Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet tästä tilanteesta?
18.09.2006 |
Perheeseeni kuuluu tyttö 18-vuotias, joka kirjoittaa ylioppilaaksi nyt syksyllä ja ensi keväänä - ihanaa! Seurustelen miehen kanssa, jolla on yksiö (hänen äitinsä omistama), mutta hän asustelee meidän kanssamme minun asunnossani, joka on pieni kaksio. Ahdasta on, ja mies kiukuttelee, kun haluaisi taulu-tv:n, joka ei nyt olohuoneeseen mahdu.
Alustavasti olemme suunnitelleet, että tyttö muuttaisi miehen yksiöön kirjoitusten jälkeen, ja maksaisin siitä miehen äidille yhtiövastikkeen - mies muuten majailee meillä yhtiövastikkeen hinnalla, eikä anna muuta rahaa kulutukseen :(
Hiukan kyrsii miehen asenne. Hän on sitä mieltä, että kaksioni on liian pieni jopa meille kahdelle, mutta ei tee mitään aloitetta uuden asunnon hankkimiseksi.
On luonteeltaan kyllä hauskanen, tosin hiukan pisteliäs ja ivallinen. Välillä ajattelen, että oliskos sittenkin kivampi elellä yksin ja hommata tytölle se asunto omin neuvoin...Hellyyttäkin kun voisi suhteessa enemmän olla. Tienaankin ihan mukavasti, joten yksinkin pärjäisi...
Kommentit (20)
Kuulostaa ikävältä asuinkumppanilta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, hän on kyllä " ihan mukava" , eli auttaa tyttöä mm. matematiikassa, ja tulee hänen kanssaan hyvin toimeen. Nyt ovat kuulemma työkaverin kanssa (joka on kolmen lapsen isä) sitä mieltä, että postimerkki pitäisi tytölle piakkoin laittaa äässiin ja omilleen.
Itse en kyllä näin karkeasti, vaikka " leikillään" ilmaistua mielipidettä oikein niele. Olen ajatellut, että tyttö saa asua kanssani niin kauan kuin haluaa!
Hmm...toisaalta kyllä houkuttelee edullinen asuminen tytölle...yksiön y-vastike kun on vain n. 70 e. Huoh, ehkäpä vain kestän äijää, onhan tuo nyt kutakuinkin siedettävä, ainakin kunnes tyttö sitten aikoinaan saa opiskelunsa päätökseen...?!
Kertokaapas nyt aatoksianne! Vastailen myös mielelläni lisäkysymyksiin!
Voihan tällainen vähän iäkkäämpikin äippä (38v.) tarvita neuvoja...!
minusta käytät myös miestä hyväksi olet hänen kanssaan että säästät tyttäresi asuin kustannuksissa. Etkä sinä ole velvollinen maksamaan tyttäresi asumiskustannuksia sitten kun pesästä lennetään niin pitää sitä omillaan pärjätäkkin ei lapset tule koskaan itsenäistymään jos isit ja äidit maksaa kaiken ja eikä siinä opi rahan käyttöäkään. Älä ole miehesi kanssa vain siksi että hyödyt tässä yhdessä asiassa. Muuten sinusta tulee katkera. ja miksi tyydyt ihan ok mieheen etkö mielestäsi ansaitse parasta?
Eikä tyttärestäsikään varmaan ole hauskaa että häntä häädetään omasta kodista miehesi halusta hänen yksiöön että tee saisitta asua kahdestaan.
Jos nyt jo ärsyttää, niin arvaapa miten paljon ärsyttää puolen vuoden kuluttua tai vuoden päästä. Sitten kun laitat miehen pihalle, niin tyttösi lentää halvasta yksiöstä.
En kyllä käsitä miksi olet tuommoisen miehen kanssa. Puhut rahasta ja taulu-tv:stä, mutta et kerro rakastatko sitä miestä. Tahdotko sen miehen kanssa elää ja vanhentua? Jos et, niin laita äkkiä pihalle ja anna tyttösi asua kanssasi niin kauan kuin tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni teidän tulisi miehen kanssa sopia ensinnäkin tasajako menoissa. Tietysti sinun kuuluu sinänsä maksaa enemmän, koska tytär on sinun. Jos tyttäresi haluaa edelleen elellä kotona, niin eikö miehen olisi hyvä luopua yksiöstä ja hankkisitte vaikkapa kolmion. Tytärtäni en vielä tuossa iässä ulos potkisi " väkisin" . Muutaman vuoden päästä alkaisin kyllä vihjailemaan...
