Miksi suhteeni päättyvät aina saman syyn takia?
Olen 80-luvun loppupuolella syntynyt ja ehtinyt seurustella elämäni aikana kaksi kertaa vakavasti pidempään ja sitten on nuoruudessa ollut näitä kaikenlaisia ei-niin-vakavia heilasteluita. Seurustelin viimeisen neljän vuoden aikana vakavasti, mutta nyt puolisoni on vihjannut haluavansa erota tai ainakin pitää taukoa. Syy on sama kuin edellisissä suhteissa: minun seksihaluni hiipuvat ajan saatossa, minusta tulee etäinen enkä osoita tarpeeksi rakkautta vastapuolta kohtaan. En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä tapahtuu, kun parin vuoden jälkeen romanttiset tunteet hiipuvat ja seksi alkaa ällöttää. En tiedä, olenko aseksuaali, koska harrastan kuitenkin säännöllisesti itsetyydytystä, mutta suhteissa halut lopahtavat ajan saatossa. Viimeksi olin suhteessamme halukas viime kesänä, sen jälkeen ei ole juuri tehnyt mieli.
Rakastan ihan älyttömästi puolisoani ja toivonkin, että hän antaisi minulle vielä mahdollisuuden. Käyn jo terapiassa asian vuoksi, mutta hän kyllästyi odottamaan. Olen aivan rikki, kun mietin, mikä työ oli rakentaa tämä parisuhde ja elänkö loppuelämäni yksin tämän oudon vaivan vuoksi. Olisin siis mielelläni voinut jatkaa suhdetta siten, että siinä olisi paljon läheisyyttä mutta vähemmän seksiä, ja olisin jopa suostunut, että puolisoni käy vieraissa tyydyttääkseen tarpeensa.
Mainittakoon, että olen erityisherkkä ja kärsinyt elämäni aikana myös lukuisista ahdistus- ja masennusjaksoista. En sitten tiedä vaikuttaako tämäkin siihen, että minusta on tullut toisten kanssa estynyt sängyssä vai mistä kiikastaa...
Kiitos avusta!
Kommentit (14)
Kerro seuraavalle seurustelukumppanillesi tämä heti alkuun, niin vältytte tuhlaamasta toistenne aikaa. Tai sitten löydät puolison, jolle tämä sopii. Seksin hakeminen muualta ei kovin monelle sovi. Yleensä halutaan se seksikin samassa paketissa muun parisuhteen kanssa.
Minulla on ollut pidemmän aikaa pieni annos masennuslääkitystä. Ilman sitä haluni katoavat täysin, kun masennus ja ahdistus iskevät. Eli ikävä kyllä elinikäisestä vaivasta kyse ja tarvitsen siihen lääkitystä.
En vain ymmärrä, miksi olen suhteiden alussa aina niin aktiivinen ja kiinnostunut, mutta ajan saatossa halut katoavat, toinen osapuoli jopa etoo seksuaalisesti ja voisin tyytyä pelkkään läheisyyteen. Haluni myös vaihtelevat suuresti riippuen ajanjaksosta: eli joskus on kovasti haluja, sitten pitkään ei yhtään.
Olen miettinyt kuinka paljon stressaava vuorotyö tähän vaikuttaa, mutta kun pidän työstäni, niin en haluaisi lähteä etsimään uuttakaan.
Tayna kirjoitti:
En vain ymmärrä, miksi olen suhteiden alussa aina niin aktiivinen ja kiinnostunut, mutta ajan saatossa halut katoavat, toinen osapuoli jopa etoo seksuaalisesti ja voisin tyytyä pelkkään läheisyyteen. Haluni myös vaihtelevat suuresti riippuen ajanjaksosta: eli joskus on kovasti haluja, sitten pitkään ei yhtään.
Ei sinussa ole mitään vikaa. kuulut kanssaeläjien suureen enemmistöön, ja kuvailit yllä hyvin tyypillisen parisuhteen seksin "kehitys"kaaren. Ensin aktiivinen ja kiinnostunut, arjen saatossa halut häviävät, pelkkä läheisyys riittäisi, sitten kohta jo etoo, Joskus harvoin ehkä voi haluta, useimmiten ei, ja menee pitkiäkin aikoja ettei kiinnosta.
Siis mitä kummallista tuossa on, juuri tuota se on peruspetterien ja -pirkkojen elämä, olipa masennuslääkeitä taikka ei.
