Lue keskustelun säännöt.
Eronneet ja lasten hoito ex:n hoitovuorolla
24.04.2015 |
Miten teillä sujuu lasten hoito omalla hoitovuorollanne, sekaantuuko ex elämäänne eli haluaako hoitaa lapsia sinun hoitovuorolla?
Meillä on se tilanne, että erosimme riitaisasti minun puoleltani. En halunnut elää uskottoman miehen kanssa vaikka mies lupasi parantaa tapansa ja vannoi rakkauttaan minulle. Valitettavasti olen yksiavioinen enkä siedä pettämistä. Miehen mielestä olin lopulta paska vaimo kun en antanut anteeksi ja jatkanut avioliittoa hänen kanssaan.
Olen lähihuoltaja ja ex on etä niin että hänellä on lapset joka toinen viikonloppu pidennetyn viikonlopun verran (to ilta -> ma aamu) - virallisesti. Mies ei tätä kuitenkaan näytä ymmärtävän vaan yrittää ehdottaa iloisesti ohimennen, että 'voin hakea lapset huomenna tarhasta' vaikka on minun hoitovuoro. Joudun aina muistuttamaan häntä siitä, että hei, voit noutaa lapsia omalla hoitovuorollasi mutta nyt on minun hoitovuoro enkä tarvitse sinun apuasi.
Tai vaihtoehtoisesti hän saattaa ilmoittaa minulle minun hoitovuorollani, että voin viedä lapset tänään uimahalliin illalla. Ja sitten joudun taas muistuttamaan, että vie toki omalla hoitovuorollasi.
Vaikka ilmoitan ja muistutan miestä YSTÄVÄLLISESTI että en tarvitse apua minun hoitovuorolla ja voit hoitaa ja harrastaa lasten kanssa omalla hoitovuorollasi, hän suuttuu minulle ja syyllistää, että olen hankala ja joustamaton ja ilkeä kun en anna lapsia hoitaa minun vuorollani miehen toiveiden ja ilmoitusten mukaan.
Onko teillä muilla tällaista? Vai onko mun ex vaan hankala. Minulla ei oikeasti ole halua olla tekemisissä miehen kanssa yhtään enempää kuin on lasten vuoksi pakko, sen vuoksihan hänestä halusin avioeron. Jos antaisin hänen hoitaa lapsia hänen mielensä mukaan lähes joka päivä kokisin, että minulla ei ole enää omaa elämää ja että ei me ollakaan erottu kun koko ajan nähdään ja joudutaan juttelemaan. Voin oikeasti tosi pahoin miehen läheisyydessä, veihän hän minulta avioliiton ja hajotti koko perheen.
Kommentit (6)
Huoh. Kuulostaa minun elämältäni, ex tosin käyttäytyy hieman eri tavalla, mutta yhtä kaikki: puuttuu minun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, et pysty kontrolloimaan exääsi, eli hän saattaa kaikesta huolimatta olla tekemisissä kanssasi lasten asioista edelleen vielä vuosikausia ja mielestäni tämä olisi lasten etukin siitä huolimatta, että se saa sinut voimaan pahoin. Suosittelen tuohon pahoinvointiin terapiaa. Et pysty toipumaan erosta, kun koet voimakkaita tunteita häntä kohtaan.
Sen sijaan voit löytää oikean kanavan kommunikointiin eli esim. tekstiviestit tai sähköposti. Puhelinsoitot minimiin. Lisäksi voit pyytää vaihtotilanteisiin jonkun muun eli ystävän tai sukulaisen, jolloin sinun ei tarvitse nähdä exääsi tässä vaiheessa, kun et pysty häntä kohtaamaan kypsällä tavalla.
Mitä tulee omiin hoitovuoroihin, niin pieni joustavuus on lasten etu. Jos teillä ei ole mitään ohjelmaa sille viikonpäivälle, niin miksi mies ei voisi viedä lapsia uimahalliin. On aivan selvää, että jos torppaat kaikki joustavat yhteydenpidot, löydät itsesi pian oikeudesta miehen vaatiessa viikko-viikko-systeemiä ja kertomassa, miten joustamattomasti toimit lasten suhteen ja että hän sen sijaan osaisi joustaa ja olisi siksi parempi lähivanhempi. Voin vakuuttaa, että turhautuneisuus on iso motiivi käräjöintiin.
