Lue keskustelun säännöt.
Haluan miesten huomiota pakkomielteisesti
29.04.2015 |
Olen aina ollut flirttaileva luonne. Minulla on jokaisessa porukassa, oli se sitten työ-, harrastus- tai opiskeluporukka valittava itselleni vähintään yksi mies, jonka yritän saada ihastumaan itseeni ja jonka kanssa flirttailen. Baari-illan kohokohta minulle on se, kun joku mies tulee iskemään, itse en kuitenkaan ikinä baarissa lähesty tuntemattomia. Aiemmin olin parisuhteessa ja pari kertaa petinkin miestäni, kun en osannut vastustaa houkutusta.
Nyt olen ollut noin puoli vuotta sinkkuna ja homma on alkanut lähteä aivan käsistä. En osaa enää nauttia tyttökavereiden kanssa vietetystä baari-illasta, vaan tavoitteena on aina löytää joku mies jonka kanssa lähteä kotiin. Pahinta on se, että osa näistä miehistä on sellaisia, joihin en selvin päin koskisi pitkällä tikullakaan. Jos ei baarista löydy ketään, selailen koko illan puhelinluetteloani ja mietin kenelle vanhalle hoidolle kehtaisin lähettää viestiä tai löytyisikö Tinderistä sopvaa seuraa.
Viime viikonloppuna tilanne eskaloitui siten, että en löytänyt baarista seuraa ja satunnainen hoito ei lämmennyt viesteilleni. Lähdin pettyneenäkävelemään yksin kotiin, mutta matkalla joku mies alkoi jutella minulle joten pyysin häntä luokseni ja harrastimme seksiä. Ei mies nyt mikään ihan kamala ollut, mutta aamulla kyllä alkoi kaduttaa ihan kauheasti. Valehtelin, että vanhempani ovat tulossa kylään että sain hänet pihalle ja annoin väärän puhelinnumeron. Sitten kun lähdin myöhemmin käymään kaupassa, jouduin piileskelemään hyllyjen välissä koska kaupassa oli joku aikaisempi baaripanoni, jota en halunnut kohdata selvin päin. Ja tämä ei ole mikään pikkukylä vaan yksi Suomen suurimmista kaupungeista!
Olen myös monta kertaa jo nolannut itseni kun lähettelen vonkausviestejä viikonloppuöisin satunnaisille miehille. Selvin päin jotenkin pystyn hillitsemään itseni lähettämästä viestejä sellaisille, jotka eivät ole osoittaneet kiinnostuksen merkkejä mutta muutaman lasillisen jälkeen kontrolli katoaa.
Niin ja olen suht. kaunis, hyväkroppainen ja nuori, joten seuraa kyllä löytyy helposti yhdeksi yöksi. Ymmärrettävistä syistä miehet eivät kanssani usein halua tavata toista kertaa enkä itsekään kyllä mitään parisuhdetta haluaisikaan.
Pitäisikö minun mennä terapiaan vai mitä tässä kannattaisi tehdä? Minulle se itse seksi ei ole kaikista tärkeintä (en siis ole seksiaddikti) mutta jotenkin vain rakastan sitä huomiota ja ihailua jota miehiltä saan. Ja kyllä, minulla on todella huono itsetunto.
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 14:05"]
Olen 2. viestin kirjoittaja. Katoin kun joku kirjoitteli tänne etäisestä isäsuhteesta. Mun isä on ollut paljon poissa kotoa kun olin pieni, aina töissä ja kotonakin piti aina tehdä töitä. Ainoat muistot yhdessäolosta on kesälomat. Voikohan tää tosiaan olla syynä tämmöseen huomionhakuun? Mun ja mun isän suhde on alkanut vasta viime aikoina lähentyä.
[/quote]
Sama juttu täällä. Välit isän kanssa olivat hyvin etäiset kunnes aikuistuin ja meidän on ollut paljon helpompi jutella. Tunnistan minussa ja AP:ssa paljon samaa. Tosin en ole baareista koskaan seuraa hakenut, mutta muilla välineillä sitten ihan liikaakin kuten netissä. Lyhyessä ajassa uusia kumppaneita oli varmaan kymmenisen. Myös yksi ystäväni on elänyt samanlaisen "villin sinkkuvaiheen" kunnes tajusi, että on hyvä ja kaunis sellaisenaan eikä tarvitse kenenkään huomiota. Hänellä on samanlainen isäsuhde kuin minullakin eli yrittäjäisä, joka oli paljon töissä + avioero.
Minut pysäytti kun tapasin mieheni kaksi vuotta sitten. Hän on rauhallinen, pohdiskeleva, hauska ja turvallinen. Kaikkea muuta mitä nämä muut miehet olivat. Tuntuu, että olen itsekin löytänyt rauhan eikä tarvitse todistella kenellekään mitään. Olen tosi onnellinen nykyään.