Pitkä parisuhde on olotila jossa ihminen vapaaehtoisesti vaihtaa useamman ihmisen kiinnostuksen yhden ihmisen välinpitämättömyyteen.
Älä ala parisuhteeseen, vaan pidä homma seurusteluasteella, jossa kumpikin elää omillaan. Silloin ei väljähdy niin nopeasti, ja kummallakin on omaa aikaa tarvitessaan.
Voisiko se sitten olla se, että kipinää ei pidetä yllä. Toisesta tulee itsestäänselvyys ja niin tavallinen, että seksuaalinen mielenkiinto hiipuu. Ei koeta enää mitään uutta yhdessä, toistetaan vaan arjen samaa kaavaa. Niin sanotaan, että treffeillä kannattaa tehdä jotain jännittävää, esim mennä vuoristorataan. Silloin se jännittävyyden tunne ja siitä yhdessä "selviäminen" assosioituu siihen toiseen ihmiseen. Tai jotain tälläistä. Jos suhde on päivästä toiseen samaa turvallista toistoa, toiseen kyllä kiintyy, mutta häneen assosioituu tylsyys ja yllätyksettömyys. Ja sitten seksuaalinen kipinä on poissa.
Mitä jos jatkossa keskittyisin pitämään toisesta ja toisen haluista ja nautinnosta huolta, etkä keskittyisi vain itseesi. Jos työnnät toisen pois läheltä ja muutut etäiseksi, niin puolenvuoden tauko on kellekään mahdoton kestää, joka haluaa läheisyyttä ja tuntea itsestä rakastetuksi. Sinä taida lähinnä rakastaa itseäsi. Halut voi loppua, mutta olleellista on haluta haluamista. Ei maksa mitään antaa toiselle läheisyyttä. Mutta jos kuvottaa, niin peli on ohi. Miksi korvaat läheisyyden tarpeesi itsetyydytyksellä. Mikset anna toisen tehdä sitä puolestasi. Älä käperry itseesi.
Oletko saanut aina orgasmin kun teillä on ollut seksiä. Oletko aina saanut oman tyydytyksen miehen kanssa. Jos et, niin en ihmettele jos halut katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko saanut aina orgasmin kun teillä on ollut seksiä. Oletko aina saanut oman tyydytyksen miehen kanssa. Jos et, niin en ihmettele jos halut katoaa.
Tämähän se.
Rakastut ap ihastumisen tunteeseen. Haluat suhteen alussa toista saadaksesi hänet omaksesi ja rakastamaan sinua. Kun mies on sinun ja suhde varma, et koe enää tarvetta haluta miestä seksuaalisesti, koska mies on jo omasi eikä häntä tarvitse seksillä yrittää saada haluamaan olla kanssasi. Koska miehen pelkkä läsnäolo tyydyttää sinun sisimpäsi. 'Se on nyt siinä ja olen turvassa.' Ole sellainen kuin olet, ymmärrä kuitenkin toisen osapuolemkin tarpeet. Hän on tottunut kanssasi alun kiihkeään seksiin ja luulee että katoat, jos et pane hänen kanssaan. Keskustelkaa.
Et sinä ainakaan aseksuaali ole. Heillä pikemminkin alkukiima puuttuu. Pitkän ajan jälkeen jotkut heistä jopa saattavat kehittää seksuaalisia tunteita.
"minusta tulee etäinen enkä osoita tarpeeksi rakkautta vastapuolta kohtaan."
Voisiko tähän panostaa vaikka yhdyntä etoisikin?
Tautointeja,ylipainoa,lapsia siinä ne syyt alkaa oleen
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ainakaan aseksuaali ole. Heillä pikemminkin alkukiima puuttuu. Pitkän ajan jälkeen jotkut heistä jopa saattavat kehittää seksuaalisia tunteita.
"minusta tulee etäinen enkä osoita tarpeeksi rakkautta vastapuolta kohtaan."
Voisiko tähän panostaa vaikka yhdyntä etoisikin?
Etooko siis yhdyntä?
Avain löytyy varmasti tuosta erityisherkkyydestä ja mielialahäiriöpuolelta. Niistä kärsivät ovat haastavia tapauksia ympäristölleen niin yksityiselämässä kuin työssäkin. Kerro reilusti näistä taipumuksistasi oheisvaikutuksineen seuraavalle kumppanille niin eiköhän yhteiselämä lopulta jonkun kanssa suju. Ei kaikki miehetkään kaipaa seksiä koko ajan.
Käytätkö masennus lääkkeitä . Ne kyllä
turruttaa ainakin