Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä "hoitokokous" tarkoittaa v-lestadiolaisilla?
28.04.2015 |
Tuli mieleen kysyä täältä kun vanhemmilta ei tietoa saa. Kumpikin vanhemmistamme on entinen lestadiolainen. He erosivat herätys liikkeestä ennen kuin yksikään meistä lapsista oli syntynyt. he eivät ole paljoa niistä jutuista meilel kertoneet, mutta sen verran että jotain rankkoja juttuja he olivat kokeneet jonka takia lähtivät pois. Yhtenä syynä isämme lapsuuden perheen kokemat rankat hoitokokoukset joskus aikoinaan, ties milloin. Itse en ole siis elänyt lestadiolaisuudessa koskaan ja siksi kiinnostaisi asia, kun tuntuu niin voimakkaalta asialta yhä edelleen omille vanhemmillekin tämä. Mutta meilel lapsille he eivät vieläkään jo ikääntyneinä halua puhua.
Uskaltaako täällä joku kertoa?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi googlella lisätietoa, löytyy kyllä.
En ole vl mutta seurustelin yhden kanssa ja ymmärsin niin, että hoitokokouksissa yritettiin pakottaa henkilöä tunnustamaan syntinsä, tekemään parannusta ja kääntymään takaisin sosiaalisen paineen avulla (jos et suostu, et saa olla osa yhteisöä). Hengellistä ja henkistä väkivaltaa siis. Korjatkaa jos olen väärässä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hoitokokous_(lestadiolaisuus)
"en ole ikinä kuullutkaan t. VL"
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 23:46"]
En oo ikinä kuullutkaan t. Vl
[/quote] Oletko trolli?
Joku tosi juttu se mystinen (?) hoitokokous kyllä on varmasti ja on ollut, koska lestadiolaisen liikkeen joku johtaja on ilmoittanut äskettäin että hoitokokouksia ei enää järjestetä. Niitä on siis ainakin vielä viime aikoinakin järjestetty, ei kai tuommoista muuten olisi tarvetta ilmoittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjattu linkki:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hoitokokous_(lestadiolaisuus)
"... Kokouksia pidettiin toistuvasti, vuosien ajan rauhanyhdistyksissä eri puolilla maata.[64] Kaikkiaan niihin osallistui kymmeniä tuhansia vanhoillislestadiolaisia uskovaisia.[65] Kokousta vetäneet saarnaajat velvoittivat ihmiset kertomaan yksityisestä elämästään seurakunnan edessä mikrofoniin ja tunnustamaan hyvin monenlaisia syntejä.[66] Arvostelijoiden mukaan sielunhoidollisten keskustelujen salassapitovelvoite ei hoitokokouksissa toteutunut.[67] He katsovat, että hoitokokouksissa harjoitettiin hengellistä painostusta ja väkivaltaa, menettelyjä, joita evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoidon ohjeet eivät tunne.[68]lähde tarkemmin?
1970-luvun kriisi lestadiolaisuudessa herätti kiivasta keskustelua. Lehtien mielipidepalstoilla hoitokokouksista käytettiin mm. nimityksiä selvityskokous, uskonterrori, terrori, henkinen väkivalta, lestadiolaiskuri ja ryhmäkuri.[66][69][70][71] SRK:n vuoden 1979 työvaliokunnan mukaan väärinkäytökset oli tuotava esiin ja tutkittava, jos niitä löytyi.[72]
Vanhoillislestadiolaisuuden 1970-luvun hoitokokousten tutkimisesta keskusteltiin julkisuudessa 1980-luvulta lähtien. Monet liikkeestä erotetut kaipasivat riippumatonta selvitystä tapahtumista. Kokonaisselvitystä kaivattiin myös kirkon ja yliopistotutkijoiden taholla. Piispa Mikko Heikka, Oulun yliopiston historian professori Jouko Vahtola ja Helsingin kirkkohistorian professori Jouko Talonen pitivät kattavan tutkimuksen tekemistä hoitokokousvuosista tarpeellisena.[73][74]
Vuonna 2012 julkaistiin YTT, dosentti Aini Linjakummun yhteiskuntatieteellisesti orientoitunut tutkimus Lapin yliopistossa.[75]. Tutkimuksessa tarkasteltiin hoitokokousten menettelytapoja ja sitä, millä tavoin tavalliset uskovaiset olivat kokeneet tapahtumat ja niiden seuraamukset. Hoitokokouksia on tutkittu lisäksi yksittäisten paikkakuntien tapahtumien kannalta.[76], [77].
Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan väärinkäytösten tutkiminen ja ehkäisy uskonnollisessa liikkeessä on vaikeaa, koska ihmiset katsovat toimivansa jumalallisella valtuutuksella.[78]
Hoitokokousten mielivalta[muokkaa wikitekstiä]
1980 vanhoillislestadiolaisuudesta kirjoittaneen Miikka Ruokasen mukaan SRK käytti hoitokokouksissa evankeliumia mielivallan välineenä ja avuttomia ihmisiä oli kiristetty suljetuissa kokouksissa. Hänen mukaansa SRK antoi vääristellyn kuvan asioiden tilasta.[79] Lauri Pietilän mukaan väärästä hengestä on syytetty esimerkiksi sen perusteella, että on käyty kirkossa.[80] Hannu Karpon mukaan 1970-luvulla hoitokokouksissa hoidettavia on kiristetty, painostettu ja niitä on käytetty seurakuntien jäsenten hallintakeinona.[81] SRK ei osallistunut Hannu Karpon ohjelmaan.
Yölliset oikeudenkäynnit[muokkaa wikitekstiä]
Joensuulaisen Reino Hartikaisen mukaan paikalliset rauhanyhdistykset sopivat hoitokokouksista SRK:n johdon kanssa, minkä jälkeen ilmoittivat selvittelykokouksista Päivämies-lehdessä. Kokouksiin ei päästetty ulkopuolisia. Paikalliset aktiiviryhmät olivat laatineet kokouksia varten syytelistan nimineen. Aktiiviryhmien jäsenet eivät välttämättä kuuluneet paikallisen rauhanyhdistyksen johtokuntaan. Kokouksissa tavallisin syytös oli väärä henki. Syytettyä kehotettiin tulemaan seurakunnan eteen. Syytetty ei saanut puolustautua, koska sitä pidettiin hengellisenä pimeytenä. Kukaan toinen paikalla olijoista ei saanut myöskään ryhtyä puolustamaan syytettyä. Siitä seurasi se, että puolustajakin asetettiin syytetyksi. Syytetyn piti kaikkien nähden ja kuullen tunnustaa olevansa väärässä hengessä. Hänen piti ilmaista asiansa ja anteeksipyyntönsä käyttäen tiettyä sanamuotoa. Jos näin ei tapahtunut, seurasi sitominen. Sitominen merkitsi julistamista kadotukseen joutuvaksi sekä sosiaalista eristämistä kaikesta kanssakäymisestä muiden vanhoillislestadiolaisten kanssa. Kukaan ei saisi olla missään yhteydessä sidottuun. Sitominen merkitsi myös perheen sisäisten suhteiden murtumista, sillä edes aikuiset lapset eivät saaneet olla tekemisissä sidotuksi joutuneiden vanhempiensa kanssa, tai vanhemmat lastensa.[82] Hoitokokouksia järjestettiin viikonloppujen lisäksi arkipäivinä. Hoitokokoukset saattoivat arkipäivinä kestää jopa lähelle aamuneljää.[66],[83]"
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 23:33"]Mielivaltaisia puhuttelu/syyttelytilaisuuksia joilla pidettiin lahkon jäsenet kurissa.
[/quote]
Pitää paikkansa. Alkoivat yleensä illalla ja saattoivat kestää läpi yön. Näihin kokouksiin vietiin kuultavaksi mm. tuntemani vanhus, jonka tytär oli eronnut puolisostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 23:46"]
En oo ikinä kuullutkaan t. Vl
[/quote] Juu ei ole hoitokokouksia olemassakaan koska ei ole yhtikäs mitään sääntöjäkään joiden takia hoitokokouksia täytyisi pitää. Joskus vaan voi SRK:n puheenjohtajalla hihat palaa kun joku on unohtanut säännöt.
Pelkoon kätketty aarre herätysliikkeen periseinällä: OHO! Siioni
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 00:01"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 23:33"]Mielivaltaisia puhuttelu/syyttelytilaisuuksia joilla pidettiin lahkon jäsenet kurissa.
[/quote]
Pitää paikkansa. Alkoivat yleensä illalla ja saattoivat kestää läpi yön. Näihin kokouksiin vietiin kuultavaksi mm. tuntemani vanhus, jonka tytär oli eronnut puolisostaan.
[/quote]
Hoitokokoukseen joutui myös, jos epäiltiin, että oltiin pidetty yhteyttä ei-vl-perheenjäseneen. Youtubesta löytyy vanhoja Ylen dokkareita, joissa asianomaiset kertovat näistä. Hannu Karpo, joka Ylen toimittajana paneutui asiaan, on sanonut, että nuo perheiden hajottamisten näkemiset olivat
hänen uransa kovimpia kokemuksia.
.
