinnallisuus
Kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen
Loismainen elämäntyyli
Heikko käyttäytymisen kontrolli
Promiskuiteetti (sukupuolinen holtittomuus tai valikoimaton sukupuoliyhteys eri partnerien kanssa)
Varhaiset käyttäytymisongelmat
Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen
Impulsiivisuus
Vastuuttomuus
Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä
Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita
Nuorisorikollisuus
Ehdonalaisen vapauden peruutus
Monipuolinen rikollisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempeistä, olen positiivisesti yllättynyt että minua ei haukuttu maan rakoon.
Tällä hetkellä olen todella ahdistunut siitä, että en olen menossa juhlimaan vappua sellaisten vähän vaisumpien kavereiden kanssa, jotka todennäköisesti haluavat pysyä kotona enkä ole Tinderistäkään löytänyt sopivaa vappuheilaa...
Olen 2. viestin kirjoittaja. Katoin kun joku kirjoitteli tänne etäisestä isäsuhteesta. Mun isä on ollut paljon poissa kotoa kun olin pieni, aina töissä ja kotonakin piti aina tehdä töitä. Ainoat muistot yhdessäolosta on kesälomat. Voikohan tää tosiaan olla syynä tämmöseen huomionhakuun? Mun ja mun isän suhde on alkanut vasta viime aikoina lähentyä.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 11:48"]
Ikä ja elämänkokemus parantaa tuon pakkomielteen ja itsetunnon.
[/quote]
Tai joku tuntuvampi kriisi.
Esim sukupuolitauti, vahinkoraskaus ja yh:ksi päätyminen, ongelmallinen tai keskenmenevä raskaus, päihteisiin ajautuminen kun niin ahistaa pitkä tauko miesten huomiosta, väkivaltaiseen tai muuten kaltoinkohtelevaan suhteeseen ajautuminen, prostituutioon ajautuminen… Ehkä sitten ei elämä ihan helpolla tuosta kohene tai itsetunto parane, mutta ehkä joku ymmärrys saattaa herätä.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 11:48"]
Ikä ja elämänkokemus parantaa tuon pakkomielteen ja itsetunnon.
[/quote]
Tai joku tuntuvampi kriisi.
Esim sukupuolitauti, vahinkoraskaus ja yh:ksi päätyminen, ongelmallinen tai keskenmenevä raskaus, päihteisiin ajautuminen kun niin ahistaa pitkä tauko miesten huomiosta, väkivaltaiseen tai muuten kaltoinkohtelevaan suhteeseen ajautuminen, prostituutioon ajautuminen… Ehkä sitten ei elämä ihan helpolla tuosta kohene tai itsetunto parane, mutta ehkä joku ymmärrys saattaa herätä.
[/quote]
Kaikki luettelemasi kriisit vain pahentavat ongelmaa. Itse sanoisin, että jos tästä haluaa päästä yli siihen tarvittaisiin terapian/itsehoidon sekä hyvin ihmissuhteiden (miehiin) yhdistelmää.
Totta, 36 luetteli minun kokemuksiani eikä siinä tainnut edes ollapahimpia... Ajattelen, että rakkaus eheyttää. Tai ainakin, että se kuuluisi hyvään elämään. Olen minä joskus saanut miehiltä jotain, mikä on tuntunut paikkaavan isän puutteen jättämää haavaa, mutta se on ollut ohimenevää. On vaikea uskoa muuhun.
30
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 08:28"]
Millainen suhde sinulla on omaan isääsi? Monesti jos oma isäsuhde on huono ja etäinen, hakee miehissä sitä jatkuvaa hyväksyntää ja ihailua sen takia. Isän ihailu on kasvavalle tytölle itsetunnon kannalta todella tärkeää.
Itse olen isäni hylkäämä ja minulla oli samanlaisia piirteitä nuorena. En kuitenkaan ikinä pettänyt parisuhteessa. Oma tyttäreni on myös isänsä hylkäämä ja pelkään, että hän noudattaa samaa kaavaa. Toistaiseksi ei vielä. Hänen on kuitenkin todella vaikeaa luottaa ja jo pelkästään ystävyyssuhteet on todella pinnallisia, eikä sellaista todellista parasta ystävää ole, vain kavereita. Tyttö on vapaa-ajallaan lähes aina yksin. Uskon, että luottamus ihmisiin ja ihmissuhteisiin horjuu pahemman kerran, koska on saanut isältänsä niin pahast siipeensä. Surettaa.
[/quote]
Komppaan tätä. Itselläni oli melko heikko suhde isääni, tunsin että hän ei koskaan hyväksynyt minua. Odotti poikaa perheeseen (olen neljäs tytär) mutta tulikin taas tyttö, eli olin pettymys isälleni jo syntyessäni. Tästä johtuen minulla on todella huono itsetunto ja olen luultavasti jollain tasolla myös läheisriippuvainen. Kaipaan miesten huomiota paljon ja erityisesti kaipaan ja haen sitä vanhemmilta miehiltä. Olen jopa pettänyt pitkäaikaista kumppaniani, kun tunsin että en enää saa häneltä tarpeeksi huomiota ja etsin sitä muilta miehiltä.
Ikä ja elämänkokemus parantaa tuon pakkomielteen ja itsetunnon.