Lue keskustelun säännöt.
Äiti suhtautuu negatiivisesti koulusta valmistumiseeni
29.04.2015 |
En ymmärrä yhtään, valmistun toukokuun lopulla AMK:sta ja äidilläni on koko ajan ollut tosi tympeä asenne koko aihetta kohtaan. Valmistun alalta, josta olin kauan haaveillut ja oman alan työpaikkakin löytyy jo. Aikanaan kun sain opiskelupaikan, oli äitinikin iloinen puolestani.
Tiedän, ettei ammattiin valmistuminen ole kaikkien mielestä juhlimisen arvoinen asia, mutta mulle se silti tuntuu tärkeältä päivältä ja olin jo kauan suunnitellut juhlia. Pari viikkoa sitten äitini kumminkin varasi ulkomaanmatkan juuri valmistumisviikolleni. Eilen meillä oli opinnäytetyön esittelyt, jolloin sain varmistuksen siitä, että läpi meni ja paperit on varmasti tulossa. Kun kerroin tästä äidilleni, vastaus oli vaan tympeä "aha".
Aluksi vaan suututti, mutta nyt vaan ihmettelen, että miksi se käyttäytyy noin? Häiritsee kun en yhtään ymmärrä sen käytöstä.. Ketuttaa kattella kuin muita onnitellaan ja toi suhtautuu vaan noin. Jo senkin takia, että olen itse ollut aika paljon sen apuna opiskeluaikanakin, myös rahallisesti, mikä on mielestäni vähän nurinkurista. Sitten se ei halua edes yhtenä päivänä muistaa :D Nyt ei huvita järjestää valmistujaisjuhlia enää ollenkaan, kun läheisin sukulainen ei tule. Mikä ihme tossa sen käytöksessä oikeen voi olla taustalla??
Kommentit (20)
Ei hän ymmärrä asian merkitystä. Minulla oli yo juhlat ja sen jälkeen olen pitänyt itse juhlani. Myös maisterijuhlat. Minua ei ole aikuisena haitannut. Järjestin kaverijuhlat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmistä ja hänen historiaansa tuntematta ei oikein pysty mitenkään arvailemaan miksi äitisi käyttäytyy noin. TUskin sitä kuitenkaan kannattaa sen enempää ajatella, jatkaa vaan elämäänsä.
Oma äitini myös oli tuollainen kun valmistuin maisteriksi, meidän tapauksessa syy oli se että olen duunarikodista jossa akateemisia on pidetty paskantärkeinä turhantoimittajana, ja peruskoulun jälkeen yrittivät kovasti painostaa minua amikseen. Lukiossa ja semmoisissa lukukouluissa ei kun perse leviää ja ihmisestä tulee laiska. Äiti kiukutteli omavaltaista valintaani vastaan sillä että vain tuhisi kun kerroin eettä olin valmistunut maisteriksi.
Joo itsekin olin kyllä juhlat järjestämässä, ei siis ainakaan siitä ole kiinni, että olisin niitä hänen kontolleen jättänyt. Äitini on itse jättänyt opiskelut peruskoulun jälkeen, joten tuli kans mieleen tuo, ettei oikein arvosta kouluttautumista tms.
No, pitää vaan yrittää olla välittämättä :)
No jaa... Olisiko hänellä ollut odotuksia johonkin muuhun kuin AMK:hon? :) Jos hän esim. haaveili puolestasi yliopistokoulutusta ja maisterinpapereita, tai että sinun olisi tullut valita jokin muu, hänelle mieleisempi ala... Onko hänellä itsellä koulutustaustaa?
No, yhtä kaikki: moukkamaista käytöstä, ja kertoo kyllä aika paljon arvostuksesta jos ei vaivaudu edes juhlimaan valmsitumista. Valmistuminenhan on hieno asia, olipa kyse mistä koulusta hyvänsä. Parempihan se on kuin olla valmistumatta, eikö niin?
Onnea kuitenkin valmistumisen johdosta! :)
Minä ainakin luulen välillä, että oma äiti on kateellinen. En ainakaan keksi muuta syytä jatkuvalle negatiivisuudelle. Sisaruksista yksi ei ole töissä eikä opiskele ja hän saa eniten ymmärrystä tilanteelleen... Minä ja muut pelkkää latistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en aio juhlia maisteriksi valmistumista, vaikka äitini mielestä pitäisi. Se on hieno juttu mulle, mutta sadat muutkin valmistuvat, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Perheen kesken juomme skumpat ja kahvit, siinä se. Vähän tällainen toisenlainen näkökulma asiaan :) Onnea meille jokatapauksessa!
Äitsi on sitä mieltä, että voit ihan itse jårjestää juhlasi (ja varmaan maksaa ne myöd). Hän on siinä ihan oikeassa, onhan?
Hän ei myöskään oleta, että on automaattisesti kutsuttujen listalla.