Kun sitä haluaisi antaa lapselleen vähän parempaa mitä on ite saanut...sain hänet 20-vuotiaana, ja köyhänä yh-na olen siitä lähtien kituutellut. Sisukkaasti tosin opiskelin ammatin ja kävin samalla työssä, että pärjättiin.
Nyt olisi sitten tällainen akateeminen (kuten minäkin), hyvässä työssä oleva mies tarjolla. Omaisuuttakin löytyy...tosin vanhempiensa takana. Olisi niin ihanaa, että voisin avustaa tyttöä opiskelussa ja asumisessa, antaa hänelle sellaista, mitä en itse saanut...
Eli teenkö nyt jossain väärin? Pidän miehestä paljon, ja hänkin minusta. Suurta rakkautta...huoh, mitähän se on? Pitäisikö minun vain iloita tästä hyvästä tilanteesta? Eihän nyt voi olla itsetarkoitus, että nuoren opiskelijan pitäisi kärsiä rahahuolissa, jos kerran vanhempi tai vanhemmat pystyvät häntä auttamaan (lapsen biolog. isä ei osallistu mihinkään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ymmärrä miten 18v tyttö suostuu tuollaiseen...
Se yksiö on tosi kiva ajatus ja edullinenkin vielä, mutta en vain sen takia kenenkään miehen kanssa olisi.
Itse en ainankaan haluaisi elää " ihan kivan" miehen kanssa. Kyllä minä ainankin tarvitsen rakkautta ja haluan antaa sitä myös puolisolle.
Elämä on kuitenkin aika lyhyt.
Ja tuosta tytön asumisesta vielä. Kun hän lähtee opiskelemaan niin mielestäni hänen täytyy silloin itse hoitaa asuminen ja kustannukset. Opiskelijoille on opiskelija-asuntoja, opintotukea ja lainaa juuri sitä varten.
Voithan sinä sitten auttaa rahallisesti muulla tavalla. Esim. ruokaostoksissa, puhelinlaskussa, tv-luvassa, kodinirtaimiston hankinnassa.
Suoraansanoen kuulostaa ihan älyttömältä elää miehen kanssa vain sen takia että tytär saisi halvan asunnon.
Et kuulosta tippaakaan siltä että rakastaisit miestä.
asun erään suuren kaupungin keskustassa todella hyvällä paikalla. Aikoinaan (v.2001) hankin asunnon sitä silmällä pitäen, että tyttäreni jossain vaiheessa muuttaa omilleen, jolloin kaksio riittäisi minulle. Onhan pienessä asunnossa myös pienet vastikkeet ja korjauskustannukset - ja siivous helpompaa :))
Niin, rakastanko..? Hänen kanssaan on kyllä todella helppo olla, ja meillä " synkkaa" ihan hyvin. Ei hän ole niin hankala, kuin ehkä annoin ymmärtää. sinänsä tässä ei mielestäni ole kyse mistään hyväksikäytöstä puolin eikä toisin. Ollaan vaan molemmat melko pihejä (minä erityisesti), joten siinä mielessä täytyy ajatella toki rahaakin.
Hän marisee asunnon pienuudesta, mutta kun ehdotan, että aletaan käydä asuntoesittelyissä, se ei juuri sillä hetkellä käy. Raivostuttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis löytänyt akateemisen ' mammanpoika' tyyppisen miehen, joka tulee joskus saamaan perinnön. Annat hänestä mammanpoika kuvan, saamaton nahjus, joka vaan haaveilee, eikä saa mitään aikaan. Rahaa on, kun elää toisen siivellä. Luuletko, että mies muuttuu vähemmän ahneeksi sitten kun asuisitte kahdestaa.
Ei vanhemmalla ole mitään velvollisuutta rahoittaa lapsensa opintoja. Kyllä nuoren täytyy itse oppia tulemaan toimeen eikä elää vanhemman siivellä. Niin on muutkin lainaa ottaneet ja sen kanssa selvinneet. Mietipä itse mitä olet oppinut kun rahoitit itse opiskelusi. Tottakai jos sinulla on varaa auttaa, niin se on kiva, mutta en käsitä mitä tuo mies tähän liittyy.
