2 vuotiaan nukkumaanmeno pelkkää pelleilyä

Eikö se ole toisaalta ihastuttavaa että lapsi on terve ja energinen?

[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 20:50"]

Eikö se ole toisaalta ihastuttavaa että lapsi on terve ja energinen?

[/quote]

No ei se energisyys ole kyllä lainkaan ihastuttavaa enää klo 23 arkipäivänä, kun seuraavana aamuna on herätys 6.30 ja itsellä työpäivä takana ja taas huomenna edessä niin että sitä ei muuta haluaisi kuin pienen hiljaisen ja rauhallisn hetken... Eli siis vastaus on: ei ole ihastuttavaa.

Onkohan päikkärit jäämässä pois? Meillä ainakin tuli kaikkee temppuilua ja 2,5 v lopetti päikkärit vaikka vanhemmat ois ollu toista mieltä. Kokeilkaa kotipäivänä jättää päikkärit pois? Tai lomalla? Päiväkoti kylä sotkee kuviota jos on pakko nukkua siellä ja nukahtaa.

Saako iltapäivällä tarpeeksi vain sinun positiivista huomiota? Onko viikonloppuna helpompaa? Jos vielä pitkä hoitopäivä takana ei ihme... kaks vee on kuitenkin tosi pieni.

Mä oon saanut täältä sen parhaan vinkin että kun vie sänkyyn ja sanoo hyvät yöt niin jos tulee pois niin viedään takas sänkyyn oma naama peruslukemilla ei katsekontaktia ei puhuta mitään. Sänkyyn peitto päälle ja pois. Toivottavasti toimii teilläkin. Tuo on vain vaihe..

Miksi lapsen pitäisi nukahtaa itse? Meillä ei ole ollut oikeastaan koskaan minkäänlaista iltarallia, kun nukkumaanmenosta on tehty mukava hetki. Silloin lapsilla ei ole myöskään tarvetta vastustella sitä keksimällä kaikenlaisia temppuja. Mukavuus tulee siitä, että iltapalalle kokoonnutaan koko perhe, jutellaan siinä mukavista asioista ja päivän tapahtumista. Rauhoitutaan. Iltapesun jälkeen lapset peitellään sänkyyn, ja aletaan lukea iltasatua. Sopiva tarina, hiljaisella ja tylsällä äänellä luettuna uuvuttaa melko nopeasti. Monesti nukahtavat jo lukemiseen, tai ainakin pian sen jälkeen. Meillä ei ole lapset kokeneet tarvetta nousta enää sen jälkeen mitään hääräilemään. Kumman tekisit mieluummin: taistelet tunnin vai lueskelet vartin?

Juuri näin..miksi 2 v pysyisi sängyssä kun äitikin lähti? Meillä illat ihan rauhallisia, lapsi menee mielellään sänkyynsä, peitellään, luetaan hetki, valot pois ja äiti jää hetkeksi vieteiselle sohvalle loikoilemaan. Joskus tyttö höpöttelee tai laulelee itsekseen..sellaisia ne pienet on, ei ne sitä häiritäkseen tee, nukahtaa siihen. Aikaa menee max. Puoli tuntia koko hommaan ja itsekin saa pienen lepohetken pimeessä huoneessa

