Pelottaako teitä synnytys - korona ja kaikkisekaisin

Mulla laskettu aika helmikuun alussa. Pelottaa nyt eniten se, että itse sairastun, koronaan tai johonkin muuhun, tai että mies sairastuu johonkin eikä pääse mukaan synnytykseen. Vähän jännittää myös se, että pitkittävät sitä sairaalaan päästämistä, jos on henkilökuntapulaa, että sanovat puhelimessa vaan seittemän kertaa että jaksa nyt hetki vielä kotona. Tällaista se oli jo edellisessä synnytyksessä, vaikkei ollut mikään korona-aika. Ja sitten kun lopulta menin sairaalaan, niin sieltä oltiin vähän närkästyneitä, että olisit nyt aiemmin tullut. Jaksan uskoa, että kunhan sairaalaan asti päästään, niin kyllä se siitä. Mulle tää on kolmas synnytys, niin ehkä sikäli sitten luottavaisin mielin menossa. Eka synnytys tietysti jännittää muutenkin, saati sitten kaikki nää poikkeusolot. Tsemppiä ap!

Jep.

Täällä laskettu aika 18.1 ja radin takia ei sais yliaikaiseksi päästä.

Mies sairastui nyt sunnuntaina koronaan ja itselläni samat oireet alkoi eilen.

Kävin eilen testissä ja oli tulos mikä tahansa niin 100% varma olen, että itsellänikin korona on.

Eilen aamulla oli lievää kurkun karheutta ja illalla jo tuntui kuin keuhkot olisivat tulessa. Vähäisestäkin liikkumisesta hengästyn.

Veritulppia pelkään järjettömästi, enkä tiedä pitäisikö jo kysellä verenohennus lääkityksen perään, kun sellainen ilmeisesti herkästi raskaana oleville aloitetaan koronassa.

Pelkään myös, että menin testiin liian aikaisin ja saan väärän negan, joka entisestään vaikeuttaisi asioita ja mahdollista hoitoa.

Ilman miestä synnyttäminen on myös todella inhottava ajatus ja olikin ainoa pelko, joka neuvolassakin aijemmin ylös kirjattiin.

Olen tavallisesti melko viilipytty, mutta nyt alkaa läikkymään fiilis hysteerian puolelle.

Ei

Siis tähän päälle vielä mahdollinen sairaalan sekasorto niin hyvä tulee!

Radikontrolli jouduttiin jo eiliseltä perumaan, joten ei mitään hajua, miten kontrollikäynnit ja käynnistys tässä tilanteessa onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Jep.

Täällä laskettu aika 18.1 ja radin takia ei sais yliaikaiseksi päästä.

Mies sairastui nyt sunnuntaina koronaan ja itselläni samat oireet alkoi eilen.

Kävin eilen testissä ja oli tulos mikä tahansa niin 100% varma olen, että itsellänikin korona on.

Eilen aamulla oli lievää kurkun karheutta ja illalla jo tuntui kuin keuhkot olisivat tulessa. Vähäisestäkin liikkumisesta hengästyn.

Veritulppia pelkään järjettömästi, enkä tiedä pitäisikö jo kysellä verenohennus lääkityksen perään, kun sellainen ilmeisesti herkästi raskaana oleville aloitetaan koronassa.

Pelkään myös, että menin testiin liian aikaisin ja saan väärän negan, joka entisestään vaikeuttaisi asioita ja mahdollista hoitoa.

Ilman miestä synnyttäminen on myös todella inhottava ajatus ja olikin ainoa pelko, joka neuvolassakin aijemmin ylös kirjattiin.

Olen tavallisesti melko viilipytty, mutta nyt alkaa läikkymään fiilis hysteerian puolelle.

Ole yhteydessä lääkäriin tai synnytyssairaalaan. Varmasti tarvitset verenohennuslääkityksen.

Synnytyssairaaloiden toimintaa aletaan ajamaan alas. Mammat joutuu synnyttämään kotona yksin. Terveydenhuollon resursseja pitää kohdentaa vain välttämättömimpään toimintaan.

Mullakin on radi ja vauva on perätilassa, viikkoja nyt 35+2. Melkein toivon, että perätilan takia joudun suunniteltuun sektioon, niin ei tarvii jännätä sitä, että mikä tilanne sairaalassa, kun synnytys käynnistyy 😬

T. Eka vastaaja

Tsemppiä kaikille! Itse synnytin viime vuonna ja silloin pelotti, kun tauti oli vielä niin tuntematon ja levisi ympäriinsä, vaikka luvut olivatkin paljon pienempiä kuin nyt. Mies ei päässyt mukaan synnytykseen koronarajoitusten vuoksi, kun synnytys meni vähän pieleen ja jouduin hätäsektioon. Oltiin vajaa viikko sairaalassa vauvan kanssa kaksistaan, minä todella, todella kipeänä leikkauksesta pidin yksin huolta isokokoisesta lapsesta, kun hoitajia oli lapsivuodeosastolla koronan takia niin vähän, että eivät ehtineet mittaamaan lapsen sokereita. Kerrankin oltiin yli 7 tuntia huoneessa ilman, että kukaan kävi tsekkaamassa ja kun jutustelin hoitajan kanssa, niin hän sanoi, että ei vaan ole ehtinyt käydä ja siksi lapsen sokeriseurantaan tuli monen tunnin viive. Mies näki vauvan vasta melkein viikon ikäisenä. Oli suuri helpotus päästä pois sairaalasta, kun kotona oli apuna mies. Vauvan kantaminen otti todella kipeää mahaan ja haavaan mutta ei siellä osastolla kukaan ehtinyt auttaa. Toivottavasti meininki on nyt toinen.