Onko mielestänne vanhemman uuden kumppanin ok, huutaa lapselle

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi väittää huutamiseksi mitä tahansa komentamista tai torumista vaikka äänensävy olisi asiallinen ja äänentaso maltillinen, normaalia puhetta. Toisaalta lapsi voi myös valehdella sumeilematta jos ei pidä uudesta kumppanista ja yrittää sabotoida aikuisten suhdetta vaikkapa toisen vanhemman kautta. Lapsen sanaa ei siis pidä pelkästään ottaa kovinkaan todesta tällaisissa. Jos asia vaivaa, selvitä se suoraan aikuisten kesken.

Tämä. Meillä mies saattaa KARJUA lapsille ihan pienistä asioista ja se on niille normaalia (lasten isä). Sitten minä käyn lasten kanssa keskustelua , siis todella huutamatta mutta oikeista asioista , lapsi kertoo äidilleen että olen huutanut . Viimeksi kun puhelinaika loppui ja selitin lapselle siihen liiittviä asioita, kuten miten aikaa on tarpeen rajoittaa eikä se ole vanhempien keksintö vaan lääkäreiden ja ammattilaisten, niin tämä oli sitten huutamista . Sama lapsi on sitä mieltä että minä olen hullu, kun miehelle olen sanonut joskus lasten kuullen että nyt lopetat tuon karjumisen tuo on aivan sairasta. Niin lapsi sanoo että minä olen hullu.

Eli ap- voisiko olla tämä ilmiö kyseessä että lapsen vanhempi on tosiasiassa huutanut ja lapsi projisoi sen puolisoon koska ei halua olla vanhemmalle vihainen /pettynyt?

Mulle ei ole ikinä huudettu.

Yleisesti ottaen vanhemman ei pitäisi huutaa lapselle, koska menettää usein kunnioituksen lapsen silmissä. Räyhäämällä vanhempi näyttää yhtä lapselliseltä kui lapsi vailla itsehillintää ja vaikuttaa siltä kui olisi menettänyt tilanteen hallinnan.

Huutaessaan vanhempi vaikuttaa myös väkivaltaiselta tai voimakeinoihin tukeutuvalta, mikä on melko sivistymätöntä ja brutaalia, jopa lapsen silmissä.

Olen huutanut. Miesystävällä oli kolme poikaa, joista yksi heittäytyi vanhempieni luona vieraillessamme hakkaamaan haarukalla lautasta ja milloin mitäkin, ja vääntelehti ja nousi paikaltaan ja könysi takaisin ja sama uusiksi ja lisää meteliä. Karjaisin, että nyt ollaan hiljaa ja käyttäydytään.

Kouluikäinen lapsi. Isä ei jaksanut pitää minkäänlaista kuria ja yleensä tapasimme toisiamme lapsettomina viikonloppuina, mutta ajan myötä sitten tapasin lapsetkin ja kuvittelin, että kyllä he siitä rauhoittuvat, kun tutustuvat.

Suhde loppui aika pian tuon jälkeen, en enää halunnut yhtään lapsiviikonloppua ja hän taas vietti useimmat viikonloput lasten kanssa, koska etähuoltajaäiti ei halunnut heitä luokseen.

Huutaminen edes omilta vanhemmilta ei ole ok. Se vaan heikentää viestin perille menoa ja kertoo, että tilanne ei enää ole hallinnassa.

Mutta yleensä ottaen myös vanhemman uusi kumppani "saa pitää kuria" asiallisella tavalla, etenkin jos kyseessä yhteinen koti.

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ei ole asiallista vaikka olisi lapsen oma vanhempi, saati sitten isä tai äitipuoli.

Entä jos on pitkän etäisyyden päässä, on asiaa, eikä ole viestivälinettä mukana? Eikö silloinkaan saa huutaa, että vastapuoli kuulisi paremmin?

