Auttakaa! Tarvitsen henkistä tukea...:(

On totta että ajatus muistakin valvovista ihmisistä on rauhoittava. Hyvän mielen saa myös kiitollisuusajattelu.

Keskittyä pelkästään niihin asioihin ihan pieniinkin joista on kiitollinen

Pelkät släbärit jaloissa...? Urpo. Oliko toi pelotteluyritys? Tule mun oven taakse niin katkaisen puutarhasaksilla sun pienen kikkelin poikki

No anteeksi koitin olla vaan kohtelias ja varoittaa. Ensin muija heittää ulos ja sitten naapuri katkasee kikkelin puutarhasaksilla. Ei mennyt ihan putkeen tämä päivä.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 02:12"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 02:03"]

Täällä on yksi 19-vuotiaan äiti, jonka lapsi on muuttanut omilleen. Vanhempi muutti jo aikaisemmin.

Molemmat olivat pelokkaita, joten tiedän ja ymmärrän tunteesi.  Mutta minun on pakko sanoa, niinkuin moni aiemmin, sinulla ei ole mitään pelättävää. Nauti, sinulla on oma koti, itsenäistyt, kasvat. 

Jos olisin äitisi, olisin ylpeä sinusta! Olet ottanut askeleen kohti aikuisuutta, ja se on äärimmäisen tärkeää. Mutta varmaan muistat, etteivät vanhempasikaan  pelänneet oikeastaan mitään, joten ei sinunkaan tarvitse. Ei ole mitään pelättävää. 

Laita kaikki tietokoneet kiinni, laita vaikka vaan kännykästä radiopuhe, josta ei kuulu aktivoivaa musiikkia, vaan kuulet vaan aikuisten puheensorinaa. 

Olet rohkea tyttö, kun selviät tämän yön yli! Luota, äläkä aktivoi aivojasi ylivireystilaan katsomalla kännykkää tai läppärinruutua. 

Hyvää yötä, pieni tyttö! Usko ja luota, sinä pärjäät!

[/quote]

Voi itku mitä siirappista lässyn läätä. En kyllä omalle 19-vuotiaalle alkaisi tuommoista sössötystä pitämään. Oikein hävettää puolestasi. Varmaan ap nukkunut äidin vieressä viimeisiin päiviin asti, kun nyt niin pelottaa, oi voi... nyyh nyyh, sniif sniif...

[/quote]

Pakko vielä tätä kommentoida, että itse lähdin kotoa myös 19-vuotiaana, suoraan ulkomaanreissulta myöskin.

Mutta tämä nuorempikin sanoi, että jos on hitusen ruvennut pelottamaan, niin hän muistaa, että äitiäkään ei koskaan pelottanut mikään. Ja kun tapahtui jotain, raju ukkonen, tai ulkoa kuului pelottavia ääniä, niin hän oli saanut turvaa siitä, että äitiä ei vaan pelota.

Ja sanoinkin lapsille, jotka olivat murrosiässä hyvinkin pelokkaita, että sitten tarvitsee vasta olla huolissaan, kun äitikin pelkää :) Oi hyvänen aika, sille ollaan jopa jälkeenpäin naurettu. 

Mutta silti puhumme kauniisti toisillemme, vahvistamme toinen toisiamme. Ja sitä ap:lle haluaisin myös välittää: olet rohkea tyttö, itsenäistyt, ja se on kaunis ja hyvä asia!