Lue keskustelun säännöt.
Mietin äitini käytöstä
03.01.2022 |
Olen aina jotenkin kokenut, että äiti ei sillä tavalla rakasta mua, niinkuin ehkä mun muita sisaruksiani. No voin toki olla väärässä. Mutta kun olen isäni kanssa, niin hän on niin ihana ja hänestä huomaa, että hän aidosti välittää minustakin.
Mutta olen jo vuosia asunut kaukana äidistä ja muista sisaruksistani ja isästä.
Näen heitä ehkä noin kerran vuodessa, joskus vähän useammin tai harvemmin.
Meillä kaikilla on lapsia, mun lapsia äitini näkee vähiten.
Olin nyt muutaman yön lasteni kanssa äidillä. Ja nuorin lapsista on kuusivuotias.
Yleensä tyttö on hyvinkin kohtelias, jopa monet huomauttaneet, miten kohtelias onkin, kun kiittää aina kaikesta.
No äitini oli tehnyt jotakin ruokaa jota oli sitten tarjonnut lapselleni, joka olikin vain sanonut ettei syö sellaista ruokaa.
Äiti oli kokenut sen kieltäytymisen epäkohteliaana. Mutta ei ollut sanonut lapselleni mitään.
Seuraavana aamuna, oli lapseni kysynyt, olisiko aamupalaa ja kun olivat keittiössä kaksin , kuulin vain, kun äitini kovaäänisesti tokaisi, ettei tälle lapselleni ole mitään ruokaa.
Ihmettelin äidin käytöstä ja sanoin vain lapselle, että tottakai saa syödä.
No viimeisenä aamuna kun olin pakkaamassa, yhtäkkiä äitini otti puheeksi oman käytöksensä.
Hän halusi kuulema näpäyttää lastani, kun oli ollut niin epäkohtelias.
Mulla itsellä on vähän ollut murhetta ja huolta yhdestä asiasta, ja jotenkin pinna kireällä.
Siksi nyt suutuin, että kun näinkin harvoin näkee lapsiani, niin silloin pitää päästä oikein näpäyttelemään. Sanoin myös, että varmaan kertoo lapsellenikin, miksi hän niin ilkeästi vastasi, koska mistä lapsi tajuaa seuraavana päivänä, että ai tuon takia mummo ei halua antaa ruokaa.
Käyn harvoin äidilläni myös sen takia, että aina koen, että hän arvostelee. Tuntuu että en saisi olla, en rentoutua tai mitään, aina tulee äidiltä jotain sanomista. Koskaan ei ole hyvä.
Ja olihan nyt vähän raskasta kuunnella muutenkin, kun hänen ainoa puheenaiheensa on hallitus ja koronapassi. Sama levy päivästä toiseen.
Taitaa mennä taas pitkään että näytän naamaani hänen luonaan.
Mutta, jotenkin aina niin voimakkaasti tunnen, että jotenkin ärsytän äitiä.
Äitini ja isäni ovat erinneet, ja muistan vuosia sitten, kun äitini kävi päälleni ja huusi että minä olen ihan samanlainen kuin isäni.
Täytyy kyllä myöntää, että mieluummin olenkin kuin isäni, enkä sellainen kuin äiti. Mutta, saa ottaa kantaa. Olen koittanut monesti hillitä itseäni, koska huomaan että tekisi mieli räjähtää aina välillä, kun olen äidin kanssa tekemisissä. Se jatkuva arvostelu ja valitus rasssaa, aina pitäisi tehdä asiat samalla tavalla kuin äiti tekee.
Kommentit (23)
No ymmärrän hyvin, että suutuit äidillesi tuosta. Hän on jostakin syystä tuollainen, etkä voi häntä muuttaa. Lapsiasi sinun pitää kuitenkin suojella äitisi haitalliselta käytökseltä, joten hyvä, että puutuit tilanteeseen aamupalalla. Miksi muuten haluat ylipäätään olla äitisi kanssa tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita rajat, välit poikki! Omat lapsesi kärsivät myös äitisi käytöksestä. Oma mummoni on samanlainen, haukkuu ja arvostelee äitiäni (mummo oli muutama päivä sitten haukkunut kuulemma minuakin puhelimessa, että olen läski), joka on siirtänyt omat traumansa minuun. Joskaan ei noin suoralla puheella mutta hän on aina vähän väliä masennuksen kourissa eikä puhu. Siitä huolimatta pitää yhteyttä äitiinsä ja huolehtii tämän asioista... Itse en iki maailmassa katsoisi tuollaista läpi sormien edes ihmiseltä joka on kantanut, synnyttänyt ja ruokkinut minut. Minulla ja lapsillani on oikein terveeseen ja tasapainoiseen elämään. Tuo että vanhojen ihmisten huonoa käytöstä asioita selitetään sodilla ym. paskalla, on vastuunpakoilua ja kyvyttömyyttä myöntää virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Aha. Onko äidilläsi satulatuoli?
