Onko teillä kavereita, joiden kanssa ei vaan kerta kaikkiaan synkkaa yhtään?

Enemmänkin ne ovat ihmisiä elämässä joita joutuu sietämään joko taloudellisten tai muiden seikkojen takia. Kavereita ne eivät ole eikä niistä sellaisia koskaan tule, enkä enimmäkseen edes pidä heistä, osaa inhoan muutamaa vihaan ja halveksin. Sitä vain täytyy oppia sietämään kaikenlaista  kun ihmisten kanssa on tekemisissä. Tämän hetkinen työ ja asuinpaikkani on siitä erikoinen että tänne tuntuvat keskittyneet kaikki variaatiot erilaisista mulkuista ja selkäänpuukottajista kadehtijoista yms

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla lempiruokia, joista et tykkää yhtään?

Vihreät kuulat.

En tykkää yhtään, mutta syön hyvällä halulla, kun muut joulukarkit loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Onko sitten parempi olla kokonaan yksin kuin kavereiden kanssa joiden kaa ei synkkaa?

Outo kysymys. Ikään kuin yksin oleminen olisi jotenkin epämiellyttävää.

On kai itsestään selvää, että paljon mukavampaa on olla yksin kuin sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Onko sitten parempi olla kokonaan yksin kuin kavereiden kanssa joiden kaa ei synkkaa?

Ei ole. Ihmisen psyykelle ei teehyvää olla yksin. Ihmisellä on hyvin syvä tarve kuulua johonkin, tuntea liittyvänsä muihin ihmisiin. Jos tämänhetkiset kaverit on sellaisia, joiden kanssa ei synkkaa, heidän kauttaan voi löytyä muita, paremmin sopivia kavereita.

Ja ainahan voi ajatella sitä kautta että kehittää sosiaalisia taitojaan. On erittäin hyödyllinen taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, etenkin sellaisten, joiden kanssa ei ole automaattisesti samalla aaltopituudella. Voi myös kehittää keskustelutaitojaan. Miten keskustella rakentavasti ja toista kunnioittaen asiasta, josta olette täysin eri mieltä? Erittäin hyödyllinen taito.

Myrkylliset ihmissuhteet ovat erikseen, silloin on tosiaan parempi olla yksin kuin seurassa, joka pyrkii lyttäämään, alistamaan, käyttää henkistä väkivaltaa tms.

Entinen kollega oli hyvin ripustautuva.

Aikalailla samassa elämäntilanteessa oltiin ja saman ikäisiä, eli olisi voinut sen perusteella toimiakin. Henkilössä oli myös alkuun mukava tunnelma.

Joidenkin viikkojen kuluttua tutustumisesta alkoi tapahtua hyvin erikoisia käänteitä.

Henkilö halusi tarjota minulle elämyksiä, eli viedä eri paikkoihin, lounaalle hänen piikkiin, jne.

Yllättäin työpisteelle ilmestyi leivonnaisia ja kun oli lähdössä hakemaan lounasta, iski menusivuston käteen ja tenttasi

"Nyt valitset jotain, tottahan me yhdessä ruokailemme!"

Tyyppi oli oikeasti valmis ostamaan minulle lounaan joka päivä?? Ja kun kieltäydyin, tuputti. Muutaman kerran onnistui, ja

herkesi vasta kun napakasti kerroin että tämä ei ole ok hänenkään kannalta, ja maksan kyllä omat ruokani silloin kun harvakseltaan ulkona edes syön.

Yllättäin muuttivat lähemmäs asumaan, ja kertoi minulle "Sanoin miehelleni että minun on asuttava lähempänä sinua, siksi muutimme". Featuring omituinen tarvitseva kiilto silmissä.

Kävin kerran kylässä, ja miehensä oli melkoinen hölöttäjä. Kertoi yhdessä vaiheessa iltaa antavansa vaimolleen 500e kuukaudessa ruokakuluihin mutta rahat vain katoavat eivätkä riitä mihinkään. Nainen puolusteli että ruoka maksaa paljon.

Nähtiin tämän jälkeen kerran.

Käytiin minulle tutulla lenkkipolulla ja kertoi kuinka vie minut ensi kerralla "oikeesti upeaan ympäristöön lenkille jossa tulen pakahtumaan upeudesta". Tuli taas tunne, että ennemmin kyse siitä että hän on se joka vie,ja tämä tulee häneltä, kuin se että mitä luonto tarjoaa..