No tuo naama peruslukemilla sänkyyn palautus ei ole toiminut ainakaan minun lapseeni. Todellakin vaatii sen huomionsa, positiivisen tai negatiivisen, tavalla tai toisella. Meillä ollaan myös 3,5 v kanssa vielä hereillä ja toivon että nukahtaisi puolen tunnin sisällä. Oikeastaan kannattaa miettiä onko sänkyyn palautuskaan pidemmän päälle ratkaisu. Meillä lapsi piti sitäkin jossain vaiheessa leikkinä jota jaksoin pari iltaa naama peruslukemilla. Palautin noin 70 kertaa melkein 1,5 tunnin aikana. Sittemmin olen lähtenyt siitä että palautan sänkyynsä/peittelen max 1-3 kertaa. Sen jälkeen jos vielä seuraa toiseen huoneeseen joutuu palaamaan itse sänkyynsä ja peittelemään itse itsensä. Joskus olen kerta kaikkiaan vaan poustunut paikalta eli mennyt vessaan tai suihkuun. Täälläkin tuo 3,5 v keksii nyt taas vielä syitä tulla luokseni... toi jonkun langanpätkän lahjaksi minulle. :D Komensin omaan sänkyynsä. Jotain se puuhaa huoneessaan. Yritän hillitä itseni... Täällä herätys on 5.15-5.30 välillä... luultavasti pääsen itse nukkumaan klo 23 mennessä ja nukun sen 6 tuntia. Se on aika hyvin työviikolla. Makoilen omassa makuuhuoneessa ja kuulostelen josko tuo nukahtaisi eikä tulisi enää halimaan ja pusimaan tms. Meillä tuo lapsi vaatii yleensä noin tunnin rauhoittumisajan siitä kun sanon hyvää yötä ja heippa ja nyt pitää pysyä omassa sängyssä. Luettiin iltasatu klo 21 jälkeen ja vähän köllöteltiin yhdessä ennen kuin poistuin huoneesta. No hän tulee kyllä 99 % kerroista vielä perääni jossain asiassa ainakin muutaman kerran...

Todella ihme kuvitelmia että lapsi nukahtaa heti kun laskee sen sänkyynsä. On ihan tavallista että lapset parinvuoden iässä alkaa keksiä kaikkea nukkumaan mennessä, se on hieno oivallus pidentää hereillä oloaikaa äidin kanssa. Lääkkeeksi suosittelen tekemään lapselle selväksi että nyt käydään pissalla, juodaan, annetaan lahjat, pusut ja halit ja sängystä ei poistuta enään, kerro lapselle että omassa sängyssään saa höpötellä ja lauleskella itsensä uneen.

Mä istuin lapsen sängyn vieressä kun hän oli 2v. Nukahtamiseen asti. Joskus kesti 15 min ja joskus tunnin. Kuuntelin äänikirjoja, luin tai katsoin ohjelmia tabletilta tai palstailin, se oli mulle myös lepohetki. Sänkyyn palauttaminen ei toiminut , lapsen mielestä se oli hulvaton leikki (vaikka ei puhuttu mitään, ei otettu katsekontaktia ym) ja riehaantui siitä aivan täysin ja sitä kesti sitten parhaimmillaan 3 tuntia ja lapsi puoliunessa kampesi itsensä silti ylös. Viikon jaksoin ja sitten oli pakko luovuttaa kun mitään edistystä ei tapahtunut, päinvastoin lapsi oikein alkoi odottaa iltaista hippaleikkiä. Istuin sitten sängyn vieressä nojatuolissa ja tarvittaessa laskin lapsen takas makuuasentoon tai pidin kädestä. Lopulta pystyin siirtymään kauemmas. Nyt hän on 3, eikä vielä nukahda ilman että aikuinen on samassa huoneessa, mutta siihen menee vähemmän aikaa jo ja muutenkin nukkumaan meno on helpompaa.

Unipussi ja pinnasänky! Ei pääse pois - ei ongelmaa. Mä en ymmärrä miksi Suomessa siirretään lapset tavalliseen lastensänkyyn niin aikaisin.

On lapsia, jotka ei tahdo nukahtaa ja on lapsia jotka eivät ole tarpeeksi väsyneitä nukahtamaan. Usein törmää siihen että vanhemmat ajattelevat ensimmäistä mutta todellisuudessa ollaan tuossa jälkimmäisessä. Näiden kohdalla täytyy tarkastella iltarutiineja! Monesti vanhemmat sanovat että iltarutiinit on ok, mutta tarkemmin mietittynä ihmiset mieltävät tuon asian hyvin eritavalla. Jos lapsi on iltapäivän istuskellut leikkien poneilla tms. kiireellä syödään iltapala ja sitten täydessä valaistuksessa luetaan pikasatu jonka jälkeen pitäisi nukahtaa omaan sänkyyn, harva siihen pystyy. Todellisuudessa meistä vanhemmista välittyvä kiire jää päälle ja lapsen aivot käyvät vielä ihan päiväaikaa.

