Epävakaa persoonallisuushäiriö. Miltä se tuntuu?

Epävakaat ovat kamalia ihmisiä. Pilaavat normaalien ihmisten elämiä.

Sitä kokee olevansa syyllinen asioihin joihin ei voi olla. Iha jos esimerkkinä ottaa vaikka venäjän ja Ukrainan välinen homma nii epävakaa ahdistuu ja miettii et mitä oon tehny et näi tapahtuu. Järki siinä toitottaa et ethä sie mitenkää vaa voi olla syyllinen mut silti epävakaus kuiskii toiselta olalta et sie ihmis saasta oot tehny nyt jtn pahasti vääri. Sitte sitä uppoaa tähän itsesyyttelyyn eikä meinaa päästä siitä kuopasta pois, vaikk järki pyrkii nostamaan.

Onhan tämä melkoista kärsimystä. Niin kovaa kärsimystä välillä että itsemu*ha olisi paras ratkaisu. Yleensä ns.huonoimpina kausina on synkät kuolemanajatukset mutta nykyään ne ovat mielessä päivittäin myös ns.hyvinäkin aikoina. Eutanasia klinikalle Sveitisin olen ollut yhteudessä mutta kuten arvata saattaa, sieltä ei apua heru tälläisessä tilanteessa. Olenkin keksinyt onneksi keinon päästä pois helposti, aijon hankkia eläinten lopetusainetta siihen tilanteeseen kun elämä tuntuu niin raskaalta että parempi nukahtaa ikuiseen uneen. Kuolema pelottaa mutta samalla se tuo rauhan tunteen että se keino, millä tämä kaikki tuska loppuu ja sen asian voin päättää minä milloin tahansa. Toimintakyky on ollut minulla huono vuosia, nyt ekan kerran vuosiin selviän arkiarkareista enkä makaa sängyn pohjalla ja masennu jokaisesta vastoinkäymisestä. Epävakauden vuoksi olen hyvin yksinäinen ihminen, on minulla aviomies mutta muita ei sitten olekaan, ei ketään. Ystävyys/kaverisuhteet ei vain kestä, viimeksi minulla ollut kaveriporukka yläasteella, sen jälkeen vain yksittäisiä pinnallisia kaverisuhteita. Sukulaisia ei myöskään ole. Olen hyvin impulsiivinen ja pilasin elämäni rikollisuudella ja nyt maksan siitä. Olen aina ollut ihminen joka addiktoituu eri asioista ja se vei minut tuhoon viimeisen kerran kun sain tuomion. Olen toki ottanut opikseni. Koin ettei lait ja rajat koske minua, minä voin tehdä kaikkea ilman seuramuksia. Koen että minulla on tiettyjä etuoikeuksia ja säännöt eivät koske minua. Esim.välit äitiini meni siinä kun oletin saavani koko ennakkoperinnön itselleni mutta puolet menikin minun b´veljelleni, en edelleenkään hyväksy sitä enkä tule koskaan hyväksymään, olen ikuisesti tästä katkera äidilleni, kaiken sen lisäksi mitä hän aiheuttanut minulle luomalla turvattomuuden laosuuden ja epävakaan pohjan aikuisuuteen mm.mitätöimällä ja ei ole koskaan kertonut että välittää, vain materialla ja rahalla se tuotu esiin. Elämäni olen ollut myös hyvin kateellinen kaikille ja yrittänyt saavuttaa aina sen mitä toisilla on ja tai enemmän ja se ei ole tuonut mitään hyvää. Tiedän oikeastaan mistä tämä kaikki on alkanut, epävakaasta laspuudesta jossa kilpailutettiin lapsia. Tai siis minua verrattiin veljeeni AINA ja edelleen olen se tyhmempi ja se reppana. Vanhempien tehtävä on luoda lapselle vakaa pohja elämästä selviytymiseen mutta minä olen tämän puuttuminen vuoksi hukassa ja en selviä elämästä. Hirveä päänsisäinen vika joka tuhoaa ihmisen. Olen ymmärtänyt että epävakaus ei ole itsessään sairaus vaan se on olosuhteiden aiheuttama häiriö mikä sitten aiheuttaa mm.masennusta ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi? Miksi ei oteta opiksi kuten muut?

