Kohtelen lastani huonosti enkä osaa lopettaa, APUA!
Lyhyesti tilanteestani. Olen itse lapsuudenperheestä, jossa oli hyvin huonot ja epävakaat oltavat. Kaikenlaista väkivaltaa ja laiminlyöntiä oli valtavasti. Parhaiten muistan rajun henkisen väkivallan. Päätin tietenkin, että olen itse aivan päinvastainen vanhempi. No kun lapsia oli vain yksi, se onnistuikin tosi hienosti. Olin aina kärsivällinen, lempeä, kannustava ja tukeva. En koskaan korottanut ääntäni tai muuta ikävää. Mutta nyt kun tuli toinen lapsi, olen vain niin tiukalla, että kohtelen esikoista aivan paskasti. Huudan, moitin, syyllistän jne. Mulla on aivan hirveä morkkis tästä :( Olen koko ajan liian väsynyt (vauva nukkuu huonosti). Ollaan vähän liian tiukalla, ja se purkautuu näin, että en kestä ollenkaan esikoisen uhmaa yms. Käyn terapiassa jossa tämä on eräs tärkeä aihe. Tiedostan erittäin hyvin, että toimin väärin ja lapseni voi tulla kärsimään tästä erittäin pahasti. Olen yrittänyt ottaa kuormaani pois laskemalla standardeja mm. siisteyden ja ruoan hienouden suhteen, mikä on auttanut vähän. Mutta silti välillä, varsinkin väsyneenä menee kuppi aivan nurin ja alan huutaa, syyllistää jne. SIinä hetkessä en vain kykene painamaan jarrua vaan olen ihan sekaisin :( Onko tähän mitään apukeinoja? En halua aiheuttaa lapselleni ongelmia omalla käytökselläni. Tiedän, olen ihmishirviö :(
Kommentit (25)
Olet oikealla polulla! Voit selittää lapsellesi mistä käytös johtuu. Keskustelkaa avoimesti!
Lapsena kohdeltu huonosti, tajuaa sen, ja päättää ettei oo samanlainen lapsilleen, mutta se ei oikein riitä. Tarvis työstää ne traumat pois kummittelemasta taustalta mielellään jo ennen lapsia. Mutta se ei oo kovin yleisesti kailotettua tietoa, niin tämmösiä sattuu. Se on ihan ok, kaikki me ollaan ihmisiä, ihmisyyteen kuuluu virheiden tekeminen (ja niistä oppiminen). Tämmönen sanonta vois kanssa sopia tähän; kun syytät muita, matka on vasta alussa. Kun syytät itseäs, oot puolimatkassa. Kun et syytä ketään, oot perillä. Varmaan helpointa olis tuommosessa tilanteessa olla hetki kerrallaan, olla läsnä siinä hetkessä mitä tapahtuu ja seurata itteään kun tekee ihan perusaskareita. Lapsetkin elää jatkuvassa nykyhetkessä. Ja muistaa, että tuosta tilanne voi mennä vaan parempaan suuntaan :) omilta lapsiltaan voi oppia ihmeellisiä juttuja jos on sille avoin
Olisiko mahdollista viedä vanhempi lapsi vaikka puolipäivähoitoon.
Älä välitä. Suurin osa äideistä kohtelee lapsiaan huonosti. Sinä sentään myönnät sen.
Ja kannattaa yrittää antaa sille esikoiselle edes hetki yhteistä aikaa teidän kanssa. Sen ei tarvitse olla suurta. Jos teillä on joku luotettava aikuinen kylässä ja vauva nukkuu, niin menkää esikoisen kanssa viideksi minuutiksi keinumaan ulos.