Jos kaikkea on jo kokeiltu, miksi ei koettaisi pari viikkoa sellaista rytmiä, että ensin fyysistä leikkiä, kiipeilyä, pomppuilua, tasapainoilua mieluiten ulkoilmassa iltapäivällä, ei pelkästään kakkujen tekoa laatikolla. Tuolloin lapsi väsyy fyysisesti. Sitten alkaa rauhoittumisen aika. Syödään iltapala rauhassa keskustellen, hämärretään koko taloa ja tehdään iltapesut rauhassa, kävellään rauhassa eikä enää juoksypyrähdyksiä, ikäänkuin viestitetään elimistölle että yöaika alkaa. Iltasatu luetaan ihan hämärässä, tasaisella "unettavalla" äänellä ja tarpeeksi kauan (väh.15min.). (Tässä vaihessa en anna omien lasten esittää yleisesti mitään kysymyksiä kuvista tai keskeyttää satua kysymyksillä jotka aktivoivat lapsen aivoja vaan sellaiset keskustelusadut luetaan päiväaikaan.) Mahdolliset unikaveri tai riepu on jo valmiiksi sängyllä eikä niitä lähdetä sadun jälkeen etsimään ja herättelemään jälleen aivoja. Oikeasti myös äidin haukottelu ja "uneliaisuuden" näyttäminen sekä puhuminen väsymisestä tarttuu lapsiin ja viestittää että nyt on aika kaikilla nukkumaan. Sitten vaikka supatellen peittelyt ja hyvät yöt.  Kun koko talo tuntuu nukkuvan, ei lapsikaan lopulta käy enää täysillä kierroksilla, mutta jos lapsi aistii että oven takaa se elämä alkaa kun telkkari pauhaa ja valot on täysillä kuin vanhemmat eivät koskaan unta tarvitsisi, vaikea mielikuvitusrikasta lapsen ajatusta on harhauttaa. 

Myös huoneeseen kannattaa kiinnittää huomiota: jos sängystä näkyy koko satumaailma kaikkine ihanine leluineen jotka huutavat mukaan leikkeihin, lapsen on vaikea vastustaa, mutta jos huoneessa ei ole mitään sellaista esillä johon lapsen katse kiinnittyisi, harvempi lähtee ilta toisensa jälkeen leikkimään keskelle tyhjää lattiaa kun tila on samanlainen kuin se oma sänky.

Jotkut lapset myös ovat sellaisia että hymisevät ennenkuin nukahtavat, vertaa esim. vauvan uni-itkuun (ja eihän vauva-ajan maailma ei ole kuitenkaan kovin kaukana takana kaksivuotiaalta) joten jos se ei häiritse muita, esim. samassa huoneessa ei ole muita sisaruksia nukkumassa, onko se niin vaarallista jos kuitenkin silloin pysytään sängyssä. Harvoin VÄSYNYT lapsi laulaa 1½ tuntia.

Jos tällainen ei auta kun tätä on sitkeästi vedetty se pari viikkoa, on aika kokeilla jotakin muuta, lapset ja me aikuiset olemme kuitenkin yksilöitä ja jokaiselle on se oma oikea rytmi ja tapa. Ja niin kuin se tuntuukin loppumattomalta sitä lasta 20 kerran älkeen sänkyyn takaisin ilmeettömästi mitään sanoen viedessä että tämä ei lopu ikinä, on vain uskottava että tässä tehdään töitä tulevaisuuden unia varten, kyllä se hetki vielä koittaa kun kaikki sujuu ja sitten se oma aika maistuu ehkä vieläkin makeammalta!

Toki olemme vaan ihmisiä ja äitejä, eikä aina jaksa työpäivän päälle järjestää kaikkea, mutta jos vähän aikaa jaksaa ja pinnistää, lapsikin oppii rauhoittumaan illasta ja sitten helpottaa äidinkin arki ja sitä omaa aikaa alkaa jäädä iltaankin.

Vielä on pakko sanoa noista päiväunien pois jättämisistä. Ihan liian paljon näen lapsia jotka ovat jo ihan yliväsyneitä ja käyvät kierroksilla jolloin vanhemmat lyhentävät päikkäreitä tai jättävät ne pois kun ei se lapsi nukahda sinne sänkyyn illalla ja kierre on valmis.

