Ärsyttää! Mummi hankki kissan.

Siis Ap:lla on ongelma että ei voi perheineen muuttaa loma-ajaksi asumaan äitinsä luo, kun tämä on ottanut seurakseen kissan. Ja äitikin käy töissä silloin kun he ovat kylässä, eikä järjestä asioitaan niin että olisi seurustelemassa heidän kanssaan.

Onhan tämä Ap provo, onhan?

Astma on keuhkosairaus. Ilman keuhkoja et elä. Surullista, että nämä "luulosairaat" aiheuttavat sen, että me oikeasti allergiset ja astmaattiset saamme huonon maineen, Danotteko te diabeetikolle, että vedäpä sokeria mielinmäärin niin lähtee pois kokovtauti. Onkohan kukaan oikeasti miettinyt miksi Suomessa näitä allergisia on. Oliskohan syynä sisäilmaongelmat sisäilmaongelmat? Niitä tuskin enää voi luulotaudeiksi luokitella?

Tsemppiä aplle. Mummolla on oikeus kissaansa. Sinä et sille mahda mitään.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 18:49"]

Jossain päin Suomea mummo hoitaa kissaansa, silittelee sitä ja antaa naksuja ja välillä silakoita. Kissa kehrää, vahtii lintuja ikkunalla ja sanoo nau kun tahtoo ruokaa.

Samaan aikaan toisaalla ap inttää neljättä sivua palstalla miten mummon kissa häntä ärsyttää, eikä lastenlasten kanssa enää voi edes käydä kahta kertaa vuodessa kylässä.

Mummo ja hänen kissansa ovat täällä muutaman sadan ihmisen kommentoitavina, eikä mummo tiedä koko jutusta mitään.

Jotenkin hassua, ehkä vähän kiusallistakin. Symppaan mummoa ja hänen kissaansa, vaikken heistä tiedä muuta kuin yhden ihmisen avautumisen perusteella. Mietin, pitäisikö minun tietää sitäkään.

Sillä kissalla on varmaan kivaa, sitä rakastetaan. Ja mummolla myös, häntäkin rakastaa ja jumaloi yksi pikku olento joka pitää häntä niin kuin emonaan. Ja kaikkivaltiaana ruokakupin haltijana. 

Se toinen, isompi olento on jo unohtanut miltä tuntuu olla lapsi. 

[/quote]

Olipas ihanasti kirjoitettu:) Tosi mukavaa lukea!

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 15:17"]

Minun tädilläni, joka asuu entisellä kotipaikkakunnallani entisessä mummolassani, on kissa, ja pojallani on paha kissa-allergia, eli astma. Henki alkaa vinkua.

[/quote]

No ei tätä vissiin kovin tarkasti ole tutkittu. Vai millä diagnoosilla paha kissa-allergia=astma? Minulla nimittäin on astma ja kotona on siitä huolimatta kissa. Kissa-allergia on testattu kaikin mahdollisin tavoin, enkä ole allerginen sen kummemin kissoille kuin koirillekaan.

Ihmiset on ihan hysterisiä nykyään noiden allergioidensa kanssa. Astmaatikko ei automaattisesti ole aina allerginen kaikelle mahdolliselle, eivätkä kaikki allergiset ole astmaatikkoja. Pahasti kissa-allerginen ystäväpariskunta kyllä vierailee luonani säännöllisesti, eikä heidän maailmansa kaadu siihen, että ilta aivastuttaa ja silmät kutisee. Onpa kissani ollut joskus heillä hoidossakin ja hyvin ovat pärjänneet muutaman päivän allergialääkkeiden avulla.

Sellaisia kurkku turpoaa, henki loppuu -allergisia on kuitenkin melko vähän vaikka nykypäivän mammat kultamussukoidensa sellaisia päättävät olevankin.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 14:04"][quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 13:56"] [quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 13:54"]Mummin koti. Mummin elämä. [/quote] Itse en pysty olemaan karvasten ihmisten kanssa. Omapahan on menetyksensä. [/quote]   Kuulostat todella itsekkäältä. Miten toimit esim. julkisissa liikennevälineissä? Nouset bussiin ja huudat, että karvaisten eläinten omistajien pitää lähteä? [/quote]

En kulje julkisilla."

