Lue keskustelun säännöt.
Lupaaminen toisen puolesta. Ärsyttävintä mitä voi olla!!
04.01.2022 |
Onko teillä ketään läheisiä (yleensä kait lähisukulaisia), jotka lupailevat puolestanne sitä sun tätä?
Tyyliin "kyllä meidän Sanna voi tulla ilmaiseksi katsomaan teidän rikkinäistä läppäriä" tai "meidän Sirpalla on tosi paljon lankoja, se voi ihan hyvin antaa sulle villapaidan verran lankaa". Tai ihan mitä vaan.
Minä en oikeasti keksi äkkiseltään mitään ärsyttävämpää, ja minulla on äiti aina ollut tällainen. Sitten niistä äidin tekemistä yksipuolisista "diileistä" (yleensä sellaisia, että minun pitää tehdä jokin joko rahaa tai aikaavievä palvelus) on paha luikerrella ulos vaikuttamatta tarinan pahikselta.
Pahin oli ehkä, kun puolestani lahjoitettiin muutaman satasen arvosta omaisuuttani lupaa kysymättä, kun "ethän sinä niitä ikinä käytä". Tai no. Ehkä pahin oli kuitenkin se joulu, kun minut nakitettiin tekemään parikymmentä purkkia "kuuluisaa" hilloani äidin kavereille. Sain kuulla tästä vasta pari päivää ennen joulua, kun yksi näistä äidin kavereista tuli ruokakaupassa vastaan ja kiitteli vuolaasti etukäteen asiasta, josta en tiennyt mitään. Aatonaattona sitten äiti toimitti minulle sokerit ja hedelmät (lasipurkit, konjakit, vaniljatangot ja muut kalliimmat ainekset minun piti laittaa omistani) ja iloisesti ilmoitti että tällaisia tarvitsisi nyt muiden joulukiireiden keskellä tehdä, kun hänen kaverinsa ovat NIIN ilahtuneita tästä ihanasta hillosta. Muistan tuosta joulusta lähinnä ne rakot sormissa hedelmien kuorimisesta.
Kommentit (24)
Saat kyllä syyttää ihan itseäsi kun nössönä teet. Uskomatonta... Äitisi on varmaan tottunut siihen, että tuo on sinulle OK.
Enpä usko, että minun puolestani kukaan tuollaista menisi lupailemaan, kun tietävät etten todellakaan suostuisi tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä? Annat kaiken tuon tapahtua? Pidä hyvä ihminen puolesi! Mitä tapahtuisi, jos et suostuisi puolestasi luvattuun palvelukseen?
Vierailija kirjoitti:
Saat kyllä syyttää ihan itseäsi kun nössönä teet. Uskomatonta... Äitisi on varmaan tottunut siihen, että tuo on sinulle OK.
Enpä usko, että minun puolestani kukaan tuollaista menisi lupailemaan, kun tietävät etten todellakaan suostuisi tuollaiseen.
Siis jos äitini kysyisi etukäteen, sanoisin totta kai ei. Mutta sepä siinä onkin, että hän ei ikinä kysy etukäteen.
Jos joku kiittelee suunnilleen kyyneleet silmissä, miten ihana ihminen olet kun lahjoitit arvokasta tavaraa sitä tarvitsevalle, tai että olet sinä Sirpaliisapetteri sitten kiltti kun teet vanhalle ihmispololle ihanaa hilloa, niin olen kyllä sen verran nössö, että en siinä vaiheessa osaa sanoa, että älä unta näe, hillot voit ostaa kaupassa, ja tuot muuten ne tavarat ensi viikkoon mennessä takaisin tai muuten soitan poliisille.
Totta kai äitini tietää, että olen helläsydäminen ja minut on helppo syyllistää. En vain tajua, miksi hän tekee niin. Tai totta kai tiedän, hän haluaa itse olla hyvän ja avuliaan ihmisen maineessa, mutta nakittaa varsinaisen työn sitten muille.
En kyllä tiedä tunnetta. Mun puolesta lupaamiset on loppuneet siihen, kun olen todennut että en tee.
Kuulostaa hyvältä hillosi, mitä siihen tulee? Mutta joo, todella ärsyttävää. Itse asun onneksi niin kaukana kaikista sukulaisista, että mihinkään ei nakiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei onneksi ole suvussa tätä. Mutta töissä on. Kyllä minä hoidan kaikki.. Pari kertaa olen kysynyt että miksi meillä edes on muita töissä, jos kerran kaikki on mun tehtävä kumminkin.
Sano sille äidillesi suoraan. Ei tosta tule yhtään mitään. Kun jos hänen kaverinsa haluavat hilloa, niin hän voi luvata KYSYVÄNSÄ josko ehtisit tehdä.