Vaikutta hieman siltä, että sinä olet rahan perään. Jos se että pitää toisesta riittää sinulle niin ok. Pidä se mies rahoineen ja tulevine perintöineen. Toivottavasti tulet onnelliseksi.
Vierailija:
Kun sitä haluaisi antaa lapselleen vähän parempaa mitä on ite saanut...sain hänet 20-vuotiaana, ja köyhänä yh-na olen siitä lähtien kituutellut. Sisukkaasti tosin opiskelin ammatin ja kävin samalla työssä, että pärjättiin.Nyt olisi sitten tällainen akateeminen (kuten minäkin), hyvässä työssä oleva mies tarjolla. Omaisuuttakin löytyy...tosin vanhempiensa takana. Olisi niin ihanaa, että voisin avustaa tyttöä opiskelussa ja asumisessa, antaa hänelle sellaista, mitä en itse saanut...
Eli teenkö nyt jossain väärin? Pidän miehestä paljon, ja hänkin minusta. Suurta rakkautta...huoh, mitähän se on? Pitäisikö minun vain iloita tästä hyvästä tilanteesta? Eihän nyt voi olla itsetarkoitus, että nuoren opiskelijan pitäisi kärsiä rahahuolissa, jos kerran vanhempi tai vanhemmat pystyvät häntä auttamaan (lapsen biolog. isä ei osallistu mihinkään)
Ei elämä ole noin mustavalkoista. Mutta totta on, nyt kun sen sanoit, mies taitaa olla aika mammanpoika ;) Vierailee vanhempiensa luonakin monta kertaa viikossa...Ja miksi en saisi olla rahan perään! Oletko ikinä ollut köyhä?
Tuntuisi ihanalta antaa lapselle stressitön opiskeluaika, ja itselläkin olisi turvallisempi olo, kun selustassa olisi pehmikettä, jos joskus kaatuu...Työnikin on aika stressaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut aika kauan yksin, ja olen lapseton, joten en tiedä silleen miltä tilanteesi tuntuu, mutta olen sen verran elämää nähnyt, että en enää tyydy " ihan kivaan" . Olen huomannut, että yksin onnellisena on paljon paljon parempi, kuin " ihan kivan" kanssa, pitkän päälle.
Sinulla on tottakai ensisijaisena mielessä lapsesi, vaikka onkin jo 18v. Hän on AINA lapsesi, ja saa minusta tulla muitten edelle. Tottakai pidät hänet kotona asumassa niinkauan kuin sinä ja hän niin haluatte. Hän kyllä ehtii viettää itsenäisiä vuosia!
Miettisin sinuna tuota tilannetta palasina. Jos teitä olisi vain tyttö ja sinä, mitä tekisit? Haluaisitko Sinä asua isommassa hänen kanssaan vai vaikkapa omissa yksiöissä molemmat (oletan, että hänen ikäisellään alkaa olla hinku pikkuhiljaa muuttaa pois). Entä sitten mies, jos tyttö esim asuisi jo muualla, kestäisitkö miehen kommentit liian pienestä asunnosta ja siitä, että taulu-tv ei mahdu?
En ehkä oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta kun mulla on ongelmavyyhti, yritän selvittää sitä osio kerrallaan. Ja sitten se ahaa -elämys tulee, se mitä haluaa itse ja mitä aikoo tehdä.
PS. Onneksi olkoon! Hieno juttu, että tyttösi pääsee ylioppilaaksi! :-)
Minusta tuntuu, että Sinä ymmärrät! Lapsi on minulle ensisijainen, erityisesti koska tunnen huonoa omaatuntoa hänen varhaisvuosiltaan. En hoitanut häntä niin hyvin, kuin olisi pitänyt. Olin paljon poissa niin fyysisesti kuin henkisestikin.
On minulla ollut seurustelusuhteita, mutta huomattavasti " huonompia" kuin tämä nykyinen. Olen vain miettinyt, entä ellen löydä " parempaa" , jos tästä nyt luovun? Yksineläminen on kauheaa, eikä minulla ole läheisiä ystäviä eikä sukulaisia. Miksi? Hyvä kysymys, ehkä siksi kun nuorena en voinut luoda niitä suhteita opiskeluaikana, koska elämäntilanteeni oli niin erilainen kuin kavereiden.