Käytätkö edes missään julkisissa laitoksissa esim. kaupassa, sairaalassa, kirjastossa, kirkossa, terv.kesk. jne. tai oletko edes työelämässä tai lapset päiväkodissa tai koulussa, siellä saattaa olla tai työskennellä joku karvaisen ystävä.

Mummi saa elää omaa elämäänsä miteh haluaa, vaikka sinä ap pullautit pari muksua maailmaan.

"No suomessahan on allergia ja ruoka-allergia ja käytöshäiriödiagnooseja paljon enemmän tilastollisesti kuin missään muualla.

Kyllähän se pakosti jostain kertoo.En usko ollenkaan, että totuus on se, että suomessa niitä vain yksinkertaisesti olisi enemmän"

En tiedä mistä se kertoo, mutta muutama kilometri Suomen rajasta Karjalassa vilisee kissoja ja koiria kaikkialla ja ihmisten kotona, mutta  kukaan ei edes puhu olevansa eläimille allerginen, ei lapset eikä vanhukset.  Mutta kun tullaan Suomen puolelle, joka toinen tuntuu olevan jollekin allerginen, jopa kuoleman sairas, jos kohtaa jonkun karvaisen eläimen, puhumattakaan ruoka-aineallergioista.

Mulla on astma ja olen allergiatestien mukaan allerginen monille eläimille (koira, kissa, hevonen). Asun kolmen kissan kanssa. Herranjumala, kuolenks mä??

Lapsuudenkodissani oli lehmiä, kissoja yms eläimiä aina. Opiskeluaikana oli kissa lemmikkinä kuin myös muutettuani miehen kanssa yhteen. Eli siedätystä ollut tarpeeksi. Nut kuitenkin vähän yli kolmikymppisenä tulin kissalle allergiseksi.

Melkoisen itsekäs eliö tämä ap. Perhe tapaa mummoa kaksi kertaa vuodessa, ja silti kehtaa valittaa kun mummo otti lemmikin! Menee yli mun ymmärrykseni, vaikka en itse voi eläimiä sietääkään. Miten kenestäkään voi tulla noin itsekäs? Jokin psykologinen juttu tuohon liittyy, varmasti.

Mummi teki lapsen ettei tarvi olla yksin vanhana. Joutui sitten kuitenkin ottamaan kissan, kun ei lapsia näkynytkään kuin kaksi kertaa vuodessa :D

"Perhe tapaa mummoa kaksi kertaa vuodessa, ja silti kehtaa valittaa kun mummo otti lemmikin! Menee yli mun ymmärrykseni, vaikka en itse voi eläimiä sietääkään. Miten kenestäkään voi tulla noin itsekäs?"

Oon sitten varmaan tosi itsekäs, kun haluaisin viettää äitini kanssa aikaa edes 14 päivänä vuodessa ja haluaisin, että lapsilla olisi mahdollisuus isovanhempaan edes 14 päivänä vuodessa. Paljon täällä puhutaan siitä, miten lapsilla on oikeus isovanhempaan ja isovanhemmalla oikeus lapsenlapseen. No, totuus taitaa olla: kissat ensin!

Ei ole provo, ikävä kyllä :( 

Mitään ongelmaa ei tuossa kissassa olisi, jos mummi ottaisi vapaata ja kävisi meillä, mutta sekään ei sovi. Olen tosiaan pitkään yrittänyt tukea lasten suhteita ainoaan isovanhempaan, mutta nyt taisi sekin loppua. 

Av-raati on tuonut mielipiteensä: kissat ensin, työ sitten, läheiset ihmiset vasta kolmantena.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:41"]

"Perhe tapaa mummoa kaksi kertaa vuodessa, ja silti kehtaa valittaa kun mummo otti lemmikin! Menee yli mun ymmärrykseni, vaikka en itse voi eläimiä sietääkään. Miten kenestäkään voi tulla noin itsekäs?"

Oon sitten varmaan tosi itsekäs, kun haluaisin viettää äitini kanssa aikaa edes 14 päivänä vuodessa ja haluaisin, että lapsilla olisi mahdollisuus isovanhempaan edes 14 päivänä vuodessa. Paljon täällä puhutaan siitä, miten lapsilla on oikeus isovanhempaan ja isovanhemmalla oikeus lapsenlapseen. No, totuus taitaa olla: kissat ensin!

