Auttaako liikunta ja luonnossa ulkoilu todella masennukseen?

Yksilöllinen vaikutus hormoneihin, joillakin toimii.

Ehkä siinä tapauksessa, että siitä on pitänyt jo ennen masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ainakin viisaammat sanoneet, että ihmisen lepopulssi tipahtaa helposti kymmenelläkin pelkästään siitä, että menee metsän keskelle.

Omat kokemukset puoltavat, joskaan en tiedä mekanismia miksi näin tapahtuu.

Metsähän on täynnä vaikka mitä hoitavia aineita, joita hengitämme. 

"Puiden erittämät haihtuvat öljyt samalla kohentavat mielialaa ja parantavat vastustuskykyä. Haihtuvien öljyjen, fytonsidien, vaikutuksista on kuitenkin paljon tutkittua tietoa.

Haihtuvat öljyt vaikuttavat kemiallisesti aivo­alueisiin, jotka liittyvät mielialaan ja muistiin. Haihtuvat öljyt tasapainottavat koko elimistön hormonituotantoa ja lievittävät ahdistuksen ja alakulon tunteita."

Näin kertoo kasvitieteilijä Sinikka Piippo, Maaseudun tulevaisuudessa.

Luontopolut ovat mitä parhainta lääkettä masennukseen. Luonto lohduttaa surijaa.

Vierailija kirjoitti:

Parannuin masennuksestani kannabiksen avulla.

Mun masennus paheni kannabiksen takia, koska rupesin saamaan paniikkikohtauksia. Joillekin voi sopia, joillekin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parannuin masennuksestani kannabiksen avulla.

Minä syömishäiriöstä

Ihmeyrtistä on apua moneen vaivaan. ✌️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parannuin masennuksestani kannabiksen avulla.

Mun masennus paheni kannabiksen takia, koska rupesin saamaan paniikkikohtauksia. Joillekin voi sopia, joillekin ei.

Entä sienet? Oletko kokeillut sieniä?

Auttaa. Täällä nyt on vaan väärin ymmärretty mitä on liikunta masentuneelle. Kaikki mikä on liikettä on liikuntaa. Tärkeintä on, että jalat liikkuvat ja se tieto liikkeestä menee selkäytimen kautta aivoihin joka vaikuttaa sitten masennusta lievittävästi. Minulle mielenterveysliikuntaa on hortoilu omaan tahtiin. Saatan pysähtyä syömään marjoja, poiketa lenkkipolulta seuraamaan pikku polkua tai vaikka kiivetä kallion päälle laulamaan. Joskus vain tarvon vihaisena eteenpäin ja kiroan ääneen kaiken pahan oloni. Silloin tosin kannattaa katsoa että kukaan ei ole näkemässä ja kuulemassa. Mikään tavoitteellinen puskeminen hikipäässä ja itsensä kiusaaminen ei ole mielenterveyttä edistävää liikuntaa. Se vain lisää itsevihaa kun tarkoitus olisi löytää yhteys taas itseensä, tunteisiinsa ja mielihyvään.

Metsä on tasapuolinen, kerjäläinen saa saman kohtelun kuin kuninkaallinen.

Tutkimusten mukaan kyllä. Saa aikaan saman vaikutuksen kuin masennuslääke.

Vierailija kirjoitti:

Metsä on tasapuolinen, kerjäläinen saa saman kohtelun kuin kuninkaallinen.

Kuninkaallinen ostaa metsän ja myy puut pois. 💶💰

Vierailija kirjoitti:

Lievään kyllä, vakavampaan ei. Vakavassa et pääse lenkillä mihinkään pakoon ajatuksiasi ja olin usein ahdistuneempi kun tulin lenkiltä. Itse opin nauttimaan ulkoilusta ja liikunnasta vasta kun aloin parantua. Aluksi itkin hölkätessäni pimeässä. Sitten se itku kävi tarpeettomaksi.