Tragikoomisia olivat eri henget, joista ihmisiä hoitokokouksissa syytettiin. Niistäkin löytyy googlella lisää. Itse olen ollut 80-luvulla pikkulapsena hoitokokouksessa. Traumaattistahan se oli lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 23:50"]
En ole vl mutta seurustelin yhden kanssa ja ymmärsin niin, että hoitokokouksissa yritettiin pakottaa henkilöä tunnustamaan syntinsä, tekemään parannusta ja kääntymään takaisin sosiaalisen paineen avulla (jos et suostu, et saa olla osa yhteisöä). Hengellistä ja henkistä väkivaltaa siis. Korjatkaa jos olen väärässä.
[/quote] Muuten oikein selität, mutta lisään vielä sen olennaisen: pakotettiin ihminen sunnustamaan syyllistyneensä synteihin joita hän ei ollut edes tehnyt.
Esimerkiksi isovanhempani jotka olivat koko ikänsä vakaita ja rauhallisia lestadiolaisia uskovia, pakotettiin myöntämään kaikkien uskovien ystäviensä ja tuttujensa edessä julkisesti että he olivatkin olleet koko ajan väärällä tavalla uskovia!
Isovanhempani olivat ensin hiljaisina miettineet syytöksiä ja vaatimuksia joita heille oli sanottu ja sitten kun heitä oli pidetty kaksi kuukautta eristettynä yhteydenpidosta, niin he olivat alistuneet ja menneet tekemäään vaaditun tunnustuksen.
Muuten en aihetta tunne, mutta muistan yhden koulukaverin jonka perhe aikanaan erotettiin paikallisen rauhanyhdistyksen piiristä ja kaikesta toiminnasta henkisellä väkivallalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 12:02"]
Mä olen melkein 35-vuotias vl, enkä ole koskaan ollut hoitokokouksessa. Olen kyllä kuullut niistä puhuttavan, mutta en henkilökohtaisesti tunne ketään, joka olisi kertonut häntä "hoidettaneen". Mummoni joskus sanoi, että "kyllä ylilyöntejä tapahtui" sen tarkemmin kertomatta. Ohiksena vaan, että hyvin voi olla olemassa joku nuori vl, joka ei ole hoitokokouksista kuullut. Ei ne käsittääkseni niin yleisiä ole olleet. 70-luvulla kai enemmän.
[/quote] "Ei ne niin yleisiä ole olleet."
Olet väärässä. Hoitokokoukset olivat tosi yleisiä ja niitä pidettiin samallakin rauhanyhdistyksellä useita, itse asiassa jatkuvasti kuumimpina hoitokokousvuosina. Oletko lukenut tohtori Aini Linjakummun tutkimuksen "Haavoittunut yhteisö"?
Siihen hän on koonnut aikalaiskertomuksia mitä tapahtui ja missä. Hoitokokousten vyöry ulottui kaikkialle rauhanyhdistyksiin Suomessa. Saattoi olla kaksi tai kolme rauhanyhdistystä jossa ehkä ei kokouksia pidetty, mutta joka paikassa niistä tiedettiin. Päivämies-lehdessä oli 1968-1985 välillä monia kirjoituksia ja kehotuksia "puhdistamiseksi" ja "hoitamiseksi".
SRK lähetti käskyn hoitokokousten lopettamiseksi kun arkkipiispa Mikko Juva puuttui julkisesti lehtikirjoituksella niihin tiukkaan sävyyn. Kulissien takana hän myös puhutteli liikkeen johtoa.
Sen jälkeen hän joutui eroamaan...
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 17:47"][quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 23:50"]
En ole vl mutta seurustelin yhden kanssa ja ymmärsin niin, että hoitokokouksissa yritettiin pakottaa henkilöä tunnustamaan syntinsä, tekemään parannusta ja kääntymään takaisin sosiaalisen paineen avulla (jos et suostu, et saa olla osa yhteisöä). Hengellistä ja henkistä väkivaltaa siis. Korjatkaa jos olen väärässä.
[/quote] Muuten oikein selität, mutta lisään vielä sen olennaisen: pakotettiin ihminen sunnustamaan syyllistyneensä synteihin joita hän ei ollut edes tehnyt.
Esimerkiksi isovanhempani jotka olivat koko ikänsä vakaita ja rauhallisia lestadiolaisia uskovia, pakotettiin myöntämään kaikkien uskovien ystäviensä ja tuttujensa edessä julkisesti että he olivatkin olleet koko ajan väärällä tavalla uskovia!
Isovanhempani olivat ensin hiljaisina miettineet syytöksiä ja vaatimuksia joita heille oli sanottu ja sitten kun heitä oli pidetty kaksi kuukautta eristettynä yhteydenpidosta, niin he olivat alistuneet ja menneet tekemäään vaaditun tunnustuksen.
