Leijonaemot ry, kokemuksia?

Kaipaisin myös kokemuksia. Millaista näissä vertaistukiryhmissä on? Omallani lapsellani ei ole henkeä uhkaava sairaus. Mietin että tunnenko itseni hiukan hölmöksi siellä jos muut pelkäävät lapsensa hengen puolesta.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 13:53"]

Kaipaisin myös kokemuksia. Millaista näissä vertaistukiryhmissä on? Omallani lapsellani ei ole henkeä uhkaava sairaus. Mietin että tunnenko itseni hiukan hölmöksi siellä jos muut pelkäävät lapsensa hengen puolesta.

[/quote]

itse mietin ihan samaa, olenko hölmö jos olen siellä, koska ei tarvitse pelätä jatkuvasti lapsen hengen puolesta ja joskus on päiviä että on helppoa, joskus päiviä, että tuntuu että selvittiin me tästä taas.

ap

Mukana hyvin erilaisia vanhempia, joidenkin lapsilla pienempiä ongelmia, toisilla suurempia. Eli et tunne itseäsi hölmöksi

Viimeksi lapsen tutkimusjaksolla sairaalassa havahduin siihen että huonomminkin asiat voisivat olla. Kaipaisin vain kokemuksia vanhemmilta joiden lapsilla samoja ongelmia. Ehkäpä lapselleni löytyisi kaverikin tukiryhmästä.

nro 2

Negatiivisena asiana se että yhdistyksen työntekijät on valittu sisäpiiristä ja heiltä puuttuu tarvittava ammattitaito näin ison yhdistyksen johtoon. Toiminnanjohtajana sairaanhoitaja jolla ei mitään talous ym koulutusta. 

enempää kokemusta? miten esim tuo mitä 6 kirjottaa, näkyy toiminnassa?

ap

nosto.

Meidän ryhmässä on ainakin laidasta laitaan ongelmia. N.s pääsyvaatimuksena on lapsen erityisen tuen tarve. Ei tarvitse pelätä lapsen kuolemaa. Meillä on avoin ryhmä, jossa voi käydä kun siltä tuntuu. Ryhmävetäjät ovat myös vertaisia erityislapsen äitejä, eivät ammattilaisia. Tarkoituksena tavata toisia vanhempia ja saada toisistaan tukea. Tuo kutosen kommentti on outo.

nosto

Tuntuu että tämä "Leijonaemot" on taas yksi niistä järjestöistä jotka, yhteisistä varoista, ovat omimassa itselleen pelkkää hyödykettä sen sijaan että heitä kiinnostaisi pätkääkään se mitä heistä muualla ajatellaan. "Palvelujen kohdentaminen" lienee samaa kuin monella muullakin järjestöllä, kaikki mulle heti ja toiset pysykööt pois tieltä. Ja monissa asioissa, kuten vaikkapa erityislasten kohdalla, pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, diagnoosin saaneet vs. sen saaneen lapsensa kanssa tuskailevat mutta ei, heidän toimintansa aiheuttaa vaan haittaa ja sitten ihmetellään miksi ihmiset riitelevät keskenään sen sijaan että ollaan ihan samojen ongelmien äärellä, näkökulma on vain eri.