Se varmaan kun muissa on aina vika kun eivät tajua, henkilö on aina itse uhri ja muut on ilkeitä?

No tuo ny oli kivaa lokerointia. Jokanen on yksilö myös tän diagnoosin kans. Ei kaikki aattele noin vaa esim. Pitää itseään automaattisesti syyllisenä ihan kaikkeen muttei välttis sitä ees sano ääneen juuriki sen takia ettei saa 💩 niskaa ko muut ei jaksa semmosta kuunnella

Tuota kutsutaan martyrismiksi. Tuon kaltainen uhriajattelu ei ole kovin kaukana narsismista, koska henkilö pyrkii manipuloimaan muiden mielikuvia itsestään.

Jos ajattelee olevansa uhri, eikä syötä muille uhrimielikuvaa, niin silloin ei ole kyse kenenkään manipuloinnista vaan ihan rehellisesti huonosta kuvasta itsestään.

Narsismia on kuvitella että on itse aina kaikkien tekemisissä merkityksellinen. Kuten nyt kuvasit, luulet että sinua manipuloidaan - että asia liittyy sinuun. Narsistista. Eikö muita ihmsiä ole olemassa muuta kuin sinun peilaamana?

Mitä muuta uhriutuva ihminen kuvittelee kuin olevansa erittäin merkityksellinen? Henkilö ei pidä puoliaan, koska pelkää että hänen reaktionsa aiheuttaa jotain erityisiä toimenpiteitä. Miksi ihmeessä hän luulee olevansa niin tärkeä että pystyisi toimimalla kuin normaali ihminen aiheuttamaan muille vahinkoa tai itselleen? Mitä muuta uhriutuminen on kuin tekemättömiä tekoja itseään kohtaan, koska haluaa hallita ympäristönsä mielialoja. Ja mitä sinä puhut manipuloinnista?Tarkoitan manipulonnilla tietoista yritystä hallita muiden mielikuvia henkilöstä itsestään. Tämä on muuten todella ärsyttävä piirre epävakaissa kun heidän pitäisi kohdata oman toimintansa motiiveja niin käännetään puhe kritisoijaan ja alettaan kaasuvalottaa tätä. Ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Lapselliselta?

Penikalta😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi? Miksi ei oteta opiksi kuten muut?

Se varmaan kun muissa on aina vika kun eivät tajua, henkilö on aina itse uhri ja muut on ilkeitä?

No tuo ny oli kivaa lokerointia. Jokanen on yksilö myös tän diagnoosin kans. Ei kaikki aattele noin vaa esim. Pitää itseään automaattisesti syyllisenä ihan kaikkeen muttei välttis sitä ees sano ääneen juuriki sen takia ettei saa 💩 niskaa ko muut ei jaksa semmosta kuunnella

Tuota kutsutaan martyrismiksi. Tuon kaltainen uhriajattelu ei ole kovin kaukana narsismista, koska henkilö pyrkii manipuloimaan muiden mielikuvia itsestään.

Jos ajattelee olevansa uhri, eikä syötä muille uhrimielikuvaa, niin silloin ei ole kyse kenenkään manipuloinnista vaan ihan rehellisesti huonosta kuvasta itsestään.

Narsismia on kuvitella että on itse aina kaikkien tekemisissä merkityksellinen. Kuten nyt kuvasit, luulet että sinua manipuloidaan - että asia liittyy sinuun. Narsistista. Eikö muita ihmsiä ole olemassa muuta kuin sinun peilaamana?