Kaiken olisi kruunannut vielä se että olisi vienyt minut syömään 🤮

Ystävyys tyrehtyi. 2 kertaa laittoi viestiä aloituksella "Hei Love".

Olenko liian napakka?

Tuli tunne että kyseessä oli pahasti läheisriippuvainen taho joka käytti minua lähteenään.

Vierailija kirjoitti:

Entinen kollega oli hyvin ripustautuva.

Aikalailla samassa elämäntilanteessa oltiin ja saman ikäisiä, eli olisi voinut sen perusteella toimiakin. Henkilössä oli myös alkuun mukava tunnelma.

Joidenkin viikkojen kuluttua tutustumisesta alkoi tapahtua hyvin erikoisia käänteitä.

Henkilö halusi tarjota minulle elämyksiä, eli viedä eri paikkoihin, lounaalle hänen piikkiin, jne.

Yllättäin työpisteelle ilmestyi leivonnaisia ja kun oli lähdössä hakemaan lounasta, iski menusivuston käteen ja tenttasi

"Nyt valitset jotain, tottahan me yhdessä ruokailemme!"

Tyyppi oli oikeasti valmis ostamaan minulle lounaan joka päivä?? Ja kun kieltäydyin, tuputti. Muutaman kerran onnistui, ja

herkesi vasta kun napakasti kerroin että tämä ei ole ok hänenkään kannalta, ja maksan kyllä omat ruokani silloin kun harvakseltaan ulkona edes syön.

Yllättäin muuttivat lähemmäs asumaan, ja kertoi minulle "Sanoin miehelleni että minun on asuttava lähempänä sinua, siksi muutimme". Featuring omituinen tarvitseva kiilto silmissä.

Kävin kerran kylässä, ja miehensä oli melkoinen hölöttäjä. Kertoi yhdessä vaiheessa iltaa antavansa vaimolleen 500e kuukaudessa ruokakuluihin mutta rahat vain katoavat eivätkä riitä mihinkään. Nainen puolusteli että ruoka maksaa paljon.

Nähtiin tämän jälkeen kerran.

Käytiin minulle tutulla lenkkipolulla ja kertoi kuinka vie minut ensi kerralla "oikeesti upeaan ympäristöön lenkille jossa tulen pakahtumaan upeudesta". Tuli taas tunne, että ennemmin kyse siitä että hän on se joka vie,ja tämä tulee häneltä, kuin se että mitä luonto tarjoaa..

Kaiken olisi kruunannut vielä se että olisi vienyt minut syömään 🤮

Ystävyys tyrehtyi. 2 kertaa laittoi viestiä aloituksella "Hei Love".

Olenko liian napakka?

Tuli tunne että kyseessä oli pahasti läheisriippuvainen taho joka käytti minua lähteenään.

No oisit vaan elänyt sen piikkiin daa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sitten parempi olla kokonaan yksin kuin kavereiden kanssa joiden kaa ei synkkaa?

Outo kysymys. Ikään kuin yksin oleminen olisi jotenkin epämiellyttävää.

On kai itsestään selvää, että paljon mukavampaa on olla yksin kuin sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä.

No etkö ole ikinä haukkunut täällä tai oikeassa elämässä jotakuta siitä ettei ole kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Entinen kollega oli hyvin ripustautuva.

Aikalailla samassa elämäntilanteessa oltiin ja saman ikäisiä, eli olisi voinut sen perusteella toimiakin. Henkilössä oli myös alkuun mukava tunnelma.

Joidenkin viikkojen kuluttua tutustumisesta alkoi tapahtua hyvin erikoisia käänteitä.

Henkilö halusi tarjota minulle elämyksiä, eli viedä eri paikkoihin, lounaalle hänen piikkiin, jne.

Yllättäin työpisteelle ilmestyi leivonnaisia ja kun oli lähdössä hakemaan lounasta, iski menusivuston käteen ja tenttasi

"Nyt valitset jotain, tottahan me yhdessä ruokailemme!"