Ei ole provo, ikävä kyllä :( 

Mitään ongelmaa ei tuossa kissassa olisi, jos mummi ottaisi vapaata ja kävisi meillä, mutta sekään ei sovi. Olen tosiaan pitkään yrittänyt tukea lasten suhteita ainoaan isovanhempaan, mutta nyt taisi sekin loppua. 

Av-raati on tuonut mielipiteensä: kissat ensin, työ sitten, läheiset ihmiset vasta kolmantena.

[/quote]

Ja listan viimeiseksi se kaukana asuva sukulainen joka käy kahdesti vuodessa katsomassa äitiään, mutta katsoo  oikeudekseen loukkaantua siitä, ettei vanha äiti järjestäkään elämäänsä hänen pillinsä mukaan.

Jos lapsiltasi jää välit isoäitiin etäisiksi, syy ei voi olla kissassa, ja tuskin mummossakaan.

Koeta kasvaa aikuiseksi ja lopeta kiukuttelu.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 16:37"]"Ehkä mummi ei ole kiinnostunut kustantamaan teille täysihoitoa."

No joo, maksaahan mummi meille kahdelta viikolta vuodessa käyttämämme sähkön ja veden sekä tarjoaa majoituksen (myös lakanat). Mutta esim. omat pyyhkeet ja saippuat on meillä mukana ja itse valmistamme ruokamme sekä käymme kaupassa ja ostamme ruokamme omilla rahoillamme (toki tarjoamme myös mummille ja hänen miehelleen). Että en nyt ihan tyäsihoidosta puhuisi. 

Kutsun äitiäni nimeltä, siis hänen etunimellään. Lapsille puhun mummista. En viitsinyt kirjoittaa äitini oikeaa nimeä tähän, siksi nimitys mummi. Olisi toki voinut keksiä jonkun nimen esim. "Pirjo", mutta en nyt siihenkään viitsinyt ruveta. Lapsena sanoin äitiä äidiksi, mutta aikuisena (kun olen itse äiti) olen puhutellut etunimellä.

Toki mummi saa elää omaa elämäänsä ja niin elääkin. Surullista vain, kun mummi jää lapsille käytännössä tuntemattomaksi kissan vuoksi.
[/quote]

Ihanko tosissasi olet sitä mieltä, että mummo ja lapsenlapset olisivat läheisempiä ilman kissaa? Siis 14 päivää vuodessa tekee sen, että ovat läheisiä? Oikeasti?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:41"]

"Perhe tapaa mummoa kaksi kertaa vuodessa, ja silti kehtaa valittaa kun mummo otti lemmikin! Menee yli mun ymmärrykseni, vaikka en itse voi eläimiä sietääkään. Miten kenestäkään voi tulla noin itsekäs?"

Oon sitten varmaan tosi itsekäs, kun haluaisin viettää äitini kanssa aikaa edes 14 päivänä vuodessa ja haluaisin, että lapsilla olisi mahdollisuus isovanhempaan edes 14 päivänä vuodessa. Paljon täällä puhutaan siitä, miten lapsilla on oikeus isovanhempaan ja isovanhemmalla oikeus lapsenlapseen. No, totuus taitaa olla: kissat ensin!

Ei ole provo, ikävä kyllä :( 

Mitään ongelmaa ei tuossa kissassa olisi, jos mummi ottaisi vapaata ja kävisi meillä, mutta sekään ei sovi. Olen tosiaan pitkään yrittänyt tukea lasten suhteita ainoaan isovanhempaan, mutta nyt taisi sekin loppua. 

Av-raati on tuonut mielipiteensä: kissat ensin, työ sitten, läheiset ihmiset vasta kolmantena.

[/quote]

Kyllä sinä olet itsekäs. Haluat typerästi jankuttaa, kuinka muiden mielestä kissat ja työ menevät muka läheisten ihmisten edelle. Siitä ei ole kyse, vaan siitä, että äidilläsi on oikeus määrätä itse omasta elämästään. Hyväksy se ja kasva aikuiseksi. 

Jos haluat, että lapset voivat tutustua isoäitiin, on rakentava keskustelu äitisi kanssa paikallaan. Yritä löytää keino pitää yhteyttä ja tavata, joka on mukava kaikille, syyttelemättä.