Tai ehkä se sun lopputyösi läpimeno vaikutti niin epävarmalta, että öitisi ei halunnut aiheuttaa sulle ylimääräisiä paineita, vaan varasi matkansa osoittaakseen, että ei tämä niin iso juttu ole, vaikka menisi vielä yksi lukukausi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miten vähän vaivaa siitä olisi, jos äitisi edes pinnistelisi säädyllisesti teeskennellen kannustavan ja onnittelevan lauseen tai pari, olkoonkin itse tykönään mitä mieltä tahansa alastasi tai vaikka juhlien aikaan matkoilla. Kuitenkin sentään oma lapsi kyseessä ja vanhemman käytöksellä on vielä aikuisellekin suuri merkitys. Sinussa ei ole tuossa mitään vikaa, sanon nyt näin varmuuden vuoksi, jos vaikka olet vielä nuori ja ehkä epävarmakin asioista. Ihminen on vastenmielinen olento noin keskimäärin, koska eihän tuokaan tarina tosiaankaan ole ainutlaatuinen. Sun ei nyt auta kuin irrottaa henkisesti itsesi ihmisestä, joka ei sinulle vilpitöntä henkistä tukeaan ja hyväksyntää selvästikään anna. Hänen menetys, tuleehan hän sen vielä huomaamaan. Vain ani harva on sovelias vanhemmaksi, silti valtaosa siihen ryhtyy takki auki. Anna siis olla ja suhtaudu hänen puheisiinsa mitättömyyksinä jatkossa ja kerro vain merkityksettömistä asioista tuollaiselle. Älä anele enää kertaakaan häneltä hyväksyntää, sillä mikäli anelun jälkeen jotain armopaloja saisitkin, niin mitä sillä teet. Jos ei ymmärrä hyvää arvostaa, se hyvä menee kaikkineen lopulta jollekin toiselle. Häntä siis pystyyn. On niitä täysorpojakin, joilla menee ihan mainiosti. Se on lopultakin ihan se ja sama mitä hän mistäkin on mieltä. Kyse on nyt siitä, että sinä itse tiedät olevasi juttuinesi ihan arvokas.
Mun äidillä on tapana mollata ja väheksyä osaamistani. Oon saanut yliopistossa maisterivaiheessa kaikista kursseista nelosia ja vitosia ja silti se epäilee valmistunko muka koskaan ja oikein käski että älä sitten hutiloi sitä graduasi. Loukkaannuin ja suutuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia onnitteluista ja onnea sinnekin! :) Äidilläni ei itsellä koulutustaustaa hirveästi löydy ja vaikea uskoa, että olisi ollut odotuksia toiselle alalle, kun aikanaan oli kumminkin niin iloinen opiskelupaikastani, voi tietysti olla sekin, että olisi odottanut korkeampaa koulutusta.
Surullista ajatella, että äidit olisi kateellisia omalle lapselleen, mutta kai semmoinenkin sitten on mahdollista. No, ehkä pitää vaan vähentää yhteydenpitoa kevään ajaksi, niin ei pääse lannistamaan enempää.
Mun äiti suhtautuu yhtä välinpitämättömästi mun tohtorikaronkkaan, joten älä huoli. Ajattelen, että hän on oman aikakautensa ihminen ja näin korkea koulutus on jotain, mitä hän ei ymmärrä ja täten osaa arvostaa. Ehkä tässä on jotain kateuttakin taustalla - anopilta sain kukkalähetyksen ja rahalahjan valmistuessani maisteriksi, omalta äidiltäni en edes onnitteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan lyönyt vetoa ettet valmistu.
Kyllähän sitä aina voi kouluttautua lisää vaikka olisikin jo toinen tutkinto alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti kateellinen tyttärelleen. Tuttu juttu. Sais mutsis kasvaa "vähän". Pidä juhlat, sano ettei sen tarvi tulla jos ei osaa iloita sun puolesta. Katoki ettei tu pilaa sun päivääs.
Äitisi näkyy olevan vanhan kansan ihminen. Ei ennen juhlittu sitä että amiksesta valmistuu. Valmistujaisia juhlittiin jos oli Ylioppilas tai yliopistosta valmistui. Mutta tavan ammattikoulututkintoa ei perinteisesti kovin juhlita. Se on vähän monelle vanhemmalla jopa häpeä. Koita ymmärtää äitiäsi. Ei hänestäkään ehkä tunnu kivalle kun töissä tai muualla toiset hehkuttaa lapsen ylioppilaslakista tai korkeakoulututkinnolla. Yleensä vielä silloin sanotaan että tutkinnot on vanhempien ansiota. Kunnon vanhempian lapset......
