Onko teillä kavereita, joiden kanssa ei vaan kerta kaikkiaan synkkaa yhtään?

Yritän jatkuvalla syötöllä pitää etäisyyttä. Silti laittaa viestiä. Hän on ikuinen ongelma. Jatkuva riesa joka jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. 

Mulla on kaveriporukka, jonka yhden jäsenen kanssa en ole yhtään samalla aaltopituudella. Kyllä me toimeen tullaan ja kivaakin joskus on, mutta kemiat, huumorintajut ja jutut muutenkaan ei vaan ole yhtään synkassa. Koen tällaiset ihmissuhteet vähän raskaiksi. Olisin mieluummin yksin kuin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ihan täysillä synkkaa.

Kun humaan olemme ihan eri elämän tilantessa ja meillä eri arvot. Sanon suoraan asian niikuin se on ja sen on aika jatkaa eri suuntiin.On jo tulossa esim vuosi. Oli uusi tulokas ystäväksi.Hänellä ei mitään tosen ihmisen kuniotus  tai käytös tapoja. Laitoin poikki välit,en edes tervehdi häntä.Puhu vain kaikista pahaa jotka tiesin,mutta en tuntenut ja heidän arkaluontoisista asioista.Mitkä eivät minulle kuulu ja hänellä ei oikeus niitä levitellä kenelekään.Tien laidalla jutttelee pitkään nin sanotun ystäväni kanssa siis vuoden jo.Huomaan ystävästäni on tullut samanlainen puheisaan ja käytöstavoisaan,mutta haukuu inulle kyseisen naisen.Ei kulu minulle. Inhon seln takana pukotus ja juoruilut.Joten olen mennyt kireen taakse. En vastanut viestit ymm. En viitsi vanhemmalle ihmiselle sanoa miksi kiree.Kai ymmärtä se oli aikansa ja piste.Kun ei saa kontaktia.ps.lukihäirö huono suomen kieli anteeksi texsti virheet.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kans kaveri, joka oli läheisriippuvainen. Aluks oli tavallaan imartelevaa, kun suorastaan palvoi. Sitten pikkuhiljaa sai kuulla päivästä toiseen samaa valitusta omasta elämästään, mitään ei ollut halukas muuttamaan. Itse olin lähinnä hiljaa. Muiden seurasta oli mustasukkainen. En jaksanut, joten ghostasin pikkuhiljaa. Väärin tehty, mutta en silloin pystynyt parempaan.

Mulla kaveri joka vaikuttaa liian kietoutuvalta ja takertuvalta. 

Häntarvitsee kontaktia ja varmistusta muilta koko ajan. 

Hän on miellyttäjä, ja huolissaan siitä mitä muut ajattelee ja mitä kaverit tekee ja välittävätkö he vielä. 

Miellyttää ja antaa helposti periksi. 

Hänellä ei ole mielipiteitä päätöksentekoon, joka on yhteinen, koskee molempia. 

Varmistelujen jälkeenkään hänellä ei ole mielipidettä. Välillä toivon, että hän ottaisi vastuun jostain päätöksestä. No, mutta toisaalta eihän hän halua ottaa vastuuta mistään muustakaan. 

Pysyn enimmäkseen hiljaa ja annan hänen hölöttää. hänellä on tapana ylianalysoida ja kommentoida kaikkea, joten en haluaisi kertoa hänelle kaikkia asioita, johon hän voisi tarttua, ja joita hän voisi ylianalysoida. Ja väärin-analysoida. 

Hän ei aina oikein ymmärrä mun oikeeta pointtia.

Selittää 10 min yhteen menoon jotain turhaa asiaan liitttvää. 

Ja antaa mulle sopimattomia neuvoja. 

Sitten oon vaan että juu ok, ja kiitän neuvoista, ja mielelläni vaihtaisin puheenaihetta tai poistuisin paikalta, kun ärsyttää hänen "käytännön neuvot", jotka sopii _hänelle_ ja jotka ei toimi minulle. Vielä kun vinkit tulisi ihmiseltä, jolla on elämänhallinta kunnossa. 

Hän on myös herkkä innostumaan, joten sitäkin pitää varoa. Hän saattaa siis yli-innostua jostain asiasta mikä ei ole varmaa. 

Hän puhuu jatkuvasti, että voi kun hänelle tapahtuisi paljon sellasia kivoja asioita, puhuu niistä paljon ja voivottelee kun ei ole kaikkia kivoja asioita saatavilla sormia napauttamalla. 