Jos kyse onkin lopulta siitä, että äitiäsi ei kiinnosta tavata sinua ja perhettäsi, sille ei kai mitään voi, mutta olet ainakin parhaasi yrittänyt.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 13:49"]

Nyt ei sitten päästä enää mummin luokse. Miten jollakin voi mennä lemmikkieläin oman lapsen ja lastenlasten edelle?

[/quote]

Käyttekö mummilassa joka päivä?Jos ette,mummi voi olla yksinäinen ja kaivata seurakseen kissat.Se on kyllä ihan tervettä "itsekkyyttä".Mamman vaatimus,että hänen ja lastensa pitäisi mennä kaiken muun edelle taas on oikeasti itsekästä.

Mitä pitempään ap nillittää,sitä paremmin ymmärrän tarinan mummia,joka nauttii mieluummin kissan kuin ap:n kaltaisten sukulaisten seurasta :D Yksi eläinten hyvä puoli on,että ne rakastavat ehdoitta.Tai korkeintaan rakkauden ehtona on täysi ruokakuppi.AP pitää yhteyttä äitiinsä sillä ehdolla,että äiti mukauttaa koko elämänsä ap:lle mieluisaksi.

"Ehkä mummi ei ole kiinnostunut kustantamaan teille täysihoitoa."

No joo, maksaahan mummi meille kahdelta viikolta vuodessa käyttämämme sähkön ja veden sekä tarjoaa majoituksen (myös lakanat). Mutta esim. omat pyyhkeet ja saippuat on meillä mukana ja itse valmistamme ruokamme sekä käymme kaupassa ja ostamme ruokamme omilla rahoillamme (toki tarjoamme myös mummille ja hänen miehelleen). Että en nyt ihan tyäsihoidosta puhuisi. 

Kutsun äitiäni nimeltä, siis hänen etunimellään. Lapsille puhun mummista. En viitsinyt kirjoittaa äitini oikeaa nimeä tähän, siksi nimitys mummi. Olisi toki voinut keksiä jonkun nimen esim. "Pirjo", mutta en nyt siihenkään viitsinyt ruveta. Lapsena sanoin äitiä äidiksi, mutta aikuisena (kun olen itse äiti) olen puhutellut etunimellä.

Toki mummi saa elää omaa elämäänsä ja niin elääkin. Surullista vain, kun mummi jää lapsille käytännössä tuntemattomaksi kissan vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 16:37"]

"Ehkä mummi ei ole kiinnostunut kustantamaan teille täysihoitoa."

No joo, maksaahan mummi meille kahdelta viikolta vuodessa käyttämämme sähkön ja veden sekä tarjoaa majoituksen (myös lakanat). Mutta esim. omat pyyhkeet ja saippuat on meillä mukana ja itse valmistamme ruokamme sekä käymme kaupassa ja ostamme ruokamme omilla rahoillamme (toki tarjoamme myös mummille ja hänen miehelleen). Että en nyt ihan tyäsihoidosta puhuisi. 

Kutsun äitiäni nimeltä, siis hänen etunimellään. Lapsille puhun mummista. En viitsinyt kirjoittaa äitini oikeaa nimeä tähän, siksi nimitys mummi. Olisi toki voinut keksiä jonkun nimen esim. "Pirjo", mutta en nyt siihenkään viitsinyt ruveta. Lapsena sanoin äitiä äidiksi, mutta aikuisena (kun olen itse äiti) olen puhutellut etunimellä.

Toki mummi saa elää omaa elämäänsä ja niin elääkin. Surullista vain, kun mummi jää lapsille käytännössä tuntemattomaksi kissan vuoksi.

[/quote]

Mitä sinä sitä kissaa syytät. Sehän on näihin sinun kiukutteluihisi täysin syytön. Katso peiliin, niin näet ongelmien alkulähteen.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 15:24"]

"ja sä kehtaat vielä valittaa. Tapaat äitiäsi 2 kertas vuodessa,mutta mielestäsi hänen pitisi elää sinun pillisi mukaan. Lopeta tuo lapsellinen valitus ja katso peiliin."

No musta ei olisi lainkaan kohtuutonta, että ihminen pitäisi kaksi vapaapäivää viikossa, edes silloin kun on lapsi ja lapsenlapset käymässä. Teetkö itse töitä 7 päivänä viikossa?

[/quote]

Yksityisyrittäjänä, kyllä teen. Ellen ihan töitä töitä, niin paperihommia ja muuta aspaa riittää.