Yht'äkkiä tässä sohvalla villapeitteen alla ja ikkunasta lumisia puita katsoessa tuli tosi elävästi mieleen

Edellinen reissulle Thaimaahan ja hetki kun olin jo varmaan 0,5km kävellyt valkoista hiekkasärkkää niin, että hotellialue näkyi enää pienenä pisteenä ja jatkoin varmaan kutakuinkin samanverran vielä, istahdin alas siihen hiekalle vesirajan ja ympärillä oli vain palmuja kaukana ja pieni piste eli hotellialue ja turkoosinvihertäväsinistä merta joka puolella ympärillä.
Istuin varmaan 1h siinä eikä muita ihmisiä näkynyt särkällä kuin pari, hörpin vettä ja lilluin siinä merivedessä, ihastelin simpukoita ja sitä sinistä taivasta, valkoista pehmeää hiekkaa ja sitä loputonta merta. Se oli sellainen epätodellinen "olen postikortissa"-hetki, samanlainen tuli toissakesänä mökillä, kun useamman vuoden tauon jälkeen pulahdin järveen, olin itsekseni siinä vastaranta näkyi ja puut huojui, vesi liplatteli ja sitten kuului kuinka Kuikka päästi ääniään "kukuiik kukuiiik", tuli tippa linssiin.
Voi itku,pääsisipä vielä, tosin en enää ehkä uskalla olla lentokoneessa sitä 11-12h matka-aikaa eli ei ainakaan tuo Thaimaa tmv enää toteudu..