Ero - näkökulmia tilanteeseeni kaipaan..

Avioeron harkinta-aika meneillään, mies psykiatrisessa hoidossa vakavan masennuksen vuoksi. Miehellä ollut vakava masennus myös 11 v. sitten jolloin päätyi itsemurha yritykseen. Silloin masennuksen lähtökohdaksi arveltiin uupumusta.

Mies alkoi nyt siis oireilla viime syksystä. Monesti ehdotin menoa puhumaan tai hakeutumaan hoitoon. Ei halunnut kuullakaan moisesta. Oli äreä, äkeä, sulkeutui koko perheeltä ja seksiaddiktio. Töissä vaikea tilanne ja terveys hänellä reistasi, 50 -vuotispäivät lähestyivät.

Oli omituisia juttuja, joista epäilin että pettää minua. Olin niin naiivi että suljin silmäni. Selitteli aina asia parhain päin. Kulki jatkuvasti kännykän kanssa, viestitteli ja hymyili viesteille. Kunnes meni vieläkin omituisemmaksi, synkäksi ja vieläkin etäisemmäksi. Kerran otti ranteestani kiinni ja yritti kädelläni lyödä kasvojaan ja sanoi että löisin edes häntä...  Sitten eräänä iltana lätkäisi avioeropaperi eteen. Olin ihan että, mitä helvettiä.... ei antanut mitään järjellistä vastausta, hoki vain että erotaanhan me kumminkin, hänellä en kuulemma enää mitään tee ja olen hänelle liian hyvä ihminen.

Itkin ja olin sekaisin. Käskin miehen sohvalle yöksi. Kun kuorsauksesta kuulin olevan syvässä unessa menin ja otin kännykkänsä ja luin kaiken. Kaikki sadat viestit hänen ja sen naisen välillä. Alastonkuvat. Salaisten tapaamisten suunnittelua ja paljon paljon mieheltä minua ivaavaa teksiä. Herätin miehen ja tajusi että tiedän nyt kaiken. Seuraavana aamuna muutti pois kotoa.

Olin niin rikki, rikki, rikki. En voinut tajuta että rakas puoliso oli voinut tehdä minulle jotaina tuommoista. Ja lapsille. Menin terapiaan, sen ja läheisten avulla aloin selvitä. Viestittelin miehelle, että toivon tämän hakeutuvan hoitoon ja olisin kaikesta huolimatta parisuhdeterapian avulla valmis yrittämään vielä kerran.

Mieheltä katosi elämänhallinta. Ei saanut heti asuntoa, majaili milloin missäkin, söi jos söi jne. Kävi mielenterveystoimistossa ja oli työstä sairaslomalla. Naista tapaili silloin kun naiselle sopi. Selvisi että nainen oli alkoholisti, epäluotettava jne.  Mies muuttui itsetuhoiseksi, laittoi viestejä joissa mietti itsemurhaa. Viestittelimme. Yritin tukea ja kannustaa hakeutumaan hoitoon. Mies vakuutti syyllisyydentuntoaan ja katumustaan. Halusi kuulemma kovasti yrittää ja pyyteli anteeksi.

Meni sitten psyk.osastolle. Ollut siellä nyt neljättä viikkoa. Saa sähköhoitoa. Vielä puolitoista viikkoa sitten aloimme lähentyä, halailimme, puhuimme ja kävi kotilomilla. Kunnes eräällä kotilomalla katsoin nukkuessaan kännykkänsä. Siellä oli edelleen sen naisen valokuvat ja viestit. Vaikka väitti ne poistaneensa. Olivat muka itsestään ilmestyneet takaisin. Olin tyhmä ja uskoin tämänkin. Halusin niin yrittää pelastaa meidän liiton.

Pari päivää sitten kävin osastolla katsomassa miestä. Sähköhoidon myötä ei muka muista asioita. Hoitajat epäilevät että filmaa, sillä muisti olisi niin laajalti kateissa ettei yleensä kuulu sähköhoitoon. On siellä tavallaan nyt suljetulla.

Vierailulla kysyin mieheltä oletko vielä viestitellyt sen naisen kanssa. Sanoi ettei ainakaan whatsupissa ole mitään ,ei oikein muka muista.  Pyöritteli kännykkää kädessään, sanoin että entä messengerissä. Avasi sen ja kuinka ollakaan siellä niitä viestejä taas oli, lähinnä kuulumisten kyselyä puolin ja toisin sekä mieheltä miuta alentavaa tekstiä...  Aloin itkeä ja lähdin kävelmään. En ole enää vastannut sen viesteihin.

Mitä teksisit tilanteessani..?

ap (anteeksi pitkä teksti)