Tyyppi oli oikeasti valmis ostamaan minulle lounaan joka päivä?? Ja kun kieltäydyin, tuputti. Muutaman kerran onnistui, ja

herkesi vasta kun napakasti kerroin että tämä ei ole ok hänenkään kannalta, ja maksan kyllä omat ruokani silloin kun harvakseltaan ulkona edes syön.

Yllättäin muuttivat lähemmäs asumaan, ja kertoi minulle "Sanoin miehelleni että minun on asuttava lähempänä sinua, siksi muutimme". Featuring omituinen tarvitseva kiilto silmissä.

Kävin kerran kylässä, ja miehensä oli melkoinen hölöttäjä. Kertoi yhdessä vaiheessa iltaa antavansa vaimolleen 500e kuukaudessa ruokakuluihin mutta rahat vain katoavat eivätkä riitä mihinkään. Nainen puolusteli että ruoka maksaa paljon.

Nähtiin tämän jälkeen kerran.

Käytiin minulle tutulla lenkkipolulla ja kertoi kuinka vie minut ensi kerralla "oikeesti upeaan ympäristöön lenkille jossa tulen pakahtumaan upeudesta". Tuli taas tunne, että ennemmin kyse siitä että hän on se joka vie,ja tämä tulee häneltä, kuin se että mitä luonto tarjoaa..

Kaiken olisi kruunannut vielä se että olisi vienyt minut syömään 🤮

Ystävyys tyrehtyi. 2 kertaa laittoi viestiä aloituksella "Hei Love".

Olenko liian napakka?

Tuli tunne että kyseessä oli pahasti läheisriippuvainen taho joka käytti minua lähteenään.

Karmivaa.

Mulla oli kans kaveri, joka oli läheisriippuvainen. Aluks oli tavallaan imartelevaa, kun suorastaan palvoi. Sitten pikkuhiljaa sai kuulla päivästä toiseen samaa valitusta omasta elämästään, mitään ei ollut halukas muuttamaan. Itse olin lähinnä hiljaa. Muiden seurasta oli mustasukkainen. En jaksanut, joten ghostasin pikkuhiljaa. Väärin tehty, mutta en silloin pystynyt parempaan.

Upp

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kans kaveri, joka oli läheisriippuvainen. Aluks oli tavallaan imartelevaa, kun suorastaan palvoi. Sitten pikkuhiljaa sai kuulla päivästä toiseen samaa valitusta omasta elämästään, mitään ei ollut halukas muuttamaan. Itse olin lähinnä hiljaa. Muiden seurasta oli mustasukkainen. En jaksanut, joten ghostasin pikkuhiljaa. Väärin tehty, mutta en silloin pystynyt parempaan.

En usko että olisit voinut menetellä paremmin.

Mulla on kaveri, jonka kanssa synkkaa melkein 50/50. Hän kokee että olen hänen ystävänsä. OK. Minä koen että ollaan kavereita. Minulle hän on kaveri, hänelle minä olen ystävä. Pitää yritää "vierottaa" itseä hänen elämästään, mitä olen yrittänyt tehdä, mutta hän ei lopeta eikä vähennä yhteydenpitoa... 

Joskus elämäntilateet ja arvot muuttuvat ja näistä kavereista tulee ihmisiä joiden kanssa ei vaan enää synkkaa. Näiden kanssa ei sitten tule paljon oltua tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus elämäntilateet ja arvot muuttuvat ja näistä kavereista tulee ihmisiä joiden kanssa ei vaan enää synkkaa. Näiden kanssa ei sitten tule paljon oltua tekemisissä.

Joo ahdistaa, ei tiedä mitä tekee kaverin kanssa joka tyrkyttää itseään / seuraansa, , vaikka itse en oma-aloitteisesti pyydä häntä mihinkään. Sitten kun hän tarpeeksi tyrkyttää eli laittaa whatsappiin joka päivä viestiä, näen häntä velvollisuudentunteesta, koska tiedän että hän on yksinäinen ja haluan häntä joskus kyllä nähdä.. 

Musta tuntuu, että hänen määritelmänsä ystävyydelle on se, että joku on ystävällinen. 

Miksi hän ei odota, että minä otan yhteyttä. Eikö hän ihmettele, kun en itse ehdota mitään ikinä ensin? 