Tuo joulujuttuhan on aivan törkeä. Miten ihmeessä suostuit? Ja kaikki muutkin tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot nyt heti sille äidillesi ettei ikänä enää lupaa puolestasi mitään kenellekään. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on mahdollista, että sinun omaisuuttasi on ihan fyysisesti päätynyt jonnekin, ilman että sinulta on kysytty? Ymmärtäisin vielä jotenkin, jos se olisi puolestasi luvattu, ja olisit sitten suostunut. Mutta miten tämä on ihan konkreettisesti tapahtunut, että tavaraa on hävinnyt kotoasi? Vai oletko säilyttänyt sitä äitisi luona? Ihan ensimmäiseksi nyt otat omat tavarasi omaan kotiisi ja äidiltä avaimen pois, jos hänellä sellainen on.
Mitä noihin muihin tulee, niin voit hyvin sanoa, että sinulta ei ole kysytty ja sinä et tiedä tästä asiasta mitään. Ja pahoittelet, että onpa ikävää kun äitisi on tällä tavalla johtanut harhaan. Jos mielelläsi kuitenkin autat näitä ihmisiä omilla ehdoillasi, etukäteen sovittuna ja väljempien aikataulujen puitteissa, niin _opeta_ nämä ihmiset kääntymään puoleesi. Ja kysymään suoraan sinulta, jos tarvitsevat apua. Ja teroita heidän terävään kalloonsa, että äidilläsi ei ole valtuuksia sopia sinun ajankäytöstäsi.
Tietenkin äitisi toimii väärin. Mutta kyllä aikuisen ihmisen on jo korkea aika opetella pitämään puolensa. Käy vaikka jossain lyhytterapiassa, jossa saat käsiteltyä tämän asian ja työkaluja tulevien tilanteiden hanskaamiseen. Ehkä siinä vähän rahaa palaa, mutta investointi varmasti maksaa itsensä takaisin lisääntyneenä vapaa-aikana ja vähempänä stressinä. Varaa sessio tai pari siihen, että työstätte tätä asiaa myös äidin kanssa, terapeutin ohjauksessa. Hänkin luultavasti tarvitsee apua, että pystyy ymmärtämään toimivansa väärin ja oppii siitä pois.
” Miten on mahdollista, että sinun omaisuuttasi on ihan fyysisesti päätynyt jonnekin, ilman että sinulta on kysytty? ”
Lapsuudenkotiin jääneet tavarat? Kenen omaisuutta ne muuten on? Kuinka kauan vanhempien pitää niitä säilöä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suosittelen myös tiukkaa keskustelua äidin kanssa ja äiti saa jatkossa itse selvitellä tutuilleen miksi hänen lupaamansa asiat eivät toteutuneetkaan.
Mun anoppini sopi mun kälyni kanssa, että käly voi yöpyä meillä, kun käy Helsingissä tenttimässä.
Siis mieheltäni ei kysytty ja minä en ollut edes koko maassa, mutta niin vain "asia sovittiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat kyllä syyttää ihan itseäsi kun nössönä teet. Uskomatonta... Äitisi on varmaan tottunut siihen, että tuo on sinulle OK.
Enpä usko, että minun puolestani kukaan tuollaista menisi lupailemaan, kun tietävät etten todellakaan suostuisi tuollaiseen.
Siis jos äitini kysyisi etukäteen, sanoisin totta kai ei. Mutta sepä siinä onkin, että hän ei ikinä kysy etukäteen.
Jos joku kiittelee suunnilleen kyyneleet silmissä, miten ihana ihminen olet kun lahjoitit arvokasta tavaraa sitä tarvitsevalle, tai että olet sinä Sirpaliisapetteri sitten kiltti kun teet vanhalle ihmispololle ihanaa hilloa, niin olen kyllä sen verran nössö, että en siinä vaiheessa osaa sanoa, että älä unta näe, hillot voit ostaa kaupassa, ja tuot muuten ne tavarat ensi viikkoon mennessä takaisin tai muuten soitan poliisille.
Totta kai äitini tietää, että olen helläsydäminen ja minut on helppo syyllistää. En vain tajua, miksi hän tekee niin. Tai totta kai tiedän, hän haluaa itse olla hyvän ja avuliaan ihmisen maineessa, mutta nakittaa varsinaisen työn sitten muille.
No olisit edes sille äitisi ystävälle sanonut suoraan, että sinä kuulet asiasta vasta ensimmäistä kertaa. Tulisi muillekin selväksi mitä peliä äitisi pelaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat kyllä syyttää ihan itseäsi kun nössönä teet. Uskomatonta... Äitisi on varmaan tottunut siihen, että tuo on sinulle OK.
Enpä usko, että minun puolestani kukaan tuollaista menisi lupailemaan, kun tietävät etten todellakaan suostuisi tuollaiseen.
