Meillä on kai sitten turkiskuoriaisia... Reagoinko liian voimakkaasti??

;(

Huoh... Sekoan kohta tämän ongelman kanssa... En ole pystynyt syömään tänään mitään. Yritän selittää itselleni, että maailmassa on paljon pahempiakin ongelmia, kuin jotkut kuoriaiset, mutta asia on paisunut päässäni järjettömän isoksi. Välillä jopa tuntuu, että haluaisin vain lakata olemasta. :( Järjetöntä ja typerää, tiedän...

Yksi päivä katselin dokumenttia Vietnamin sodasta ja mietin, että ehkä sodassa olevilla ihmisillä sittenkin on asiat huonommin kuin minulla. Mutta sitten samat pakkomielteiset ajatukset palasivat. Ja varsinkin ahdistaa kun tiedostan, että niistä ei välttämättä pääse eroon kokonaan koskaan, koska liikkuvat huoneistojen välillä jne. En usko, että kykenen koskaan hyväksymään sitä asiaa. Ja entä jos muutan ja kannan ne huomaamattani mukanani uuteen kämppään? Ahdistavaa. :((

Ap

MIKSI tämä tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä asialta, pahimmalta painajaiselta? Onko päässäni jotain vikaa? Olen ollut aikaisemmin masentunut, voiko sillä olla vaikutusta? Minusta tuntuu jo, että olen masetumassa uudelleen. Koulu ja työ stressaavat järjettömästi ja päälle tämä, tuntuu että tämä oli viimeinen pisara...

Ap

Kuulostaa ahdistushäiriöltä. Toukasta on nyt tullut härkänen.

Asun Helsingissä vanhassa funkistalossa ja täällä ne ovat pikemminkin sääntö, kun poikkeus.

Meidän kuoriaisilla on ainakin hyvä maku, siivosin kaapit talven jäljiltä ja ainoa, mikä kuoriaisille oli kelvannut, oli Marja Kurjen villahuivi. Sain sen mieheltä joululahjaksi ja väri oli..hmm..vähän omaperäinen. Nyt se oli kuin täynnä luodinreikiä ja sain "surullisena" hyvästellä sen mieheni kuullen. Kiitti kuoriainen!

Mietin sitäkin, että onkohan ongelma kämpässäni edes niin paha? En olisi siis huomannut noitakaan toukkia, ellen olisi varta vasten niitä etsinyt... Kuinkahan monet ihmiset elävät ihan normaalia elämää, eivätkä koskaan edes tiedosta, että heidän asunnossaan on tuholaisia?

Ap

Meillä oli niitä vanhassa talossa ja tuli mukana uuteenkin. Keväisin niitä tulee esille. En stressaa enää yhtään. Paistettua ruokaa kun tekee niin silloin ne tulee koloistaan. Vaatteissa välillä reikiä, ei sen kummempaa.

Miten osaatte olla stressaamatta? Miten saisin itseni tajuamaan, että tämä ei ole maailmanloppu?

Ap

Sulla on päässä vikaa. ..johan sen sun paniikkiviesteistä jo huomaa

"Hei, ne ei ole luteita."

Eivät olekaan, mutta alunperin ne vyöturkiskuoriaiset (Attagenus Woodroffei) ovat jostain lämpimästä maasta, mahdollisesti jostain Intian suunnalta. Enää ei uusia kantoja tule ulkomailta, mutta jo pesiytyneet leviävät saastuneissa tavaroissa ja kesäisin lentelemällä (aikuiset) asunnoista muihin. Pärjäävät keskuslämmitetyissä asunnoissa talven yli. -54

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 22:53"]

"Hei, ne ei ole luteita."

Eivät olekaan, mutta alunperin ne vyöturkiskuoriaiset (Attagenus Woodroffei) ovat jostain lämpimästä maasta, mahdollisesti jostain Intian suunnalta. Enää ei uusia kantoja tule ulkomailta, mutta jo pesiytyneet leviävät saastuneissa tavaroissa ja kesäisin lentelemällä (aikuiset) asunnoista muihin. Pärjäävät keskuslämmitetyissä asunnoissa talven yli. -54

[/quote]

Eli jos onnistuis kovalla pakkasella pitämään kaikki räppänät auki ja jäädyttämään kämpän vaikka pariksi päiväksi niin niistä päästäisi?

"Eli jos onnistuis kovalla pakkasella pitämään kaikki räppänät auki ja jäädyttämään kämpän vaikka pariksi päiväksi niin niistä päästäisi?"

Hyvänen aika, jos asut vedettömässä, vessattomassa mummonmökissä, niin anna mennä, näin ennen päästiin russakoistakin eroon. Mutta oikeasti, putket eivät tuollaista käsittelyä kestä, eivätkä esim. kaikki sähkölaitteet. -54

Muuta uuteen asuntoon.

Mistä sitä biokilliä voi ostaa?

Ei ne aikuiset kuoriaiset mitään tee, toukat ne vaan järsii turkiksia. :) Milloin saat apua?

Yritä suhtautua kuoriaisiin lempeästi. Siellä ne möngertävät ja toteuttavat elämäntehtäväänsä aivan kuten me ihmisetkin.

Koko kerrostalo myrkytettiin vuosia sitten turkiskuoriaisten toukista, nyt silloin tällöin näkyy taas. Joka näitä pelkää, mene metsään, istu kannolla ja totut kaikenlaisiin ötököihin.

Joko AP on päässyt hoitoon?

Kiinnostaisi, kuinka asiasta selvisit? Minulla nyt sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille tsempanneille! Olen nyt puhunut sekä vanhempieni että parin kaverini kanssa asiasta, ja he kaikki olivat ymmärtäväisiä. Molemmat vanhemmistani siis tarjotuivat tulemaan auttamaan minua. Aloin itkeä puhelimessa kurkku suorana, kun tuntui niin helpottavalta, että en joudu tekemään kaikkea yksin. Ja että he ovat valmiita tulemaan pitkän matkan päästä ja näkemään kamalasti vaivaa minun takiani.

Olen myös ymmärtänyt, että voimakas reaktioni voi johtua persoonastani ja taipuvaisuudestani masennukseen ja ahdistukseen. Olen ollut todella stressaantunut jo noin vuoden ajan muiden asioiden takia, ja tämä ötökkäongelma tuntuu jotenkin viimeiseltä pisaralta, ja kontrollin kadottamiselta elämästä. Olen myös ollut pienestä pitäen todella ötökkäkammoinen, joten luonnollisesti senkin takia tämä tuntuu todella ahdistavalta tilanteelta. Olen jopa miettinyt opiskelujen lopettamista, koska tuntuu, etten kykene suoriutumaan kaikesta juuri nyt. Täytyy varmaan ottaa heikon henkisen tilani takia taas yhteyttä johonkin lääkäriin.

Kiitos kaikille teille, jotka laitoitte kannustavia viestejä. Ehkä selviän tästä, vaikka tällä hetkellä ahdistus on huippulukemissa, oksettaa ja pyörryttää ajatuskin ötököistä.

Ap

Kiinnostaisi, kuinka asiasta selvisit? Minulla nyt sama tilanne. Miten pääsit ötököistä?