Kyllä hyvä mies on tuki ja turva elämässä. Ja hyvä hän on, joskin hiukan hankala. Miten sitä ihminen voisi löytää juuri itselleen täydellisesti sopivan miehen, etenkään tässä iässä? Kyllä sitä täytyy kompromissejakin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä vinkki tuo asioiden paloittelu, kiitos 15! Asuntoni on, kuten sanoin, hyvällä paikalla ja aikoinaan edullinen, ostinhan sen juuri ennen hintojen nousua. En siis halua nyt myydä tätä ja ostaa kahta yksiötä - itse en haluaisi elää yksiössä.
Joku sanoi, että lapsella tulee aina olla paikka kotona. Kun itse lähdin, minun huoneestani tuli äidin makuuhuone, enkä nyt pitänyt sitä erityisen katkerana. Mieleeni ei olisi tullutkaan tulla takaisin kotiin. Ja jos hän haluaisi olla yötä, sitä varten voisin hankkia vuodesohvan.
Mutta onhan kaksio kyllä järkyttävän pieni, se on totta. Tytöllä on kuitenkin oma huone, ja hän sanoo viihtyvänsä ihan hyvin. Sitä paitsi matkustamme yleensä viikonlopuksi maalle, jossa miehen vanhemmilla on talo, joten tyttö saa lukurauhan.
Valitettavasti tuli sellainen ajatus mieleen, että tietääkö mies, kuinka " epätoivoisesti" haluaisit hänen olevan sinulle hyvä ja oikea ja toisinpäin? Koska jos mies tajuaa, että olet hänen kanssaan, et ehkä suuresta rakkaudesta (niitä ei todellakaan ihmisen elämään montaa mahdu) vaan koska hän on " ihan kiva" , ja sellainen jonka haluaAISIt, akateeminen ym. ... jos hän tajuaa, että sinulla on tässä ehkä vähän taka-ajatuksia ja/tai epävarmuutta omista tunteistasi ja siitä MIKSI olet hänen kanssaan... no silloin miehellä on mahdollisuus kohdella sinua tosi huonosti!
Minä en hyväksyisi, että miesystäväni, vaikka leikillään sanoisi jotain tuollaista, että tytölle postimerkki äässiin :-(
No, voisiko sitten ajatella, että möisitte molemmat asuntonne ja yhdessä ostaisitte isomman, jossa tyttökin voi asua, muttei niin tiiviisti kuin kaksiossa kanssanne?
Älä suotta kanna huonoa omaatuntoa menneestä. Pääasia, että olet nyt hyvä äiti tytölle ja kannat hänestä huolta ja vastuuta ja annat rakkautta. Menneitä ei voi muuttaa, eikä niitä siksi kannata murehtia. Tytöllä kumminkin ON äiti, rakastava äiti, ja se on tärkeintä.
15.
Vierailija:
Ei elämä ole noin mustavalkoista. Mutta totta on, nyt kun sen sanoit, mies taitaa olla aika mammanpoika ;) Vierailee vanhempiensa luonakin monta kertaa viikossa...Ja miksi en saisi olla rahan perään! Oletko ikinä ollut köyhä?Tuntuisi ihanalta antaa lapselle stressitön opiskeluaika, ja itselläkin olisi turvallisempi olo, kun selustassa olisi pehmikettä, jos joskus kaatuu...Työnikin on aika stressaavaa.
Tuntuu tosi kivalta ajatukselta tehdä lapsensa elämästä helpomaa mitä oma elämä on ollut. Jonkun karikon yli pystyy auttamaankin, mutta sitten lapsi teloo polvensa johonkin toiseen kivikkoon. Tottakai voit olla lapsen taustatukena, niin pitääkin olla, mutta rahallisesti nuoren on pärjättävä itse. Osta mieluummin nuorelle lakanoita ja astioita. Auta elämän alkuun, mutta vuokran maksakoon itse.