Osaisitko itse kiireisen työpäivän jälkeen rauhoittua sänkyyn kun olet juossut töiden jälkeen kaupassa, hoitanut kahta- kolmea asiaa yhtäaikaa että saa ruoan pöytään ja harrastukset sopimaan yhteen , taituroinut lapset petiin ja hoitanut vielä parit pakolliset iltahommat ja maksanut vielä ne laskutkin ja sitten kuin seinään seis, pää tyynyyn ja niiden kaikkien päässä vilisevien asioiden kanssa pitäisi saada viidessä minuutissa unta?

Me ainakin mennään viereen makaamaan ja odotettiin että lapsi nukahtaa. Nukutaan samassa huoneessa kaikki (lapsia 3 alle kouluikäistä). Korkeintaan 10 min niin kaikki unessa, itse hiivin sitten olohuoneeseen viettämään omaa aikaa, jos en nukahda itsekin.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 06:42"]Miksi lapsen pitäisi nukahtaa itse? Meillä ei ole ollut oikeastaan koskaan minkäänlaista iltarallia, kun nukkumaanmenosta on tehty mukava hetki. Silloin lapsilla ei ole myöskään tarvetta vastustella sitä keksimällä kaikenlaisia temppuja. Mukavuus tulee siitä, että iltapalalle kokoonnutaan koko perhe, jutellaan siinä mukavista asioista ja päivän tapahtumista. Rauhoitutaan. Iltapesun jälkeen lapset peitellään sänkyyn, ja aletaan lukea iltasatua. Sopiva tarina, hiljaisella ja tylsällä äänellä luettuna uuvuttaa melko nopeasti. Monesti nukahtavat jo lukemiseen, tai ainakin pian sen jälkeen. Meillä ei ole lapset kokeneet tarvetta nousta enää sen jälkeen mitään hääräilemään. Kumman tekisit mieluummin: taistelet tunnin vai lueskelet vartin?
[/quote]
Jos ovat tottuneet nukahtamaan itse niin en näe mitään järkeä alkaa jäämään huoneeseen odottamaan että lapsi nukahtaa. Meillä hoidetaan iltasadun luku ja muut toimet olohuoneessa ja sitten viedään sänkyyn, halut ja pysyt ja peittelyt ja huoneesta pois. Molemmilla lapsillani tuli 2v kieppeillä vaihe, että nousevat sängystä pois. Siihen auttoi se että vietiin takaisin sänkyyn, niin monta kertaa että sinne jäivät. Ensimmäisen kerran kun vein niin sanoin että nyt on yö, nyt nukutaan, sen jälkeen ei puhetta, ainoastaan sänkyyn palautus. Viikon verran ehkä nuo periodit kesti, tuo pikkukakkonen oli sitkaampi mutta sen jälkeen taas tilanne normalisoitui. Ja siis eka iltoina saatettiin palauttaa kymmeniä kertoja sinne sänkyyn, ettei kannata säikähtää, lapset meillä piti sitä ihan leikkinä ha meinasi itselläkin monesti pettää pokka :)