Mielenkiintoinen pointti.
Entä tekeekö äitisi ristipistotöitä?
Olisi myös hyvä tietää lenkkeileekö äitisi, entä harrastaako seksiä edelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä täällä selität? Nosta kissa pöydälle ja puhu asianomaisen kanssa eli äitisi kanssa heti kasvotusten. kärpäsistä kasvaa härkä luulojen ja kuvitelmien mukaan. Miksi on vaikea puhua äidin kanssa?Miksi aina äidissä vika,mitä voitetan sillä että äitejä sykylistetään?Siksi ettei osata puhua asioista heti,niiden oikeilla nimillä?.Äidit eivät ole selvännäkijöitä eivätkä tietäjiä! Jos ei ole huono äiti on huono anoppi tai mummo.Halleluja!
Liian pitkä stoori, ei jaksa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ehdotus. Asiallinen ja ja kaikkien kannalta tasapuolinen.
Tunnistan aloittajan tyylistään. Jos sinulla olisi kaikki ne ongelmat, joista tänne loputtoman pitkällä aloituksella aina kirjoitat, et olisi enää elävien kirjoissa!
Keksi jotain uutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan aloittajan tyylistään. Jos sinulla olisi kaikki ne ongelmat, joista tänne loputtoman pitkällä aloituksella aina kirjoitat, et olisi enää elävien kirjoissa!
Keksi jotain uutta!
Toisaalta ymmärrän ap:tä. Tuollainen lapsuuden trauma voi purkautua vuosikymmenten päästä. Jos on lapsena joutunut syömään kissanlihakeittoa ja sitten omalle lapselle tyrkytetään samaa, kaikki vanhat tunteet saattavat ryöpsähtää kerralla pintaan. En kyllä usko, että nykyaikana kukaan mitään kissanlihakeittoa tarjoaa, ihan pelkät käytännön vaikeudet ovat valtavan paljon suuremmat kuin joitakin vuosikymmeniä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan aloittajan tyylistään. Jos sinulla olisi kaikki ne ongelmat, joista tänne loputtoman pitkällä aloituksella aina kirjoitat, et olisi enää elävien kirjoissa!
Keksi jotain uutta!
En usko että tunnistat koska en tänne yleensä kirjoita. Nyt avauduin. Yleensä vain luen muitten juttuja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi myös hyvä tietää lenkkeileekö äitisi, entä harrastaako seksiä edelleen?
Ei äitini oikein lenkkeile, eikä varsinkaan harrasta seksiä.
Hän on aina väsynyt, ja vaikka kukaan hänen luonaan ei valita mistään epäsiisteydestä, niin äitini koko ajan voivottelee tavaroistaan ja kun ei mitään löydä mistään.
Minä en ikinä ole enkä tule arvostelemaan hänen kotiaan, vaan mielestäni olen hyvin ymmärtäväinen, eihän aina jaksa siivota, eikä yksin asuvan tarvitsekaan. Äitini asuu yksin, eikä kovin vanhakaan ole. Hänellä on oikeus asua niinkuin haluaa. Minä en arvostele.
Mutta sitten jos hän tulee meille, niin sitä vikaa löytyy kyllä vaikka ja mistä ja aina löytyy jotakin moittimista. Onneksi tosiaan asutaan niin kaukana että hän ei juuri meillä käy.
Miksi poistatit viestin, jossa paljastettiin vaiettu salaisuus ? Miksi avata keskustelu, jos on asioita, joista ei voi puhua ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi poistatit viestin, jossa paljastettiin vaiettu salaisuus ? Miksi avata keskustelu, jos on asioita, joista ei voi puhua ?
Nyt en tainnut ymmärtää tätä kommenttia? Kuka poistanut minkä viestin? Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä täällä selität? Nosta kissa pöydälle ja puhu asianomaisen kanssa eli äitisi kanssa heti kasvotusten. kärpäsistä kasvaa härkä luulojen ja kuvitelmien mukaan. Miksi on vaikea puhua äidin kanssa?Miksi aina äidissä vika,mitä voitetan sillä että äitejä sykylistetään?Siksi ettei osata puhua asioista heti,niiden oikeilla nimillä?.Äidit eivät ole selvännäkijöitä eivätkä tietäjiä! Jos ei ole huono äiti on huono anoppi tai mummo.Halleluja!
