Onko mielestänne vanhemman uuden kumppanin ok, huutaa lapselle
Meille kävi tässä vähän aikaa sitten sellainen tilanne, että lapseni toisen vanhemman uusi miesystävä alkoi huutaa lapselleni (lapseni kertoman mukaan), jostain asiasta. Mietin tässä itse etten tällaista hyväksy missään nimessä, eli onko teistä muista tämmöinen OK?
Kommentit (51)
Oikeaoppisestihan kenenkään ei pidä huutaa lapselle, oman vanhemman tai muidenkaan.
Mutta kukaan ei ole täydellinen, joskus menee hermot ja tulee huudetuksi. Kyllä samassa talossa asuva uusi puoliso on kasvattaja hänkin, ja paikalla olevana aikuisena hänen jossain määrin kuuluukin puuttua asioihin.
Mistä aiheesta lapselle oli huudettu, mitä tämä ”huutaminen” käytännössä oli, ja miten tilanne meni ennen huutamista?
Eri asia käskettiinkö teiniä tiukkaan sävyyn siivoamaan huone, vai onko pienelle lapselle huudettu niin että pelkää?
Me kaikki aikuiset olemme samassa veneessä ja meillä on vanhemman velvollisuus puuttua, jos lapset perseilee. Ja joskus se suuttumus voi olla ylimitoitettua ja siitäkin selvitään puhumalla tilanne läpi. Ja muista, että nyt sinulla on tilanne esitettynä vain yhden osa puolen lasien läpi katsottuna. Ja varsinkin lapset on aika mustavalkoisia ja harvoin asiat sitä on.
Huutaminen ei ole asiallista vaikka olisi lapsen oma vanhempi, saati sitten isä tai äitipuoli.
Ei tietenkään. Parasta jos vuoroviikoin ollaan vain omien lasten kanssa ja aikuisystävää tapailee sitten toisella viikolla.
Lasten kannalta on vain huono asia jos kuvioon tulee uusia aikuisia. Pahinta jos uudet kumppanit on siksi että eronneet nokittelee toisilleen ja lapset on siinä vain pelinappuloina.
Meidänkin lapset on sitä mieltä, että minä huudan kun sanon vähänkin tiukemmin jostain asiasta. Että kannattaa ehkä kysyä rauhallisesti eksältä, että mikä tilanne tämä on ollut ja lähteä sen jälkeen miettimään onko ollut aiheellista vai ei. Lapsi saattaa kokea sen erityisen ikävänä kun kyseessä on vieras ihminen.
Siis tokihan kyse on voinut olla huutamisesta, mutta selvittäisin ensin faktat kuitenkin.
Lapsi voi väittää huutamiseksi mitä tahansa komentamista tai torumista vaikka äänensävy olisi asiallinen ja äänentaso maltillinen, normaalia puhetta. Toisaalta lapsi voi myös valehdella sumeilematta jos ei pidä uudesta kumppanista ja yrittää sabotoida aikuisten suhdetta vaikkapa toisen vanhemman kautta. Lapsen sanaa ei siis pidä pelkästään ottaa kovinkaan todesta tällaisissa. Jos asia vaivaa, selvitä se suoraan aikuisten kesken.
Lapsesi todennäköisesti valehtelee ja kerjää sääliä. Samanlaista paskaa minunkin mieheni lapsi levitellyt äidilleen minusta. Onneksi äitinsä ymmärsi että lapsi vaan manipuloi.
Kenenkään ei pitäisi huutaa lapselle. No, jokainen tietää että joskus tulee silti korotettua ääntään. Lapsi voi kokea sen uuden kumppanin äänen korottamisen ahdistavampana/enemmän huutamisena kuin oman tutun vanhemman, mutta ei se tarkoita että se uusi kumppani olisi välttämättä tehnyt mitään väärää. Pelkästään lapsen kertoman perusteella on siis hyvin vaikea sanoa oliko kyse oikeasta raivohuutamisesta vai aiheellisesta komentamisesta.
Seurustelin pari vuotta miehen kanssa, joka ei osanut puhua lapsilleni ollenkaan normaalisti. Aina pelkkää tiuskimista ja valitusta, huutamista vain pari kertaa mutta se riitti minulle, laitoin suhteen poikki. Lapset eivät asiasta koskaan valittaneet koska eivät halunneet pahaa mieltä minulle, mutta katsoin velvollisuudekseni poistaa kyseisen ihmisen lasteni elämää myrkyttämästä, kun ei suhde mikään täydellinen ollut muutenkaan.
Ei kukaan huutamiseen kuole. Onpas taas jutut...
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan huutamiseen kuole. Onpas taas jutut...
Miksi ei voi puhua normaalisti?
Peli on menetetty, jos pitää huutaa, että saa viestin perille. En katsoisi huutajia parisuhteessani.
Huutaminen ja pilkkuvirheet ei käy laatuun.
Jos joku huutaisi lapselleni niin saisi just painua ovesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan huutamiseen kuole. Onpas taas jutut...
Eli töissä pomo saa huutaa sulle. Et sä siihen kuole.
Noh, ei ollut omien vanhempieni uusilla puolisoilla koskaan tarvetta huutaa minulle ikävuosina 4-18 kun saman katon alla oltiin. Eikä kyllä vanhemmillakaan. Jos uudet puolisot olisivat huutaneet niin en varmaan olisi päässyt siitä ikinä yli, olin hyvin kiltti lapsi.
Muutenkin omat vanhemmat hoiti sääntöjen asettamisen jne. Se olisi ollut hirveää jos joku itselle vieras aikuinen olisi yhtäkkiä vaan alkanut komennella ja kaikki olisi pitäneet itsestään selvänä että hänellä on sellainen valta. Ja rumaan sävyyn vielä.
Mitä lapsesi toinen vanhempi kertoi tilanteesta? Mitä lapsi itse siitä on kertonut?
No lasten "huutaminen" on aika monitulkintainen. Kyllä omassa kodissa saa komentaa, myös hyvin tiukkaan sävyyn. Mutta sellainen raivohuutaminen ei ole ok