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 06:42"]Miksi lapsen pitäisi nukahtaa itse? Meillä ei ole ollut oikeastaan koskaan minkäänlaista iltarallia, kun nukkumaanmenosta on tehty mukava hetki. Silloin lapsilla ei ole myöskään tarvetta vastustella sitä keksimällä kaikenlaisia temppuja. Mukavuus tulee siitä, että iltapalalle kokoonnutaan koko perhe, jutellaan siinä mukavista asioista ja päivän tapahtumista. Rauhoitutaan. Iltapesun jälkeen lapset peitellään sänkyyn, ja aletaan lukea iltasatua. Sopiva tarina, hiljaisella ja tylsällä äänellä luettuna uuvuttaa melko nopeasti. Monesti nukahtavat jo lukemiseen, tai ainakin pian sen jälkeen. Meillä ei ole lapset kokeneet tarvetta nousta enää sen jälkeen mitään hääräilemään. Kumman tekisit mieluummin: taistelet tunnin vai lueskelet vartin?
[/quote]
Jos ovat tottuneet nukahtamaan itse niin en näe mitään järkeä alkaa jäämään huoneeseen odottamaan että lapsi nukahtaa. Meillä hoidetaan iltasadun luku ja muut toimet olohuoneessa ja sitten viedään sänkyyn, halut ja pysyt ja peittelyt ja huoneesta pois. Molemmilla lapsillani tuli 2v kieppeillä vaihe, että nousevat sängystä pois. Siihen auttoi se että vietiin takaisin sänkyyn, niin monta kertaa että sinne jäivät. Ensimmäisen kerran kun vein niin sanoin että nyt on yö, nyt nukutaan, sen jälkeen ei puhetta, ainoastaan sänkyyn palautus. Viikon verran ehkä nuo periodit kesti, tuo pikkukakkonen oli sitkaampi mutta sen jälkeen taas tilanne normalisoitui. Ja siis eka iltoina saatettiin palauttaa kymmeniä kertoja sinne sänkyyn, ettei kannata säikähtää, lapset meillä piti sitä ihan leikkinä ha meinasi itselläkin monesti pettää pokka :)
[/quote]
Siis halit ja pusut!!! Prkleen autocorrect... :D

Tuo pinnasänky voi oikeasti olla ihan kokeilemisen arvoinen asia! Jostain ihan vähän aikaa sitten luin, että lasta ei pitäisi ottaa liian aikaisin pois pinnasängystä, koska se rajattu ympäristö jotenkin helpottaa nukahtamista. Meilläkin 2-vuotias vielä nukkui pinnasängyssä. 

Lisäksi voi koettaa rauhoittavaa musiikkia tai äänikirjaa.

Tuo on sun omasta asenteesta kiinni. Miksi annat kaksivuotiaan valvoa yhdeksään asti? Hän käy jo silloin yliväsymyskierroksilla. Rupea rauhoittelemaan iltatoimia 19 pintaan ja kasilta maate. Jos et kokeile saamiasi vinkkejä, miksi mariset? Tsemppiä jokatapauksessa!

Entä jos antaisit lapsen puuhastella hetken aikaa etkä heti reagoisi siiheb että hän nousee leikkimään?
Meillä myös oli tälläinen nousija, selaili hetken aikaa omia kirjojaan ja lelujaan, ja meni sitten itse takaisin nukkumaan. Me emme puuttuneet siihen, puutuimme ainoastaan jos lapsi yritti poistua huoneesta tai laittaa valoja päälle.
Se että ryntäät heti huoneeseen palauttamaan lasta sänkyyn vain villitsee häntä. Kokeile kauanko hän jaksaa touhuta jos et häiritse, luultavasti paljon lyhyemmän ajan kuin mitä teillä menee tuohon tappeluun.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:57"]

Tuo pinnasänky voi oikeasti olla ihan kokeilemisen arvoinen asia! Jostain ihan vähän aikaa sitten luin, että lasta ei pitäisi ottaa liian aikaisin pois pinnasängystä, koska se rajattu ympäristö jotenkin helpottaa nukahtamista. Meilläkin 2-vuotias vielä nukkui pinnasängyssä. 

Lisäksi voi koettaa rauhoittavaa musiikkia tai äänikirjaa.

[/quote]

Tuon ikäinen kyllä kömpii ihan helposti pois pinnasängystä... ei kovin turvallista enää :)

Vierailija kirjoitti:

Tuo pinnasänky voi oikeasti olla ihan kokeilemisen arvoinen asia! Jostain ihan vähän aikaa sitten luin, että lasta ei pitäisi ottaa liian aikaisin pois pinnasängystä, koska se rajattu ympäristö jotenkin helpottaa nukahtamista. Meilläkin 2-vuotias vielä nukkui pinnasängyssä. 

 

Lisäksi voi koettaa rauhoittavaa musiikkia tai äänikirjaa.

Eiköhän suurin osa vaihda pois pinnasängystä silloin kun on pakko, eli kun lapsi kiipeää sängystä pois. Turvallisuus ensin, välillä illan rallia vääntäessä tulee mieleen että valitettavasti.