Mitä muuta uhriutuva ihminen kuvittelee kuin olevansa erittäin merkityksellinen? Henkilö ei pidä puoliaan, koska pelkää että hänen reaktionsa aiheuttaa jotain erityisiä toimenpiteitä. Miksi ihmeessä hän luulee olevansa niin tärkeä että pystyisi toimimalla kuin normaali ihminen aiheuttamaan muille vahinkoa tai itselleen? Mitä muuta uhriutuminen on kuin tekemättömiä tekoja itseään kohtaan, koska haluaa hallita ympäristönsä mielialoja. Ja mitä sinä puhut manipuloinnista?Tarkoitan manipulonnilla tietoista yritystä hallita muiden mielikuvia henkilöstä itsestään. Tämä on muuten todella ärsyttävä piirre epävakaissa kun heidän pitäisi kohdata oman toimintansa motiiveja niin käännetään puhe kritisoijaan ja alettaan kaasuvalottaa tätä. Ei onnistu.

Eli tunteiden ääneen sanominen, mutta myös sanomatta jättäminen on molemmat manipulointia? Aika kiva ristiriita. Iha semmone neuvo et jos epävakaiden koko olemassa olo nyppii noi pahasti nii älä ole niiden kans missää tekemisissä. Teet heillekki suuren palveluksen.

Epävakaat ovat myös vainoharhaisia ja huutavat kaikkien elämään. Jopa omien kummilasten. Edes omat vanhemmat eivät ole heille tärkeitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaat ovat kamalia ihmisiä. Pilaavat normaalien ihmisten elämiä.

Epävakaat makaavat kotona räksyttämässä ihmisiä ja esittävät lapsille ja muille muuta. Sairasta. Tosi sairaan toimia. Hoitoa hoitoa ja lääkitys. Terapia. Älä tule meidän lasten lähelle enää. Eiköhän se tulva sinulta kaikessa muodossa tullut selväksi. Häpeä, me häpeämme sinun toimia.

Jaa, kuvittele vaikka raju murrosikä joka jatkuu ja jatkuu vaan. Vastoinkäymiset ja kolhut, jotka muille ovat jo osa elämää ja normaalia, kaatavat edelleen epävakaan maailman. Kuin nuori, joka itkee ihastusta sängyssä ja koko loppuelämä on sen takia pilalla. Tai raivoaa ja paiskoo ovia, millainen temperamentti sattuukaan taustalla olemaan. Ja kuitenkin se teini nousee huomenna ja menee kouluun ja harrastaa kuin ei mitään. Silti se koettu tunne oli oikeasti teinille valtava, vaikka menikin ohi. Näin myös epävakailla.

Epävakailla on usein takana trauma. Tutkitusti epävakaat myös tuntevat tunteet keskimääräistä voimakkaampina. Tunnemyrskyn hellittäessä epävakaa kyllä tajuaa, että nyt tuli taas ylireagoitua, mutta reagoinnin aikana ihminen ei välttämättä ymmärrä käytöksensä muuttuneen. Oma käytös aiheuttaa häpeää ja kärsimystä ja niin kärsivät myös läheiset.

Mille tuntuu? Aivan hirveää ja tuskallista elämää. Onneksi tähän on apua saatavilla ja mahdollisuus kuntoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselliselta?

Penikalta😆

Juuri sitä mitä sinä olet. Täys pelle ja penikka, joka on katkeroitunut vuosia sitten perheen keskellä. Yritä edes tehdä itselle jotain. Me ei enää täällä kohdata, eikä missään muuallakaan, joten ihan turhaan huutelet mitään. Meni jo. Olet menettänyt kaikkien silmissä itsesi. Loppuelämää sulle katkera vanha.

No minulla on ensinnäkin järjettömän huono itsetunto. Sätin itseäni kokoajan, haukun itseäni hirveimmilla haukkumasanoilla. Saatan purskahtaa itkuun ihmisten ilmoilla kun henkinen tuska käy ihan sietämättömäksi... vaikeus luottaa toisiin ja varsinkaan omiin kykyihin selviytyä. Erittäin raskas taakka kantaa. Minun kanssa on usein vaikea olla.

