Mielipiteisä Oulusta? Esim. verrattuna Helsinkiin?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 11:03"]

Oulu on nopeasti kasvava kaupunki, joten siellä kyllä löytää oman ystäväpiirinsä. Mutta, yleinen henkinen ilmapiiri Oulussa on konservatiivinen ja jollain lailla varautunutkin, ja voimakas herätysliike tuo siihen oman latauksensa. En osaa sitä itse määritellä, mut jotenkin se vaan näkyy siellä, ja heti kun lähdetään joko pohjoiseen tai etelään, niin ihmiset on jotenkin rennompia.

[/quote]

Mihin Oulun kasvu perustuu tällä hetkellä? Sieltähän paljon firmoja lopetettu.

Asuin muutaman vuoden Oulussa. Ihmiset siellä ovat mielestäni mukavia ja välittömiä, kun itse oli avoin oli kohtuullisen helppo tutustua toisiin. (Toki kuten yleensäkin Suomessa, vaatii uusien ystävien löytäminen työpaikkaa, harrastuksia tai jonkinlaista muuta sosiaalista piiriä, ei siellä kadulta uutta ystävää löydä.)

Oulussa on mukavia kahviloita ja ravintoloita tarpeeksi ja sen verran putiikkeja, että kaupungilta saa tarvitsemansa (tosin nyt jos Stockmann oikeasti lopetetaan, tämä ei kyllä pidä enää paikkaansa). Harrastusmahdollisuuksiakin löytyy, kunhan ei tavoittele mitään kovin erikoista. Luonto on lähellä ja kaupunki on hyvin merellinen, ainakin jos keskustan tuntumassa asuu. Erinomaiset pyöräilymaastot. Kulttuuririentoja tarpeeksi: kaupunginteatteri hyvä, samoin elokuva-arkiston näytökset ja vuosittaiset lastenteatteri-/tanssifestarit.

Itselle lopulta suurimmat miinukset olivat: Luonto jo Oulun korkeudella pohjoisessa on hyvin erilaista kuin etelän lehtimetsät ja itse Järvi-Suomesta kotoisin olevana kaipasin mäkisempää maastoa ja makeaa vetta, en tottunut tasaiseen maisemaan ja luonnon jonkinlaiseen karuuteen. Lisäksi aloin kaivata kunnianhimoisempaa otetta harrastuksissa, johon oli etelässä tottunut, Oulussa homma oli enemmän sellaista rentoa puuhastelua (jollekin toiselle tämä on tietysti huimasti parempi!). Tietty varautuneisuus, tulisiko se sitten tuosta lestadiolaisuuden kattavuudesta, alkoi myös vähän ahdistaa. Erilaisuutta ei tunnuttu sietävän ollenkaan samalla tavalla kuin Helsingissä, Oulussa tuijottivat kaikki kadulla, jos pukeutui vähän erilaisemmin ym.

Vaikein paikka oli kuitenkin lopulta se, että Oulu oli niin kaukana, että tunsin olevani jollain tapaa jumissa siellä. Ainoa paikka, mihin saattoi tehdä viikonloppuvierailun, oli Rovaniemi, eikä sielläkään nyt kovin monelle reissulle riittänyt tekemistä. Eteläisessä Suomessa on enemmän hauskoja pieniä ja isompia kaupunkeja parin tunnin ajomatkan säteellä ja juna-/bussiyhteyksiä ristiin rastin.

Oulu on kuihtuva kaupunki, työpaikkoja ja kauppoja yms lopetetaan kiihtyvällä tahdilla. Ahdistava ilmapiiri johtuen siitä että erittäin paljon molempaa ääripäätä : alkoholismia ja himouskovaisuutta.

Oulu on pienempi ja idempänä.

Tuosta oululaisten tuijottamisesta: oululaiset nyt vaan tuijottaa. Joku kaverini kerran sanoi, että oululaiset mollottaa kuin tollot uutta aitaa, ja se oli kyllä hyvin sanottu se. :D Ja itsekin siis olin silloin oululainen ja omaksuin itsekin tän tavan pällistellä sillä lailla antaumuksella, että varmasti osasin sen jälkeen kertoa että mimmoset vaatteet ja mimmonen auto ja mihinkä lahkoon kukanenkin kenties kuuluu ja olikohan jotakin sukua tälle ja tälle kun vähän niinkö siltä näytti. Osa oululaisista tollottaa avoimen uteliaasti, osa hyvin varautuneesti, niin että jos heille sanoisi että pöö, niin varmaan säikähtäisivät. Mut kaikki ottaa mielellään katsekontaktia. Hymyähän siihen ei vahingossakaan kuulu, niin että ei pidä erehtyä luulemaan että siinä kaivattaisiin seuraa, vaan kyse on ihan vaan objektin tarkkailusta.

Oulusta tulevat ihmiset on hankalia 

Helsinki on paljon suurempi ja väkirikkaampi kaupunki. Tästä syystä sen kulttuuri on paljon monipuolisempaa ja sitä on moninkertaisesti enemmän.

Oulu on halvempi asua. Luonto on ymmärrettävistä syistä erilaista: maasto on tasaista ja paikka paikoin tylsähköä. Ihmiset tosiaan katsovat enemmän toisiaan, koska tapa kuuluu pienempien paikkojen luonteeseen. Siihen voi lähteä mukaan tai sitten lampsia rauhassa menemään, koska harvoin kuitenkaan ketään tuttua tulee vastaan. Tietty varovaisuus leimaa sosiaalista elämää, mutta se kuuluu länsisuomalaiseen kulttuuriin.