Tiedän ettei elämä ole noin mustavalkoista mitä kirjoitin. Kärjistin vaan asioita, jotta näkisit kolikon toistakin puolta. En käsitä miksi tahdot elää miehen kanssa, joka on ' ihan kiva' . Kyllä siinä täytyy olla rakkauttakin. Tietenkin jos rakastatte molemmat rahaa, niin sekin yhdistää. Mitä sinun stressaava työsi vaikuttaa siihen, että nuoren opiskeluaika ei saisi olla vähän stressaava? En ymmärrä en.
En ole mielestäni koskaan ollut köyhä. Muutin pois kotoa 17 v toiselle paikkakunnalle. Elämiseni rahoitin itse opintotuella ja -lainalla. Joskus raha oli niin tiukilla, että piti miettiä ostiko mieluummin näkkileipää vain omenoita (tottakai näkkileipää) ja ne piti säännöstellä, jotta riittivät koko viikonlopuksi. Sossussakin kävin parina kesänä. Tiukkaa oli, mutta kivasti tuli toimeen kun mietti vähän mihin rahansa laittaa. Vanhemmat auttoivat ostamalla joskus vaatteita ja muuta taloustavaraa. Muutoissa auttoivat myös.
13 muistaakseni
Ajattelin muuten laittaa Sinulle viestini otsikoksi " Osui ja upposi" , koska aika terävästi kyllä osuit.
Olemme ajatelleet molempien asuntojen myymistä ja isomman hankkimista, mutta mies on saamaton eikä häntä saa asuntoesittelyihin. No, nyt hänellä on stressaava aika töissään, joten en vaivaa juuri nyt häntä tällä asialla.
Niin...ja nyt on hankala aika ostaa kun hinnat ovat pilvissä. Toki näin saisimme myös isomman hinnan myydessämme, mutta silti. Kova härdelli ja riskipeliä se on aina asunnon hankinta.
En rinnastanut tytön opiskelustressiä omaan työstressiini, vaan ajattelin vain, että onhan miehestä toki " hyötyä" , jos sattuisin itse joskus palamaan loppuun, hän olisi siinä tukena ja turvana...
Hauskaa meillä on yhdessä, yleensä ilmapiiri on aina hyvä kotona.
Vierailija:
Ajattelin muuten laittaa Sinulle viestini otsikoksi " Osui ja upposi" , koska aika terävästi kyllä osuit.Olemme ajatelleet molempien asuntojen myymistä ja isomman hankkimista, mutta mies on saamaton eikä häntä saa asuntoesittelyihin. No, nyt hänellä on stressaava aika töissään, joten en vaivaa juuri nyt häntä tällä asialla.
Niin...ja nyt on hankala aika ostaa kun hinnat ovat pilvissä. Toki näin saisimme myös isomman hinnan myydessämme, mutta silti. Kova härdelli ja riskipeliä se on aina asunnon hankinta.
En rinnastanut tytön opiskelustressiä omaan työstressiini, vaan ajattelin vain, että onhan miehestä toki " hyötyä" , jos sattuisin itse joskus palamaan loppuun, hän olisi siinä tukena ja turvana...
Hauskaa meillä on yhdessä, yleensä ilmapiiri on aina hyvä kotona.
Mieti nyt tarkkaan haluatko tuollaisen miehen kanssa vanheta. Ainahan suhteesta pois pääsee, mutta mitä kauemmin se kestää sitä enemmän sen loppuminen satuttaa. Jos hänen kanssaan jatkat, niin muista että valintojensa kanssa on sitten elettävä. Taidat sen tietääkin.
Raha näyttelee mielestäni liian suurta osaa elämässäsi. Ei se tee onnilliseksi. Senkin olen nähnyt hyvin läheltä.
Ja tiedätkös, jos sinä palat loppuun, niin lapsesi on vaan selvittävä itse. Hän on jo aikuinen. Tottakai on hienoa, jos siinä on toinenkin aikuinen tukemassa, mutta oletkos varma että miehestä on siihen.
13
Tyttösi asuu soluasunnossa paljon halvemmalla kuin sukulaisen kämpässä. Hän saa siihen tukia jne. Päästä lapsi pois. Normaali 18-vuotias haluaa omilleen. Hän ei ehkä uskalla jättää sinua läheisriippuvaista äitiä avomiehen harteille??!! Se se vasta rasas taakka tytölle on. Näytä, että pärjäät ilman häntä. Se on rakkautta.
Mitä teille tulee mielen?