10 vuotta ilman luottotietoja on muuttanut asenteen materiaan. En saa enää mitään iloa tavarasta

Vanha sanonta kuuluu, että ekat 40 vuotta hankitaan tavaraa ja seuraavat 40 vuotta hankkiudutaan siitä eroon.

Kohta oot taas korvia myöten veloissa ei se muutu mihinkään se luonto

En ole koskaan ollut luottotietojen kanssa samassa tilanteessa kanssasi, mutta tunnistan tuon, ettei mikään tavara kiinnosta pätkän vertaa. Yhtäkkiä en ole halunnut ostaa mitään, vaatteita, astioita, sisustusjuttuja enkä mitään. Tavara ei kiinnosta yhtään. Tulisin toimeen tosi pienellä tavaramäärällä. Ihmettelen suuresti näitä kiinnostamattomuusfiiliksiäni.

Itse olen myös alkanut pitää tavaran haalijoita jotenkin yksinkertaisena. En koe että meillä olisi paljoakaan yhteistä.

Mulla sama vaikka luottotiedot on tallella. Eron jälkeen jäi iso asuntolaina yksin maksettavaksi, kun vuosia pihistelee niin se jää päälle ja huomaa että oikeasti tarvitsee tosi vähän.

Mullakaan ei ole luottotiedot menneet, mutta vähän holtittomasti ostelin aiemmin silti. 

Nyt kun olen pari kuukautta ihan eurolleen seurannut omia ostojani ja aiempien ostojen typeriä erämaksuja, päätin, että nyt laitan raha-asiat kuntoon. Maksan ne turhat osamaksulaskut pois, samoin luottokortit. 

Ja sitten vaan pistän viikoittain rahaa jemmaan säästötilille tai rahastoihin. 

Lakkasin ostelemasta, kun ymmärsin, etten tarvitse yhtään mitään tavaraa. Päin vastoin, sitä on aivan liikaa, vaikken mikään mahdoton hamstraaja ole. Viime kuussa sentään älysin myydä jo osan pois, sain satasia rahaa ihan turhanpanttina kaapissa seisseistä tavaroista.

Ei ole ikinä ollut luotto-ongelmia, mutta kyllä mäkin oon vähitellen tullut siihen, että ei kiinnosta ostella asioita. En halua enää käyttää aikaa ostamisen ajatteluun tai ostoksilla käymiseen. Se ei anna nautintoa, eikä sen kuuluisikaan. Ostaminen ei tee onnelliseksi, eikä sillä oikeasti saavuta sitä, mitä haluaa. Mutta olen siis vasta 30-vuotias ja tämä on ollut sellaista kehitystä jostain vähän päälle 20-vuotiaasta lähtien.

Näen suurimman osan tavaroista roskana. Ostat sen,käytät hetken ja laitat sen sivuun. Siksi minäkin pyrin vain tarpeellista ostaa ja tavaraa mitä tulee oikeasti käytettyä.

Onnittelut ap:lle! Itsekin olen helpottunut, kun olen jäätyäni pois töistä joutunut vähentämään ostelemista. Ja yhtenä päivänä tajusin, että olen päässyt eroon osto"riippuvuudestani". Miten vapauttava tunne, ei kiinnosta alennusmyynnit tms. Ainoastaan vähän harmittaa, miten paljon on tullut osteltua turhaa.

Raamattu tuomitsee jyrkästi koronkiskurit ja velkoajat. Näille on kuulemma helvetissä ihan oma lokero näille vainoajille.

Kiinnostaa ku kilo paskaa mikään koska ei saa pillua sekä ei oo luottotietoja...

Mä en osaa samaistua, koska en ole koskaan ollut kiinnostunut tavarasta. No vaatteista ehkä joskus teininä -80-luvulla, Seppälän alessa seottiin :D Mutta hienoa että olet nyt oppinut, ettei mammonaa kannata palvoa. 