Yksinkertaistettuna epävakaa persoonallisuushäiriö syntyy kun temperamentiltaan äärimmäisen herkkä lapsi joutuu kokemaan traumaattisia asioita (eikä saa niihin ajoissa apua.) Vaikea erottaa C-PTSD:stä, jotkut saavatkin nämä molemmat diagnoosit.

Vanhemman tai molemman vanhempien mt-ongelmat tai muut sairaudet, koulukiusaaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, epäonnistuneet lastensuojelun toimenpiteet... Jotain näistä tai joillain epäonnekkailla kaikkea mahdollista traumaa löytyy aina taustalta. Lapsi ei opi normaalia tunnesäätelyä koska joutuu patoamaan sisäänsä niin paljon. Kaltoinkohtelun seurauksena hän sisäistää olevansa paha, hävettävä ja kelvoton. Suhteettomat vihanpurkaukset läheisissä ihmissuhteissa aikuisena johtuvat usein siitä että epävakaa kokee hyvin herkästi tulevansa mitätöidyksi ja hylätyksi tai kaltoinkohdelluksi kuten lapsuudessaan. Usein ovat myös kestäneet pitkään sietämätöntä ahdistusta joka purkautuu lopulta raivonpuuskaan.

Epävakauden vaikeusaste on tapauskohtaista. Impulsiivisuus, tyhjyyden tunne, dissosiaatio-oireilu, minäkuvan epävakaus, mielialojen vaihtelu ym. piirteiden voimakkuus vaihtelevat. Voimakas hylätyksi tulemisen pelko on osa häiriötä aina.

Siinä nyt jotain pääpointteja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi? Miksi ei oteta opiksi kuten muut?

Se varmaan kun muissa on aina vika kun eivät tajua, henkilö on aina itse uhri ja muut on ilkeitä?

No tuo ny oli kivaa lokerointia. Jokanen on yksilö myös tän diagnoosin kans. Ei kaikki aattele noin vaa esim. Pitää itseään automaattisesti syyllisenä ihan kaikkeen muttei välttis sitä ees sano ääneen juuriki sen takia ettei saa 💩 niskaa ko muut ei jaksa semmosta kuunnella

Tuota kutsutaan martyrismiksi. Tuon kaltainen uhriajattelu ei ole kovin kaukana narsismista, koska henkilö pyrkii manipuloimaan muiden mielikuvia itsestään.

Jos ajattelee olevansa uhri, eikä syötä muille uhrimielikuvaa, niin silloin ei ole kyse kenenkään manipuloinnista vaan ihan rehellisesti huonosta kuvasta itsestään.

Narsismia on kuvitella että on itse aina kaikkien tekemisissä merkityksellinen. Kuten nyt kuvasit, luulet että sinua manipuloidaan - että asia liittyy sinuun. Narsistista. Eikö muita ihmsiä ole olemassa muuta kuin sinun peilaamana?

Mitä muuta uhriutuva ihminen kuvittelee kuin olevansa erittäin merkityksellinen? Henkilö ei pidä puoliaan, koska pelkää että hänen reaktionsa aiheuttaa jotain erityisiä toimenpiteitä. Miksi ihmeessä hän luulee olevansa niin tärkeä että pystyisi toimimalla kuin normaali ihminen aiheuttamaan muille vahinkoa tai itselleen? Mitä muuta uhriutuminen on kuin tekemättömiä tekoja itseään kohtaan, koska haluaa hallita ympäristönsä mielialoja. Ja mitä sinä puhut manipuloinnista?Tarkoitan manipulonnilla tietoista yritystä hallita muiden mielikuvia henkilöstä itsestään. Tämä on muuten todella ärsyttävä piirre epävakaissa kun heidän pitäisi kohdata oman toimintansa motiiveja niin käännetään puhe kritisoijaan ja alettaan kaasuvalottaa tätä. Ei onnistu.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsiävälle ei ole olemassa sitä normaalin ihmisen käytöstä, koska tämä ei tiedä mitä se on. Tämä ihmettely on nyt samantasoista kun ihmettelisit miksi autistinen ihminen tekee näin tai noin. Yrität järkeistää käytöstä, jota et ymmärrä koska aivosi vaan toimivat eri tavalla kuin näillä ihmisillä.

