Jos sinulla kaikkoaa ystävät koko ajan niin ajatteletko usein että he ovat kateellisia sinulle (uusi talo, lapsia tms ja siksi?)

Minäkin tunnen erään tällaisen perheenäidin. En ymmärrä tätä logiikkaa, itse tunnen ihmisiä joilla on paljon hienompia taloja, taitavampia lapsia yms. Mutta heillä on ystäviä vaikka muille jakaa. Koska he ovat mukavia eikä heidän olemassolonsa pyöri sen ympärillä mitä heillä on suhteessa muihin.

"Onko vain helppo selitys"

Aivan. Mielestäni jokaisen, joka ei onnistu ystävyyssuhteissa ja selittää sitä kateudella, pitäisi katsoa peiliin. Siellä on syy eikä missään muualla.

Rikkailla ja köyhillä on ystäviä, tämä kateellinen ei sitä mieti tai ymmärrä. Oma napa, minä ja minulle kateelliset... ei paljon logiikka pelaa.

Lapsettomuus on kaikkialla epäonnistumisen merkki. Kyllä jotkut kadehtivat toisen onnistumista.

Enää ei eletä kuten parikymppisinä. En ymmärrä tällaisia ketjuja, joissa selkeästi ihmisillä on jotakin hampaankolossa. Puhukaa suoraan "ystävienne" kanssa. Itselläni monet ystävät ja tuttavat ovat etäisiä johtuen omista kiireistä ja parisuhteen yms priorisoimisista lomilla. Sille ei taida voida mitään. Ei sitäkään kadehtiminen paranna, mutta tuskin toinenkaan osapuoli ajattelee, että vitsi kun noilla ystävillä on raskaita juttuja. He ovat luultavasti, kuten mainittu, kiireisiä omassa arjessaan. Jos mahdut jonkun arkeen mukaan, siitä on syytä olla todella iloinen ja kiitollinen, että on ihmisiä joille soittaa.

En. En vain ole kiinnostunut panostamaan enää lokkisuhteisiin. Se karsii kyllä ihmisiä ympäriltä. Nämä kun ei vastaista mielipidettä kestä. Enkä halua perhetutuiksi ihmisiä joiden lapset on jääneet kasvattamatta ja muiden pitäisi vaan ymmärtää heitä.

Vierailija kirjoitti:

En. En vain ole kiinnostunut panostamaan enää lokkisuhteisiin. Se karsii kyllä ihmisiä ympäriltä. Nämä kun ei vastaista mielipidettä kestä. Enkä halua perhetutuiksi ihmisiä joiden lapset on jääneet kasvattamatta ja muiden pitäisi vaan ymmärtää heitä.

Aika usein ihmissuhteet myös perustuvat siihen, ettei kovin radikaaleja mielipiteitä haluta esittää. Ihmiset ovat kertoneet koronavuonna huomanneensa, että kun on tottunut olemaan pienissä piireissä ja tekemään asiat omalla tavalla, on vastakkaisen mielipiteen sanominen aiheuttanut etäisyyttä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa syömässä käyminen ja palvelun epäonnistuminen. Usein jopa ansaittukin ravintolan asiallinen arvostelu voi saada seuran luulemaan, että paikka ei kelpaa, olet ylimielinen ja varmasti kateellinen muille, kun sinullekaan ei kelpaa kuin paras. Tällaista kun tapahtuu usein, saattaa huomata, ettei seuraa enää olekaan niin usein. Vaikka pihvi olisi tullut kylmänä pöytään ja asiasta sanottu aiheesta.

Puhukaa suoraan ystävienne kanssa.

Hyvä neuvo, paitsi: kateus on ehkä pimein ihmisessä oleva tunne. Tunnen erään ihmisen jolla ei ole juuri ystäviä, kova yritys on mutta kaikki kariutuneet suhteet ja konfliktit selittää kahdella asialla: joko se toinen osapuoli on niin paljon kokemattomampi elämässä kuin hän (ja siksi ei ymmärrä asioita kuin hän, tietäväisempi) tai sitten se toinen on kateellinen.

Noh, tämä ihminen on tosi rankoista oloista ja ihan syvällä sisimmissään ok. Mutta jos minä ottaisin tämän hänen kateutensa puheeksi, niin tiedän että hän ei kestäisi sitä, vaan alkaisi vihjailla minun kateudestani ja epäkypsyydestäni yms ja vielä aika manipulatiivisilla tavoilla. Hän ei pysty katsomaan itsäeään tässä asiassa silmästä silmään. Se on jotain pimeyttä jota en ymmärrä enkä halua. 

Pidän hyvät välit ja yritän tukea missä pystyn.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on kaikkialla epäonnistumisen merkki. Kyllä jotkut kadehtivat toisen onnistumista.

Oksensin marraskuussa kolme päivää itseinhosta ja puhtaasta kuvotuksesta, vitutuksesta, häpeästä ja epäonnistumisen tunteesta, koska luulin olevani raskaana. 

Pidän lapsista ja minulla on paljon perheellisiä ystäviä, jotka luottavat lapsiaan hoitooni, mutta omaa en halua. Kuin loista kasvattaisi, niin epätoivottu asia se olisi.

Yleensä ne jotka ovat itse kovin kateellisia, tulkitsevat muihin sitä 

Mulla on ystävä jolla on valoisa luonne, kaunis koti, upea työ, hyvä tausta ja mielenkiintoinen ystäväpiiri. En ole 20v aikana koskaan kuullut, että hän olisi ollut sitä mieltä, että kukaan häntä kadehtisi tai että olisi ystäviä kaikonnut.

Sitten on eräs tallukka pahansuopa, itseään korostava perheenäiti, jolla on omakotitalo kehyskunnassa. Hän on onnistunut löytämään pitkän liudan hänelle kateellisia ihmisiä. 

Eli ilmeisesti tuo ensimmäinen ei ole mitään ja tuo toinen sitten syy, miksi kaikki te tallukkaäidit omakotitaloissanne olette niin yksinäisiä! Kaikki on niin kateellisia teille :D

Kannattaa hankkia niin hirveitä asioita kuin ystävällisyys, kauneus, rahaa ja avokätisyyttä,kuuntelevat korvat ja hyvä suku. Niin kukaan ei ole teille kateellinen.

Näin tulkitsen.

nosto