Muita luulosairaita?

Kun raskaustestiin tuli viiva, meinasin heti tilata ajan lääkäriltä että se syöpä saadaan leikattua ennen kuin se leviää. Onneksi en ehtinyt tehdä sitä, ja tajusin seuraavaan päivään mennessä, että muitakin raskausoireita oli, eli se ei ehkä ollutkaan syöpä.



Jos ikenessä on vähän tuntemuksia, levitän sen heti leukaluuhun ja sieltä sydänlihakseen jne. Finni sääressä muuttuu säärihaavaksi joka ei parane koskaan. Ym. ym.



Yritän jatkuvasti eheyttää kehonkuvaani mutta aina se alkaa taas uudestaan repsottaa... on siitä tietysti se hyöty, että tulee joogattua ja meditoitua ja hoidettua kroppaa eli tod. näk. se kuitenkin pysyy kunnossa jatkuvista epäilyistä huolimatta. Sitäpaitsi kirjaston huuhaahyllyjä selatessa voi löytää myös muuta ajateltavaa, kuten ekologian ja yhteiskunnallisen vastuun, ettei ehdikään miettiä koko ajan omia kuviteltuja vakavia sairauksiaan.

- että tulet kuolemaan yksin dementikkona, paskat housussa. Kukaan ei käy katsomassa, et voi enää mitään tehdä itse.



Siis kaikki on suhteellista, kun paljon mageempaa on pelätä syöpää, johon edes jollain lailla dramaattisesti menehtyy.

Tarkoitatko, että luulosairaus onkin niiden todellisten pelkojen väistelyä? Tuossa olisi kyllä tutkimusaihe jollekin alan ihmiselle (psykiatrilleko?)

se on jo tutkittu. Tietynlainen persoonallisuus, ahdistuneisuus, perusturvattomuus, huono itsetunto löytyvät useimmiten hypokondriaan sairastuneen taustalta. Pelätään siis tuntematonta ja odotetaan katastrofia. Usein on myös opittu käyttäytymismalli.

Terapialla.

Miksi et usko selviytyväsi, miksi uskot, että jotakin pahaa tapahtuu, miksi täytät elämäsi pelolla, epäolennaisilla asioilla, joille et kuitenkaan voi mitään? Oletko ihminen, jolla on voimakas tarve kontrolloida? Miten sinulla on aikaa murehtia niin paljon ja tarkkailla itseäsi, onko elämässä kaikki kohdallaan? Mitä kamalaa tapahtuisi jos sairastuisit? Onko jotain tärkeää jäänyt elämässä tekemättä?



Siinäpä pohdittavaa. Joskus luulosairaus voi olla seurausta läheisen sairastumisesta, mutta useammin syyt löytyvät omasta elämästä tai sen puutteesta.



Minulla on jo vaikeahko sairaus. Ehkä siksi en kärsi luulosairaudesta. On pakko keskittyä elämiseenkun se voi päättyä ennen aikojaan :)

pelkään että joku perheenjäsenistä sairastuu syöpään ja tietenkin kuolee. oireet sopii aina johonkin sairauteen...ja jos ei syöpä vie, joudumme kolariin jossa muut paitsi minä kuolee. meillä on aina ollut lähes täydellinen elämä kaikin puolin joten olen varma että jotain kamalaa on tapahtuva ennemmin tai myöhemmin.

En osaa sanoa. Luulenpa, että olen pienestä pitäen tottunut kuuntelemaan suvussani olevien naisten luulosairaita juttuja ja ehkä sitä kautta omaksunut hysteerisen ajattelutavan. Kaipa meillä on ollut juuri sellainen ajattelutapa, että asiat eivät saa koskaan olla hyvin. :(.

2