Hän ei itse halua muuttaa elämässään mitään. Ei itse halua tehdä millekään asialle mitään, eli asioiden eteen mitään, ei tehdä mitään "ikäviä" juttuja, mikä vaatisi uusien asioiden opettelua. Odottaa että kaikki kiva tulis tarjottimella nenän eteen. Paljon asioihin voisi vaikuttaa aina itse suoraan mutta tekosyitä hänellä on kyllä aina kerrottavana. 

Mulla ei oo hänen tapauksessa muuta vaihtoehtoa kuin alkaa hienovaraisesti sitä ghostaamaan, koska hän jatkaa loputtomiin lähes yksipuolista yhteydenpitoa/keskustelua, ilman huolen häivää. 

Ei ole pakko jatkaa, voi mennä eri teille. Joskus sietää ihmisiltä kaikenlaista, vain sillä perusteella ettei loukkaa toista, satuta toista ja ajattelee että se toinen on vain erilainen. Mutta joskus toinen menee liian pitkälle, eikä enää oikein jaksa sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena oli ja oli myös sellaisia sukulaisia, joiden tapaamisesta jäi aina huono olo. Nyt olen etääntyntyt noista kokonaan.

On ollut, mutta lopetin yhteydenpidon, kun ei vain tullut mitään. Elämänarvot niin erilaiset ja minun huumoria ei ymmärtänyt.

Ei ole. En roiku ihmisissä, joiden kanssa ei enää synkkaa. Eri elämäntilanteissa on eri ystävät.

Yritän etääntyä kavereista, joiden tapaamisesta tulee henkisesti huono olo. Ei ole helppoa, jos oltu kavereita vuosia 

Mulla on kaveri joka aina arvostelee mun huonekaluja. Siis joo meillä on erilainen maku mutta en minä arvostele hänen huonoa makuaan...

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin ne ovat ihmisiä elämässä joita joutuu sietämään joko taloudellisten tai muiden seikkojen takia. Kavereita ne eivät ole eikä niistä sellaisia koskaan tule, enkä enimmäkseen edes pidä heistä, osaa inhoan muutamaa vihaan ja halveksin. Sitä vain täytyy oppia sietämään kaikenlaista  kun ihmisten kanssa on tekemisissä. Tämän hetkinen työ ja asuinpaikkani on siitä erikoinen että tänne tuntuvat keskittyneet kaikki variaatiot erilaisista mulkuista ja selkäänpuukottajista kadehtijoista yms

Jotenki tutun kuuloista😂

Vierailija kirjoitti:

Entinen kollega oli hyvin ripustautuva.

Aikalailla samassa elämäntilanteessa oltiin ja saman ikäisiä, eli olisi voinut sen perusteella toimiakin. Henkilössä oli myös alkuun mukava tunnelma.

Joidenkin viikkojen kuluttua tutustumisesta alkoi tapahtua hyvin erikoisia käänteitä.

Henkilö halusi tarjota minulle elämyksiä, eli viedä eri paikkoihin, lounaalle hänen piikkiin, jne.

Yllättäin työpisteelle ilmestyi leivonnaisia ja kun oli lähdössä hakemaan lounasta, iski menusivuston käteen ja tenttasi

"Nyt valitset jotain, tottahan me yhdessä ruokailemme!"

Tyyppi oli oikeasti valmis ostamaan minulle lounaan joka päivä?? Ja kun kieltäydyin, tuputti. Muutaman kerran onnistui, ja

herkesi vasta kun napakasti kerroin että tämä ei ole ok hänenkään kannalta, ja maksan kyllä omat ruokani silloin kun harvakseltaan ulkona edes syön.

Yllättäin muuttivat lähemmäs asumaan, ja kertoi minulle "Sanoin miehelleni että minun on asuttava lähempänä sinua, siksi muutimme". Featuring omituinen tarvitseva kiilto silmissä.

Kävin kerran kylässä, ja miehensä oli melkoinen hölöttäjä. Kertoi yhdessä vaiheessa iltaa antavansa vaimolleen 500e kuukaudessa ruokakuluihin mutta rahat vain katoavat eivätkä riitä mihinkään. Nainen puolusteli että ruoka maksaa paljon.

Nähtiin tämän jälkeen kerran.

Käytiin minulle tutulla lenkkipolulla ja kertoi kuinka vie minut ensi kerralla "oikeesti upeaan ympäristöön lenkille jossa tulen pakahtumaan upeudesta". Tuli taas tunne, että ennemmin kyse siitä että hän on se joka vie,ja tämä tulee häneltä, kuin se että mitä luonto tarjoaa..

Kaiken olisi kruunannut vielä se että olisi vienyt minut syömään 🤮

Ystävyys tyrehtyi. 2 kertaa laittoi viestiä aloituksella "Hei Love".

Olenko liian napakka?

Tuli tunne että kyseessä oli pahasti läheisriippuvainen taho joka käytti minua lähteenään.