[/quote]
Saattoi olla myös niin, että jos hoidettava ei ymmärtänyt minkä synnin hän oli tehnyt tai minkä hengen vallassa hän oli, se oli "todistus" epäuskosta. Oikein uskova olisi kyllä hiffannut syntisyytensä! Hoidettavia kohtaan ei saanut osoittaa myötätuntoa tai sääliä, koska sekin oli väärää henkeä (hempeyden henki oli epäuskoa). Kun omaa isääni "hoidettiin", piti meidän koko kymmenpäisen lapsilauman istua ja todistaa tapahtumaa osoittamatta sääliä. Isä itki (näin isän itkevän ensimmäistä kertaa elämässäni) ja pyyteli anteeksiantoa. "Oikeuden istunto" vaan jatkui ja jatkui, kun ei isä tiennyt sitä syntiä, josta häntä syytettiin. Kotona ei ole ikinä noista puhuttu. Menneitähän ei saa muistella, siitäkin tulee muistelijan synti (vrt. hyväksikäytetty lapsi ei saa puhua hyväksikäytöstä, jos hyväksikäyttäjä on asian "sopinut" hänen kanssaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni lestadioaliset kulluvat Suomen kirkkoon, ovat siis ev.lut.kristittyjä. Miten voi kirkko olla vaan hiljaa lestadiolaisten harjoittamasta painostamisesta? Onhan piispat puuttuneet Nokia Mission parantamis-oppeihin ja Pirkko Jalovaaran huu-haa tilaisuuksiin kieltämällä ne kirkon tiloissa.
Onko lestadiolaisilla joku koskemattomuus-suoja kirkossamme? Turha vissiin kysellä, eivät piispat tätä lue...
Erään sukulaiseni dementoitunut uskovainen mummo erotettiin vl-lahkosta koska mummon omaishoitajina toimiva ei-uskova perhe omisti television. Voitte kuvitella miten ahdistavaa tämä oli vanhukselle. Henkistä väkivaltaa ja hirvittävää vallankäyttöä tuollainen.
Mä olen melkein 35-vuotias vl, enkä ole koskaan ollut hoitokokouksessa. Olen kyllä kuullut niistä puhuttavan, mutta en henkilökohtaisesti tunne ketään, joka olisi kertonut häntä "hoidettaneen".
Mummoni joskus sanoi, että "kyllä ylilyöntejä tapahtui" sen tarkemmin kertomatta.
Ohiksena vaan, että hyvin voi olla olemassa joku nuori vl, joka ei ole hoitokokouksista kuullut. Ei ne käsittääkseni niin yleisiä ole olleet. 70-luvulla kai enemmän.
Olen ollut mukana yhdessä hoitokokouksessa 80-luvun alussa Etelä-Suomessa. Olin ihan lapsi silloin. Äitiäni kovisteltiin siitä, että isä on hairahtunut tiellään. Kysyttiin mikä on hänen osuutensa, kun ei ole pystynyt pitämään puolisoaan kaidalla tiellä. Muistan siitä kokouksesta paljon, miten äiti itki seisaallaan muiden istuessa ja miten koko perhettä kyseenalaistettiin. Isää haukuttiin poissaolevana, kun ei ollut suostunut tulemaan paikan päälle edes "hoidettavaksi". Kaikeka tätä oli lapsetkin kuuntelemassa ihan kuten muitakin seuroja ja saarnoja, joiden aiheet tuskin sopivat aikuistenkaan korville.
Ahdistaa hirveästi, mahaa niin kääntää ympäri kaikki muistot 70-80-luvun kokemuksistani, että voisin oksentaa.
Tulen vl-uskon ydinseudulta. Muistan elävästi tällaisia kokouksia, vaikka yritin kyllä olla menemättä niihin, koska tunnelma oli todella painostava. Vallankin on jäänyt mieleen vanhojen ihmisten "kiusaaminen": Vanhukset, joista moni oli ollut ikänsä vl-uskossa, menivät seurakunnan eteen tunnustamaan kokemiaan syntejä. Usein kävi niin, että kun he pyysivät anteeksiantoa, he sanoivat ratkaisevan "väärän" sanan eli he pyysivät anteeksiantoa väärästä hengellisyydestä. Heidän olisi pitänyt sanoa väärästä hengestä. Tämä erehdys oli seurakunnan mielestä niin suuri, että sen tehneiden vanhusten piti mennä penkkiin miettimään asiaa ja koettaa sitten myöhemmin uudelleen pyytää anteeksi väärää henkeä. Tuntui tosi pahalta vanhusten puolesta. Hoitokokoukset aiheuttivat vanhuksille jopa terveysongelmia, sekä psyykkisiä että fyysisiä.
Alue: Aihe vapaa
Mielivaltaisia puhuttelu/syyttelytilaisuuksia joilla pidettiin lahkon jäsenet kurissa.