Eikö ole noloa ottaa itse aina yhteyttä, ja että joutuu itse aina ehdottamaan ihan kaikkea ja toinen ei tee aloitetta? Miksi kaveri kaivaa itselleen kuoppaa, mikä johtaa siihen että toinen vaan pakenee kauemmas ??? 

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla lempiruokia, joista et tykkää yhtään?

Huono vertaus... Ihmisellä voi olla kavereita, joiden kanssa ajan myötä ei enää synkkaa... ja ns. kavereita joiden kanssa pitää olla tekemisissä sosiaalisista syistä.... 

Ei. Tapaan toki välillä ihmisiä, joiden kanssa jotenkin ei vaan synkkaa, mutta ei niistä tule kavereita. Hyvänpäiväntuttuja, työkavereita yms. voivat toki olla ja ihan asiallisesti ja kohteliaasti ollaan tekemisissä kun kohdataan. Mutta kaverit on kyllä sellaisia joiden kanssa synkkaa. 

Ja minusta on parempi olla yksin kuin väkisin vaan jonkun kaveri. Mulla oli elämässä yli 30 vuotta, ettei ollut yhtään kaveria, ja ihan mukavaa oli niinkin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sitten parempi olla kokonaan yksin kuin kavereiden kanssa joiden kaa ei synkkaa?

Ei ole. Ihmisen psyykelle ei teehyvää olla yksin. Ihmisellä on hyvin syvä tarve kuulua johonkin, tuntea liittyvänsä muihin ihmisiin. Jos tämänhetkiset kaverit on sellaisia, joiden kanssa ei synkkaa, heidän kauttaan voi löytyä muita, paremmin sopivia kavereita.

Ja ainahan voi ajatella sitä kautta että kehittää sosiaalisia taitojaan. On erittäin hyödyllinen taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, etenkin sellaisten, joiden kanssa ei ole automaattisesti samalla aaltopituudella. Voi myös kehittää keskustelutaitojaan. Miten keskustella rakentavasti ja toista kunnioittaen asiasta, josta olette täysin eri mieltä? Erittäin hyödyllinen taito.

Myrkylliset ihmissuhteet ovat erikseen, silloin on tosiaan parempi olla yksin kuin seurassa, joka pyrkii lyttäämään, alistamaan, käyttää henkistä väkivaltaa tms.

"On erittäin hyödyllinen taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, etenkin sellaisten, joiden kanssa ei ole automaattisesti samalla aaltopituudella. Voi myös kehittää keskustelutaitojaan. Miten keskustella rakentavasti ja toista kunnioittaen asiasta, josta olette täysin eri mieltä? Erittäin hyödyllinen taito."

Tämä. Ihmisiä voi nähdä vaikka ne ei olisi sun parhaita ystäviä. Ihan muuten vaan. Koska sosiaaliset kontaktit on virkistäviä ainakin joskus :D 

Vierailija kirjoitti:

Nuorena oli ja oli myös sellaisia sukulaisia, joiden tapaamisesta jäi aina huono olo. Nyt olen etääntyntyt noista kokonaan.

Tämä. Aikuisena on ymmärtänyt ettei tarvitse leikkiä niiden kanssa, joiden seura on huonoa. Nuorempana oli tosiaan sellaisia kavereita, yksi oli tylsä ja valitti kaikesta, toinen haukkui ulkonäköäni ja oli tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin ne ovat ihmisiä elämässä joita joutuu sietämään joko taloudellisten tai muiden seikkojen takia. Kavereita ne eivät ole eikä niistä sellaisia koskaan tule, enkä enimmäkseen edes pidä heistä, osaa inhoan muutamaa vihaan ja halveksin. Sitä vain täytyy oppia sietämään kaikenlaista  kun ihmisten kanssa on tekemisissä. Tämän hetkinen työ ja asuinpaikkani on siitä erikoinen että tänne tuntuvat keskittyneet kaikki variaatiot erilaisista mulkuista ja selkäänpuukottajista kadehtijoista yms

Millaisella alalla olet?

On hiipunut yhteydenpito ystävään, jonka lapsi on aivan sietämättömän karsea. Väkivaltainen, huonokäytöksinen, häirikkö koulussakin. En vaan jaksa kun tuota mukulaa pitää aina raahata tapaamisiin mukana. Ystävä ei mitään ongelmaa käytöksessä näe, selittelee aina parhain päin ja lakaisee maton alle ongelman.