Mutta sinä olitkin provoaja tai vaan tyhmä. Kaikki mielenterveysongelmat ei ole narsismia, vaikka kaltaisesi keittiöpsykologit tykkäävät niin ajatellakin.

Tän ketjun trolli itse kyllä vaikuttaa pahasti epävakaalta

Up

😶

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi? Miksi ei oteta opiksi kuten muut?

Se varmaan kun muissa on aina vika kun eivät tajua, henkilö on aina itse uhri ja muut on ilkeitä?

No ei todellakaan. Tämä on asia, jolle ihminen ei itse voi paljoakaan. Itsellä on valtava itsekritiikki, syyllistän itseäni vaikka ei olisi aihettakaan.

Terveen ihmisen on vaikea käsittää, ymmärrän.

Aika surullista, että voimakkaasti tuntevat ihmiset sairastuvat. Se, että tunteet ovat isolla skaalalla ei itsessään ole vika. Jos nämä lapset, jotka traumatisoituivat ja sairastuivat loppuiäksi kokemuksistaan olisivat traumojen sijasta saaneet oikeaa hoivaa ja tukea, heistä olisi tullut ihmisiä, joiden herkkyydestä toisetkin saisivat nauttia ja hyötyä.

Jatkuva hylkäämisen pelko ja turvattomuus. Ahdistaa, kurkkua kuristaa. Tekisi mitä vain jotta pääsisi pahaa oloa karkuun. Ei voi luottaa kehenkään. Yrittäessä välttää hylkäämistä sitten vahingossa onnistuukin sabotoimaan ihmissuhteet, koska ei kukaan pidemmän päälle jaksa sitä ailahtelua, itseinhoa, vainoharhaisuutta, häpeää... Se on tosi raskasta läheisille myös.

Joskus luin kuvauksen, että epävakaalta puuttuu ns emotionaalinen iho eli on koko aika vereslihalla, suojaton ja kaikki tunteet kokee tosi äärimmäisinä. Ei ole sellaista perusturvaa tai eheää minuutta koskaan kehittynyt. Usein sitä pahaa oloa sitten yritetään lievittää esim päihteillä, viiltelemällä, takertumalla epäterveesti muihin ihmisiin jne.

Epävakaus johtuu kai yleensä varhaislapsuuden kiintymyssuhdetraumoista tai esim hyväksikäytöstä sekä niistä seuranneesta rakenteellisesta dissosiaatiosta (katsokaa googlesta mitä tarkoittaa).

Ennuste on kai nykyään et siitä parannutaan noin kymmenessä vuodessa jos saa oikeanlaista terapiaa ja epävakaalla itsellä on motivaatiota työstää haitallisia käyttäytymismalleja. Toivoa siis on.

Vähän pelkään, että omaan osia epävakaavasta ja epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. Olen kuitenkin ollut siinä uskossa, että kun oikeasti välitän lähimmäisistäni, niin eihän mulla voi olla persoonallisuushäiriötä. Tunnen paljon empatiaa ja pystyn helposti asettumaan muiden kenkiin, mutta samalla se ei minua haittaa toisen kurjuus, kun kyseessä on joku muu kuin lähimmäinen. Nuorena ja nuorena aikuisen rikoin aika paljon lakia, enkä kokenut niistä itsestään syyllisyttää. Nyt kypsempänä huomaan, että pystyisi helposti vieläkin toimimaan näin, mutta ikä on tuonut järkeä. Ehkäpä koen, ettei säännöt kosketa minua. En ole tunnetusti kusipää, mutta kiihdyn aika helposti.