Sama kokemus mulla. Vakavassa masennuksessa ulkoilusta tuli vain entistä huonompi olo. Masennuksen alkaessa helpottaa, liikunnasta pystyi taas nauttimaan ja se toi paremman ja energisemmän olon.

Jos sinulla on syvä masennus. Tee päivässä vain mikä on pakko. Syö terveellisesti. Vältä sokeria ja alkoholia. Ja, kun vointisi kohenee. Ala liikkumaan. Tavalla, josta sinä pidät. T. Nainen, joka on selvinnyt 2krt syvästä masennuksesta.

P. S. 10v ei ole masennusta ollut

Mun aivoissa jokin on varmaan pielessä mutta kävely- tai juoksulenkit ei ole koskaan saanut itselle hyvänolontunnetta aikaan. Reaktio on oikeastaan päinvastainen; väsyttää vain enemmän ja usein se sitten muodostuu ärtymykseksi.

Mikään sohvaperuna en silti ole. Salilla käynti puolestaan saa sen hyvänolontunteen käyntiin. Lenkkeily taas ei. Kaikille se ei siis toimi, itse koin pitkään syyllisyyttä siitä, miksi mä olen jotenkin viallinen kun muhun sillä ei ole virkistävää tai positiivista vaikutusta vaan päinvastoin. Sitten tajusin että se ei vain ole mun juttu ja löysin onneksi salilla käynnin.

Auttaa tosi paljon ja unohtaa ne murheet ja koira on apuna ulkoillessa tai sukset pyörä uimapuku verkkarit ja kävelysauvat tai voi ottaa luontokuvia puista maisemaa.

Jos ei pidä kys. aktiviteetistä, niin tuskin auttaa. Itselleni joku kävely ulkona on aina ollut pakkopullaa (poislukien ihana kesäkeli, silloin on ok) ja tulen vain ärtyneeksi. Sen sijaan jooga on auttanut minulla hyvin ahdistukseen ja masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Auttaa. Täällä nyt on vaan väärin ymmärretty mitä on liikunta masentuneelle. Kaikki mikä on liikettä on liikuntaa. Tärkeintä on, että jalat liikkuvat ja se tieto liikkeestä menee selkäytimen kautta aivoihin joka vaikuttaa sitten masennusta lievittävästi. Minulle mielenterveysliikuntaa on hortoilu omaan tahtiin. Saatan pysähtyä syömään marjoja, poiketa lenkkipolulta seuraamaan pikku polkua tai vaikka kiivetä kallion päälle laulamaan. Joskus vain tarvon vihaisena eteenpäin ja kiroan ääneen kaiken pahan oloni. Silloin tosin kannattaa katsoa että kukaan ei ole näkemässä ja kuulemassa. Mikään tavoitteellinen puskeminen hikipäässä ja itsensä kiusaaminen ei ole mielenterveyttä edistävää liikuntaa. Se vain lisää itsevihaa kun tarkoitus olisi löytää yhteys taas itseensä, tunteisiinsa ja mielihyvään.

^erittäin hyvä pointti

Lisäraviteista laadukkaasta kalaöljystä, (esim. Ecolomega) vahvasta B-vitamiinilisästä ja magnesiumista voi olla tukea masennuksessa.

Japanissa lääkärit kirjoittaa reseptin luonnossa liikkumiseen, kyllä sillä on valtava vaikutus stressitasoon, palautumiseen ja moneen muuhun.

https://www.iltalehti.fi/terveys/a/201507220122555

Liikunnan vaikutus stressiin perustuu kortisolitasoihin. Stressitilanteessa kortisolitaso nousee. Sama tapahtuu kun ihminen suorittaa jotain fyysisesti raskasta liikuntaa. Liikuntasuorituksen jälkeen kehon kortisolitaso kuitenkin laskee matalammaksi, kuin mitä se oli ennen suoritusta