Kyllä äitisi on varmasti onnellinen puolestasi, mutta ehkä ei kestä niiden muiden ihmisten kommentteja töissä ja muualla. On varmaan mukavampi töissä kertoa lomamatkasta kuin että lapsi valmistu amiksesta. Ja kuunnella ihmetystä miksi ei lukenu Ylioppilaaksi... ja sitten niitä supinoita. Kyllä sinun täytyy osata myös asettua äitisi asemaan. Ei ole aina helppo olla äiti toisten silmissä. Maailma on raaka paikka ja jos sitä et ole vielä huomannu, niin tulet sen huomaamaan viimmeistään silloin kun sinulla on lapsia.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 14:23"]
Äitsi on sitä mieltä, että voit ihan itse jårjestää juhlasi (ja varmaan maksaa ne myöd). Hän on siinä ihan oikeassa, onhan?
Hän ei myöskään oleta, että on automaattisesti kutsuttujen listalla.
Tai ehkä se sun lopputyösi läpimeno vaikutti niin epävarmalta, että öitisi ei halunnut aiheuttaa sulle ylimääräisiä paineita, vaan varasi matkansa osoittaakseen, että ei tämä niin iso juttu ole, vaikka menisi vielä yksi lukukausi?
[/quote]
Juhlat olen koko ajan ollut järjestämässä itse ja sen hän kyllä tiesikin. Itse ajattelen niin, etten näin aikuisena enää missään nimessä odota, että muiden pitäisi mulle niitä järjestellä. Jos asia olisi ollut niin, että olisin koko ajan odottanut, että äiti vähistä rahoistaan alkaa mulle juhlia järjestelemään, niin voisin ymmärtääkin sen käytöksen. Eikä nyt kyse ole pelkistä juhlista, vaan siitä, että olisi nyt voinut olla vähän kannustavampi ja iloisempi mun puolesta.
Lopputyö meni ihan suunnitelmien mukaan, ettei siitäkään pitäisi olla kiinni. Tietysti näitä asioita tietämättä on aika vaikea muiden arvailla, mikä sitä voisi vaivata. Mutta näköjään kohtalotovereitakin löytyy ja siksi juuri olisikin kiinnostavaa kuulla, miksi muilla on näin ollut, kun itse en tuohon käytökseen syytä keksi..
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 14:34"]
Äitisi näkyy olevan vanhan kansan ihminen. Ei ennen juhlittu sitä että amiksesta valmistuu. Valmistujaisia juhlittiin jos oli Ylioppilas tai yliopistosta valmistui. Mutta tavan ammattikoulututkintoa ei perinteisesti kovin juhlita. Se on vähän monelle vanhemmalla jopa häpeä. Koita ymmärtää äitiäsi. Ei hänestäkään ehkä tunnu kivalle kun töissä tai muualla toiset hehkuttaa lapsen ylioppilaslakista tai korkeakoulututkinnolla. Yleensä vielä silloin sanotaan että tutkinnot on vanhempien ansiota. Kunnon vanhempian lapset......
Kyllä äitisi on varmasti onnellinen puolestasi, mutta ehkä ei kestä niiden muiden ihmisten kommentteja töissä ja muualla. On varmaan mukavampi töissä kertoa lomamatkasta kuin että lapsi valmistu amiksesta. Ja kuunnella ihmetystä miksi ei lukenu Ylioppilaaksi... ja sitten niitä supinoita. Kyllä sinun täytyy osata myös asettua äitisi asemaan. Ei ole aina helppo olla äiti toisten silmissä. Maailma on raaka paikka ja jos sitä et ole vielä huomannu, niin tulet sen huomaamaan viimmeistään silloin kun sinulla on lapsia.
[/quote]
Juu, valmistun siis ammattikorkeasta, en ammattikoulusta ja ylioppilastutkinto löytyy taustalta. Siihen se aikanaan kommentoi, ettei pidä ylioppilastutkintoa juuri minään, koska eihän siitä mitään ammattia saa. Mutta niinkuin joku aiemmin sanoikin, saattoihan se sitten odottaa korkeampaa tutkintoa.
Minulle ei järjestetty yo-juhlia :/ Taustalla se, että vanhempani olivat eronneet vuosia aikaisemmin. Äiti oli alkoholisti ja isällä uusi kihlattu. Voitte kuvitella miltä tuntui koululla lakkiasten jälkeen, lähteä kaverin vanhempien kyydissä ja tulla tyhjään kotiin. Mummini sitten kutsui luokseen muutaman sukulaisen ja siellä sain kakkukahvit muutamaa päivää myöhemmin.
Ap, tiedän miltä sinusta tuntuu. Onnea valmistumisesta, yritä ottaa siitä kaikki ilo irti! Itse en sitten saanut enää kouluja käytyä, masennus vei minusta voiton.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 14:13"]Joo itsekin olin kyllä juhlat järjestämässä, ei siis ainakaan siitä ole kiinni, että olisin niitä hänen kontolleen jättänyt. Äitini on itse jättänyt opiskelut peruskoulun jälkeen, joten tuli kans mieleen tuo, ettei oikein arvosta kouluttautumista tms.
No, pitää vaan yrittää olla välittämättä :)
[/quote]
Kyllä hän varmasti silti on sinusta ylpeä. Ei tullut ajatelleeksi, että valmistumista juhlitaan
Kateus tulee ekana mieleen. :(