Siis jos äitini kysyisi etukäteen, sanoisin totta kai ei. Mutta sepä siinä onkin, että hän ei ikinä kysy etukäteen.
Jos joku kiittelee suunnilleen kyyneleet silmissä, miten ihana ihminen olet kun lahjoitit arvokasta tavaraa sitä tarvitsevalle, tai että olet sinä Sirpaliisapetteri sitten kiltti kun teet vanhalle ihmispololle ihanaa hilloa, niin olen kyllä sen verran nössö, että en siinä vaiheessa osaa sanoa, että älä unta näe, hillot voit ostaa kaupassa, ja tuot muuten ne tavarat ensi viikkoon mennessä takaisin tai muuten soitan poliisille.
Totta kai äitini tietää, että olen helläsydäminen ja minut on helppo syyllistää. En vain tajua, miksi hän tekee niin. Tai totta kai tiedän, hän haluaa itse olla hyvän ja avuliaan ihmisen maineessa, mutta nakittaa varsinaisen työn sitten muille.
Ei tarvitse olla tylykään. Sanoa vain, että ”Anteeksi, mistä on kyse? Tässä on varmaan käynyt jokin väärinkäsitys, kun ei minun kanssani ole sovittu mitään.”
Äitisi taitaa olla kova miellyttäjä ja hakee muiden hyväksyntää nyt sinun kauttasi. Sinun ei tarvitse sitä jatkaa enää yhtään. Jos sinun on suoraan vaikea sanoa muille ei, niin leiki ns. tyhmää. Et yhtään tiedä mistä toinen puhuu (niin kuin et tiedäkään) ja sinun tarvitsee jutella ensin äitisi kanssa että mistä on kyse. Siitä vastapuoli jo ymmärtää että äitisi on lupaillut omiaan. Toki voit auttaa muita omien aikataulujesi mukaan, jos välttämättä haluat, vaikka puolen vuoden päästä tai miten sinulle sopiikin. Tai jätä vaan tekemättä! Kun äitisi nolaa itsensä tarpeeksi monta kertaa kaveriensa silmissä, oppii ihan varmasti kysymään sinulta ensin.
Kyllä ihminen itse on se, joka päättää jos lupautuu johonkin. Ei kukaan muu voi kenenkään puolesta sitä tehdä. Ja omaisuuden antaminen muille ilman lupaa on varkaus. Voihan sitä sanoa, että minä lupasin, että teet suursiivoukset 10: lle ihmiselle. Lupasin myös antaa vaatteitasi yhdelle tuttavalle. Ja lupasin myös että teet tarjoilut yksiin juhliin. Luulisi että tällainen lupailija huomaisi itsekkin käytöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat kyllä syyttää ihan itseäsi kun nössönä teet. Uskomatonta... Äitisi on varmaan tottunut siihen, että tuo on sinulle OK.
Enpä usko, että minun puolestani kukaan tuollaista menisi lupailemaan, kun tietävät etten todellakaan suostuisi tuollaiseen.
Siis jos äitini kysyisi etukäteen, sanoisin totta kai ei. Mutta sepä siinä onkin, että hän ei ikinä kysy etukäteen.
Jos joku kiittelee suunnilleen kyyneleet silmissä, miten ihana ihminen olet kun lahjoitit arvokasta tavaraa sitä tarvitsevalle, tai että olet sinä Sirpaliisapetteri sitten kiltti kun teet vanhalle ihmispololle ihanaa hilloa, niin olen kyllä sen verran nössö, että en siinä vaiheessa osaa sanoa, että älä unta näe, hillot voit ostaa kaupassa, ja tuot muuten ne tavarat ensi viikkoon mennessä takaisin tai muuten soitan poliisille.
Totta kai äitini tietää, että olen helläsydäminen ja minut on helppo syyllistää. En vain tajua, miksi hän tekee niin. Tai totta kai tiedän, hän haluaa itse olla hyvän ja avuliaan ihmisen maineessa, mutta nakittaa varsinaisen työn sitten muille.
Kyllä sinun vaan täytyy opetella sanomaan ei. Tyly ei tarvitse olla. Voit sanoa ihan rehellisesti, että nyt on tainnut äiti mennä lupaamaan vähän liikoja, sinun kanssasi ei ole asiasta sovittu ja että nyt ei ikävä kyllä ole mahdollista.
Tuossahan itsekin kerrot syyn, miksi äitisi tekee tuon. Haluaa olla avuliaan ihmisen maineessa, kunhan joku muu maksaa tai tekee. Sinun tehtäväsi on lopettaa sen mahdollistaminen ja pitää puolesi. Äitisi lopettaa kyllä, kun hän joutuu asian lopulta kohtaamaan.
Omat tavarat pois äidin luota, niin ei pääse lahjoittelemaan tavaroitasi!
Palveluksiin opettele sanomaan ei.
Kaksi sanaa: älä suostu.