En yritä sanoa, että sinun pitäisi antaa exäsi sanella, mitä teette sinun hoitovuorollasi vaan yritän korostaa, että liian tarkka reviirin puolustaminen saattaa kääntyä loppupeleissä sinua vastaan. Torppaa exän ehdotukset ehdottoman ystävällisesti ja nimenomaan niin, että teillä on jo menoa eikä niin, että sinä huolehdit lapsista ja ex saa rippeet (onhan exän tapaamisaika hyvin epäreilu verrattuna omaasi). Voit myös kysäistä, haluaisiko ex ottaa lapset aina sinä keskiviikkona, kun on sinun hoitoviikkosi. Näin voit saada ennakoitavuutta tilanteisiin ja ex kokee, että oikeasti ajattelet lasten parasta etkä vain omaasi ja - mikä tärkeintä - sinulla on mustaa valkoisella omasta joustavuudestasi ja pyrkimyksestäsi ylläpitää lasten ja isän välistä suhdetta läheisenä.
3 jatkaa.
nelonen puhuu asiaa, mutta ei ilmiselvästi ymmärrä, millaista on elää sellaisen ihmisen lähellä, joka kataoo oikeudekseen päättää asioista, ja jos et siihen suostu, niin hän syyllistää sinua sen jälkeen. Se on henkistä väkivaltaa.
Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin katkaista täysin välini exään. Jotta pystyin rauhassa toipumaan erosta, löytämään totuuden itsestäni ja oikeuksistani omiin mielipiteisiini ja tunteisiini.
tämä välien katkaiseminen ei tarkoita siis konkreettisesti välien katkaisua, vaan sitä, että pidättää oikeuden omiin valintoihin. Jos minä haluan hakea lapsen, niin minulla on siihen pikeus.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 15:47"]
Mitä tulee omiin hoitovuoroihin, niin pieni joustavuus on lasten etu. Jos teillä ei ole mitään ohjelmaa sille viikonpäivälle, niin miksi mies ei voisi viedä lapsia uimahalliin. On aivan selvää, että jos torppaat kaikki joustavat yhteydenpidot, löydät itsesi pian oikeudesta miehen vaatiessa viikko-viikko-systeemiä ja kertomassa, miten joustamattomasti toimit lasten suhteen ja että hän sen sijaan osaisi joustaa ja olisi siksi parempi lähivanhempi. Voin vakuuttaa, että turhautuneisuus on iso motiivi käräjöintiin.
[/quote]
Miksi tapaamissopimuksen noudattaminen on lähivanhemman osalta tuomittavaa ja se, että etä haluaa rikkoa tapaamissopimusta ilmoittamalla halustaan tavata lapsia lähivanhemman hoitovuorolla on jotenkin hienoa vanhemmuutta? Tapaamissopimus on laadittu sen vuoksi, että lapsilla on selkeä rytmi arjessaan eli milloin ollaan isän luona ja milloin äidin luona.
Miksi lähivanhempi nähtäisiin joustamattomana osapuolena, kun hän haluaa vain noudattaa kirjallisesti sovittuja tapaamisaikoja? Eikö etä olekaan se yksinkertainen osapuoli, joka ei ymmärrä mitä tarkoittaa hänen tapaamisaikansa? Voisihan lähivanhempikin alkaa nyt siihen, että etän viikonlopputapaamisvuorolla hän vaatii viedä lapsia uimahallireissuille ja sen jälkeen haukkuu etää joustamattomaksi isäksi, jos isä ei suostu tähän.
Me erosimme ns hyvässä hengessä, joten olemme voineet joustaa, jos ei ole ollut mitään ihmeitä sovittuna. Eli uintireissu olisi onnistunut ihan hyvin.
Hienoa, että isä haluaa osallistua lastensa elämään.