Uskon, että AP:llakin on ohimenevä vaihe elämässä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten oikeasti sisäistää se, että selviää ilman jatkuvaa huomiota? Joka kerta kun sitä saa tuntuu, että nyt on pakko ottaa kaikki irti, koska muita mahdollisuuksia ei jatkossa tule.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 11:48"]
Ikä ja elämänkokemus parantaa tuon pakkomielteen ja itsetunnon.
[/quote]
Tai joku tuntuvampi kriisi.
Esim sukupuolitauti, vahinkoraskaus ja yh:ksi päätyminen, ongelmallinen tai keskenmenevä raskaus, päihteisiin ajautuminen kun niin ahistaa pitkä tauko miesten huomiosta, väkivaltaiseen tai muuten kaltoinkohtelevaan suhteeseen ajautuminen, prostituutioon ajautuminen… Ehkä sitten ei elämä ihan helpolla tuosta kohene tai itsetunto parane, mutta ehkä joku ymmärrys saattaa herätä.
[/quote]
Kaikki luettelemasi kriisit vain pahentavat ongelmaa. Itse sanoisin, että jos tästä haluaa päästä yli siihen tarvittaisiin terapian/itsehoidon sekä hyvin ihmissuhteiden (miehiin) yhdistelmää.
[/quote]
No joo, tietenkään en toivo ap:lle noita vaihtoehtoja enkä usko niiden kohdalle osuessa parantavan.
Mutta ovatpahan sangen mahdollisia uhkakuvia, jos jatkat aloittamallasi tiellä, vailla itsehillintää ja itsekunnioitusta.
Ehkäpä pahempia uhkia kuin rakkauden puute. (ei ihan kaikilla muillakaan ole meneillään ihana lopullinen rakkauden täyteinen parisuhde). Oliskohan aika punnita pitkäjännitteisemmin elämän plus- ja miinus -mahdollisuudet. Ja hakea sitä jotain terapiaa.
-36-
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 11:48"]
Ikä ja elämänkokemus parantaa tuon pakkomielteen ja itsetunnon.
[/quote]
Tai joku tuntuvampi kriisi.
Esim sukupuolitauti, vahinkoraskaus ja yh:ksi päätyminen, ongelmallinen tai keskenmenevä raskaus, päihteisiin ajautuminen kun niin ahistaa pitkä tauko miesten huomiosta, väkivaltaiseen tai muuten kaltoinkohtelevaan suhteeseen ajautuminen, prostituutioon ajautuminen… Ehkä sitten ei elämä ihan helpolla tuosta kohene tai itsetunto parane, mutta ehkä joku ymmärrys saattaa herätä.
[/quote]
Kaikki luettelemasi kriisit vain pahentavat ongelmaa. Itse sanoisin, että jos tästä haluaa päästä yli siihen tarvittaisiin terapian/itsehoidon sekä hyvin ihmissuhteiden (miehiin) yhdistelmää.
[/quote]
No joo, tietenkään en toivo ap:lle noita vaihtoehtoja enkä usko niiden kohdalle osuessa parantavan.
Mutta ovatpahan sangen mahdollisia uhkakuvia, jos jatkat aloittamallasi tiellä, vailla itsehillintää ja itsekunnioitusta.
Ehkäpä pahempia uhkia kuin rakkauden puute. (ei ihan kaikilla muillakaan ole meneillään ihana lopullinen rakkauden täyteinen parisuhde). Oliskohan aika punnita pitkäjännitteisemmin elämän plus- ja miinus -mahdollisuudet. Ja hakea sitä jotain terapiaa.
-36-
[/quote]
Joo, mutta huomiona tuo hyvät ihmissuhteet miehiin: en tarkoittanut vain romanttisia suhteita.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 14:05"]
Olen 2. viestin kirjoittaja. Katoin kun joku kirjoitteli tänne etäisestä isäsuhteesta. Mun isä on ollut paljon poissa kotoa kun olin pieni, aina töissä ja kotonakin piti aina tehdä töitä. Ainoat muistot yhdessäolosta on kesälomat. Voikohan tää tosiaan olla syynä tämmöseen huomionhakuun? Mun ja mun isän suhde on alkanut vasta viime aikoina lähentyä.
Mullakin oli etäinen isäsuhde. Eikä koskaan ole ollut tarvetta tai halua harrastaa tuollaista tyrkky-keräilijä-tyyliä.
Joillakin ihmisillä on vahva taipumus nähdä omiin ongelmiin syyllisiksi muut ihmiset, silloinkin kun heitä ei ole suoranaisesti huonosti kohdeltu, mutta onpahan ulistava mitä multa jäi puuttumaan, kun joku muu on saannut parempaa. Naapurin poika, open tai vanhempien lellikki, kulmakunnan prinsessa, pomon suosikki jne..
.
[/quote]