Sanotaanko näin, että jos puhuisin äidin kanssa, miin se vika olisi minussa, ei äidissä. En halua tapella.
Äidin kanssa on joitain vuosia sitten tullut niin isoja riitoja, että enää en jaksa.
Se ajatus sinne mummolaan menosta on aina kiva. Haluan aina uskoa, että sillä kertaa kaikki menee hyvin eikä tarvi riidellä.
Mutta silti tulee aina jotain.
Äiti ei selvästikkään vaan tykkää minusta. Luulen että se johtuu vain siitä.
Äidin äiti oli todella ilkeä meitä tyttöjä kohtaan silloin kun olen ollut ala-yläasteella.
Eräänkin kerran kun sanoin hälle suorat sanat, mitä ajattelin siitä, että hän lelli vain isoveljeäni, niin hän otti pitkän harjanvarren ja jahtasi sillä minua lyödäkseen sillä.
Äiti ei ollut kotona ja piilottelin metsässä.
Koskaan en kuullut että äiti olisi puuttunut tuohon oman äitinsä käytökseen. En ole koskaan pitänyt mummooni yhteyttä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi poistatit viestin, jossa paljastettiin vaiettu salaisuus ? Miksi avata keskustelu, jos on asioita, joista ei voi puhua ?
Nyt en tainnut ymmärtää tätä kommenttia? Kuka poistanut minkä viestin? Ap
Se kertomus naapurin rouvasta ja kissanlihakeitosta. Ne tapahtumathanbäitisi käyttäytymisen taustalla ovat, eikös juu ? Ja traumat tuntuvat siirtyneen sukupolvesta toiseen.
Mä en voi käsittää tätä, että äidit ja mummot vihaavat tyttäriään ja heidän tyttäriään, ja sitä kautta koko naissukupuolta. Mistä tuo ajattelumalli on peräisin? Meillä samantyylistä, tai mun äiti ei ole tuollainen mutta hänen äitinsä ja äidinäitinsä kyllä. Alituista kiusaamista ja uhriutumista. Miehet ja pojat ovat aina ihania ja reiluja, naiset ja tytöt susia.
Jos tämä olisi Salkkareista, olisit joko isäsi lehtolapsi ja oikea äitisi kuollut synnytykseen, tai muut sisaruksesi eivät ole isäsi lapsia, vain sinä. Omien vanhempien ikäpolvesta löytyy Kaunareiden veroisia juonikuvioita, samoin heidän vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi poistatit viestin, jossa paljastettiin vaiettu salaisuus ? Miksi avata keskustelu, jos on asioita, joista ei voi puhua ?
Nyt en tainnut ymmärtää tätä kommenttia? Kuka poistanut minkä viestin? Ap
Se kertomus naapurin rouvasta ja kissanlihakeitosta. Ne tapahtumathanbäitisi käyttäytymisen taustalla ovat, eikös juu ? Ja traumat tuntuvat siirtyneen sukupolvesta toiseen.
Ahaaa...enpä ikinä ole edes lukenut moisesta. Kuulostaako mun äiti samanlaiselta kuin tämä "kissanlihakeitto-tapaus"? :) En usko että mun äiti ois koskaan maistanutkaan kissanlihaa.
Hyviä ruokia hän tekee. Ja tottakai haluan että omat lapseni käyttäytyvät hyvin äitiäni kohtaan.
Mutta äidin reaktio pienen lapsen ruuasta kieltäytymiseen oli kyllä...outoa. Ei siitä olis tarvinnut niin loukkaantua vaikka toinen ei nätisti kiittänytkään tällä kertaa.
Ap
Tuntuu jotenkin "hassulta", kun ennen vihasin isääni. Hän oli väkivaltainen, vihasi minua,oli alkoholisti.
Nykyään hän ei juo mitään, on niin lempeä, sydämellinen ja hänestä huomaa että hän rakastaa meitä lapsia ja lapsenlapsia. Nykyään kun ajattelen isääni, tunnen miten rakas hän on.
Äitini ei koskaan puolustanut mua, kun isä mm repi hiuksista, olin yläasteella silloin, äiti ei myöskään ollut kiinnostunut asioistani. Oli hyvin välinpitämätön.
Olen huomannut, että äitiä ajatellessa, mulla ei tunnu mitään sisimmässä, en tunne rakkautta, en mitään sellaista lämpöä. Olen miettinyt myös, itkisinkö jos äiti kuolisi. En tiedä.
Ap