Aika on muuttunut, sehän on nykyään varsin muodikas trendi ettei ostella tarpeetonta. Muut mieliteot tulleet tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama vaikka luottotiedot on tallella. Eron jälkeen jäi iso asuntolaina yksin maksettavaksi, kun vuosia pihistelee niin se jää päälle ja huomaa että oikeasti tarvitsee tosi vähän.

Itsellä täsmälleen sama.

Karsin käymällä kodin läpi monta krt läpi.

Nyt koti on ollut karsittu jo pari v, enää lähtee yksittäisiä tavaroita kiertoon.

Olen tyhjentänyt kymmeniä kuolinpesiä, satoja tuhansia tavaroita on mennyt käsieni kautta.

Elokuussa minulta haettiin 35 banaanilaatikollista ihan hyvää kirppistavaraa. 50% kulujen jälkeen oli osuuteni 180 euroa.

Olen nyt tehnyt yhden kauppiaan kanssa sopimuksen. Hänellä on n 40 työntekijää.

Jokainen saa valita 2 tuotetta ensi jouluna.

Teen joulukransseja. Materiaali paperimassaa, kangasta, käpyjä, metallilankaa, joulukuusen koristeita, villasukkia, langat purettu, mutta villaa, 10 kpl paketti joulukortteja tai n 15 cm korkea tonttupariskunta.

Kauppias asuu isossa omakotitalossa, 3 lasta muuttaneet pois kotoa. Lisäksi kaupassa on satoja nescafe mukeja, jne mainoskamaa.

Näistä tavaroista tulen saamaan rahaa max 2000 euroa. Ison siivouksen jälkeen heiltä voi tulla enää yksittäisiä laatikoita, nyt tehdään ns muuttosiivous ilman muuttoa.

On hyvin harvassa huushollit, joissa ei ole tarpeetonta tavaraa. Kun sitä tulee silmien eteen älyttömästi, se vie innostuksen kaikkeen ostamiseen.

Tulen paljon iloisemmaksi kuohuviinistä, kuin huivista tai hajuvedestä

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myös alkanut pitää tavaran haalijoita jotenkin yksinkertaisena. En koe että meillä olisi paljoakaan yhteistä.

En itsekään ole koskaan ymmärtänyt mitä tyydytystä roinan kerääminen nurkkiin tuottaa. En tiedä ovatko aivan yksinkertaisia ihmisiä, mutta ainakaan se heidän toiminta ei ole kovin järkevää.

Totta

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myös alkanut pitää tavaran haalijoita jotenkin yksinkertaisena. En koe että meillä olisi paljoakaan yhteistä.

Tee sinä vain pakosta hyve.

Ja ei kun sädekehää kiilloittelemaan sosiaaliseen mediaan!

Mun 51 v mieheni tuli kerran kaupasta ennen tätä pahinta koronaryöpsähdystä ja totes että hän tajusi kaupassa nyt olevansa virallisesti vanha kun kierteli siellä ja totesi että ei tarvi yhtään mitään muuta kuin ruokaa. Joku nuori likka ollu vieressä ja sille ääneen sanonu että nyt hän ymmärsi itsestään että on hemmetti vie vanha johon likka todennut että oothan sinä kyllä😁

Olin muutama vuosi sitten töissä kirppiksellä ja sieltä jäi yökötys tavaroita kohtaan. Onhan se hienoa että vanhoja tavaroita kierrätetään ja käytetään uudelleen mutta se turhan romun määrä oli aivan järkyttävää.

Se pisti myös silmään miten paljon siellä kävi perheitä etsimässä halpoja lastenvaatteita kun rahat ilmeisesti tiukassa. Sitten samalla ostetaan turhaa krääsää, sisustustavaraa, kenkiä, laukkuja, leluja, tekstiileitä joita varmaan kodin nurkat pullollaan. Ajattelivat että kun halvalla saa. Samat tyypit monta kertaa viikossa rohmuamassa krääsää ja lapsille raskitaan sit ostaa ne linttaan kävellyt kuomat parilla eurolla.