Lapsia kasvattaa koko kylä. Mutta huutaminen olkoon erittäin poikkeukellista, jos koskaan. Aikuiselta pitää löytää sanoja ihan normaalilla äänivolyymillä.

Kenenkään ei ole oikein huutaa kenellekään.

Ei. Lapselle ei muutenkaan pidä huutaa, edes oman vanhemman. Tiukka käskytys, kuri ja komentaminen on ok. Mutta huutaminen ja syyllistäminen on todella idioottimaista. Ja yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ei ole asiallista vaikka olisi lapsen oma vanhempi, saati sitten isä tai äitipuoli.

Entä jos on pitkän etäisyyden päässä, on asiaa, eikä ole viestivälinettä mukana? Eikö silloinkaan saa huutaa, että vastapuoli kuulisi paremmin?

Tuo on moukkamaista. Silloin kävelet sen henkilön luo, jolle sinulla on asiaa. Tavallisia käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ei ole asiallista vaikka olisi lapsen oma vanhempi, saati sitten isä tai äitipuoli.

Paitsi että on olemassa huutamista ja "huutamista".

Joidenkin kakaroiden mielestä jostain asiasta /tekemisestä/ ym asiallisesti huomauttaminen on "huutamista" - varsinkin, jossa halutaan säälipisteitä joltakulta, joka ei ollut paikalla.

Wokettajat tulevat vielä tuomitsemaan kaikenlaisen äänenkorottamisen.

No oli tämän huutamisen kanssa niin tai näin, niin et voi tehdä asialle mitään. Ei yhtään mitään. Voisihan sitä asiaa 'selvitellä' ja niin, mitä sitten? Et voi kontrolloida toisten ihmisten käytöstä. Jos näissä 'selvittelyissä' ilmenee, että huutamista on tosiaan tapahtunut, niin ei se johda yhtään mihinkään. Ei tietenkään huutaminen ole hyvä juttu, mutta siitä huolimatta ainakin minä huudan silloin tällöin omalle lapselleni. 

Joskus täytyy huutaa, kun ei muuten mene jakeluun (ja kun ei sitä korvatillikkaakaan saa enää antaa). Lasten pitäisi kuitenkin saada tehdä, mitä heille vaan päähän pälkähtää.

Kysyin teinityttäreltäni aivan lempeällä äänellä, jopa vähän hymyillen aamiaisella, joko hän oli saanut huoneensa siivottua. Teini lähti äyskien pöydästä ja sähisi siskolleen: ”miks tuo aina ragee ja huutaa!?!”

Vierailija kirjoitti:

Joskus täytyy huutaa, kun ei muuten mene jakeluun (ja kun ei sitä korvatillikkaakaan saa enää antaa). Lasten pitäisi kuitenkin saada tehdä, mitä heille vaan päähän pälkähtää.

Kurin saa auktoriteetilla. Auktoriteetti menetetään huutamalla.

Kun nykäisee nopsasti sekunnin ajan muutamasta haivenesta, se tekee yllättävän "kutaa". Se toimi meillä aina erinomaisesti äärimmäisenä kasvatuskeinona.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Parasta jos vuoroviikoin ollaan vain omien lasten kanssa ja aikuisystävää tapailee sitten toisella viikolla.

Lasten kannalta on vain huono asia jos kuvioon tulee uusia aikuisia. Pahinta jos uudet kumppanit on siksi että eronneet nokittelee toisilleen ja lapset on siinä vain pelinappuloina.

👍

Kylläpä on törkeää käytöstä.Aivan ehdottomasti kielletty.

Joku varoitushuuto "alas sieltä sähkötolpasta" on ihan ok. Mitään solvaamista ja syyttelyä siihen ei saa kuitenkaan kuulua. Antaisin varoituksen ja toisesta huudosta laittaisin pihalle (tai muuttaisin itse). Parisuhde voisi jatkua, mutta ei niin, että tämä olisi lapselleni mikään huoltaja.