Lapset omaan huoneeseen, kääk :/
Jänskättää kun laitamme pojille tänään oman huoneen, varmaan ovat innoissaan, vaan kuinkas käy kun valot sammuu ja on nukkumaan menon aika? Pienempi on 2-vuotias ja on nukkunut tähän asti pinnasängyssä, nyt saa veljen jatkosängyn ja veli (3,5v) saa isojen poikien sängyn, joka osa kerrossänkyä, hieman korkeammalla kuin normaalisti, tikkailla kiikutaan muttei kuiteskaan niin korkealla kuin kerrossängyissä yleensä (Unipuun sänky). Ostimme jatkopalat jo valmiiksi ettei sitten jää saamatta kun voi jo täyden kerrossängyn laittaa ja näin tilaa säästää. Sekin jänskättää, miten nukkuminen sujuu isommalla siinä, pitää vissiin vuorata lattia pehmusteilla alussa ;) Sängyssä on kyllä hyvät laidat mutta silti¿
Mietin vaan että mitenhän on parasta toimia jos nukkumisesta tulee hankalaa, jos valvottavat yöt ja itkevät samaan huoneeseen kanssamme. Tähän asti on nukkuneet meidän kanssa ja isompi ihan vieressä, omassa sängyssään kylläkin. Hällä kun oli aiemmin paljon sitä että tahtoi viereen¿ Nyt se on sentään asettunut ja tyytyy olemaan omassa sängyssään, teitysti kipeänä tms. on poikkeuksia. Mutta että se on sujunut hyvin. pienempi taas on aina ollut pinniksessä, tosi harvoin ollut vieressä ollenkaan, kun ei ole vauvanakaan suostunut vaikka mamma ois halunnut :))
Taitaa käydä niin että pojat nukkuu hyvin yön ja mamma valvoo joka rasahdusta itkuhäläri korvassa kiinni, voin kuvitella vallan hyvin jo näyn. Makkarit on viel eri päässä taloa¿
Mennäkö nukuttamaan vai ottaa heti alusta se linja ettei itse siellä ole, nimittäin sekin vaihe oli raskasta kun nukuttamiseen meni tuntitolkulla ja siitä ei ole kauaakaan. Nyt on ihana kun nukahtavat itsekseen, vaikkakin pulinaa välillä kuuluu. Mutta onko eka yö kamala ja nukkuukos ne ikinä...
Pitäkää peukkuja, että kaikki sujuu ja pelkokuvat ei toteudu. Outo tilanne vaan itsellekin, kun on aina olleet lapset vierellä ja kuulee että ne ¿hengittää¿¿Käyköhän niin että pojat tottuu mutta mamma hiissaa sängyt huomenna tai loppuviikosta viereen takaisin ;)
Kiitos että sain purkaa :))
Kommentit (3)
tuolla nuo nukkua puhnottavat, äidin mussukat. About puolisen tuntia kuului pientä ääntä, jätin oven isolle auki ja kahdet yövalot. Saa nähdä, miten yöllä, vai nukkuvatko aamuun saakka. Itsellä kyl iso väsy, jotta voi olla että uni maittaa täälläkin. Hyvin mennyt, toistaiseksi.
Kauniita Unia!
t. toinen vieroitushoitoa ja unikoulua kaipaava ;)
Tosin jo kesällä. Poika oli vähän alle 2-vuotias, tyttö 3,5. Eli hyvin samaa ikää kuin teillä. Poika muuten nukkuu yhä pinnasängyssä etulaita alhaalla, koska en ole saanut hommattua jatkettavaa. Tytöllä sellainen on.
Parina ekana yönä nukahtivat omiin sänkyihinsä, mutta jatkossa useimmin meidän parisänkyyn, josta sitten siirrän omaan huoneeseen. Näin säästyn nukuttamiselta, koska meilä yleensä menee koko perhe samaan aikaan nukkumaan tai ainakin lueskelen himmeässä valossa sen aikaa etät lapset nukahtavat. Joskus nukutan omiin sänkyihinsä, jos lapset ovat hyvin väsyneitä, eivätkä jaksa enää nousta pois;) Lähes joka aamuyö jompikumpi tulee meidän väliimme, ollaan helposti viereisessä huoneessa. Jos toinenkin kinkeää viereen, vien toisen/molemmat hetken päästä takaisin, jotta mahdun vielä itsekin nukkumaan.
En tiedä, auttaisiko yövalo lapsia pysymään omissa sängyissään koko yön vai mikä, mutta eipä tämäkään järjestely juuri haittaa. Katotaan nyt, koska kyllästyn ja alan vaatia omaan petiin jäämistä yölläkin. Mutta kun muistoissa on vielä niin selvästi oma lapsuus, se kuinka sain aina mennä vanhempien väliin jos yöllä heräsin ja pimeä pelotti. Aina sai mennä, koskaan ei ajettu takaisin, ja olo oli turvallinen.
Alussa kannoin kuopuksen (1v) pinnasängyn meidän makkariin aamuyöstä ku alkoi kuulumaan levotonta kitinää, pelkäsin esikoisen (3v) heräävän.
Pian huomasin, että on järkevämpi vaan opettaa nukkumaan koko yön omassa huoneessa ja kävin hyssyttämässä vaan, jos oli todellinen hätä.
Parissa viikossa tottuivat toistensa yöllisiin ääniin ja nyt molemmmat nukkuvat pääsääntöisesti koko yön heräämättä.
Mulla vieläkin ikävää lapsia yöllä ja heräilen kuuntelemaan heidän ääniä. Minut pitäis nyt laittaa johonkin unikouluun, jotta oppisin relaamaan ja nukkumaan koko yön heräämättä...
Onnea teille ja uudelle järjestelylle!