Ai hirveys 🤯 Ja no et ole liian napakka!

Mulla on vaan tuollaisia ihmisiä ympärilläni. Oikeastaan koskaan missään ei ole synkannut kenenkään kanssa. Paitsi pari kertaa ja tilanne päättyi katastrofiin. Mistä tämä kertoo?

Kyllä on, vaimo. En oikein tiedä miten tähän on tultu, mutta täällä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Öö? Ei ole sellaisia kavereita. Sellaisista kavereista on viisainta hankkiutua eroon jos eivät kemiat kohtaa ollenkaan.

Tämä. Miks kukaan pitäisi kaverinaan ihmistä, jonka kanssa ei tule toimeen? Omituinen käsitys kaveruudesta sinulla ap.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vaan tuollaisia ihmisiä ympärilläni. Oikeastaan koskaan missään ei ole synkannut kenenkään kanssa. Paitsi pari kertaa ja tilanne päättyi katastrofiin. Mistä tämä kertoo?

Siitä, että sulla on pahoja ongelmia. Jos ei tule kenenkään kanssa toimeen, on syytä katsoa syvälle peiliin. Veikkaisin persoonallishäiriötä tai jotakin mt-ongelmaa. Asiantuntijalta kannattaa apua lähteä hankkimaan.

Ei. Luen kavereikseni sellaiset ihmiset, joiden kanssa kemiat toimii.

Vierailija kirjoitti:

Öö? Ei ole sellaisia kavereita. Sellaisista kavereista on viisainta hankkiutua eroon jos eivät kemiat kohtaa ollenkaan.

Kaverit ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa tulee luonnostaan toimeen ja juttu kulkee vaikka näkisin harvemminkin. Miksi olisi tekemisissä semmoisen ihmisen kanssa, jonka seurassa tulisi lähinnä huonolle tuulelle? Sukulaisia ja naapureita ei voi välttämättä valita, mutta ystävät voi. Opiskelu- ja työkavereissakin on niitä, joiden seurassa viihtyy automaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin ne ovat ihmisiä elämässä joita joutuu sietämään joko taloudellisten tai muiden seikkojen takia. Kavereita ne eivät ole eikä niistä sellaisia koskaan tule, enkä enimmäkseen edes pidä heistä, osaa inhoan muutamaa vihaan ja halveksin. Sitä vain täytyy oppia sietämään kaikenlaista  kun ihmisten kanssa on tekemisissä. Tämän hetkinen työ ja asuinpaikkani on siitä erikoinen että tänne tuntuvat keskittyneet kaikki variaatiot erilaisista mulkuista ja selkäänpuukottajista kadehtijoista yms

Mä joudun olemaan kaverin kanssa kaveri koska meillä on yhteinen kaveri. 

Kutsun tätä olosuhteiden pakosta olevaa kaveruutta. 

Minulla on "ystävä", joka ei ole edes kaveri minulle. Hän siis kutsuu minua hyväksi ystäväkseen ja on takertunut minuun, vaikkemme edes tunne kunnolla. Aluksi hän vaikutti ihan mukavalta ihmiseltä, mutta nopeasti alkoi tulla kummallisia ja toksisiakin piirteitä esiin, kuten tavaton loukkaantumisherkkyys.

Yritin pitää etäisyyttä, mutta hän ei ollut huomaavinaankaan. Lopulta jouduin sanomaan suoraan, että haluan etäisyyttä. Kokonaan en voi välejä vielä katkaista, sillä olemme samassa harrastusryhmässä. Hän kysyi saako ottaa yhteyttä joskus, johon vastasin että silloin, jos on asiaa yhteiseen harrastukseen liittyen. Oletin, että "joskus" tarkoittaisi pari kertaa vuodessa, mutta hän laittelee viestejä edelleen useita kertoja viikossa. Se on sentään hiukan vähemmän kuin ennen, jolloin se oli päivittäistä. Vastailen päivänkin viiveellä ja hyvin lyhytsanaisesti jos ollenkaan, mutta hän ei vain tajua. Ja nyt oli tullut taas Whatsappiin joku valokuva ravintolasta. En vastannus siihen mitään.

Koko ihminen on alkanut tuntua tosi vastenmieliseltä, ja ärsyynnyn joka kerta kun näen häneltä tulleen taas viestiä tai sähköpostia. En ymmärrä, miten aikuinen ihminen ei ymmärrä vaikka suoraankin on sanottu, että olemme erilaisia enkä kaipaa tällaista tiivistä yhteydenpitoa? Ilmeisesti minun on pakko lopulta vain ghostata ja estää hänet, kunhan harrastus jää kesätauolle.