Oma äiti kiusaa

Hui otan osaa, äitilläs ei oo jutut kunnossa. Mitä huonompi lapsuus, sitä enemmän käsiteltäviä asioita. Jos ne saa käsiteltyä, on saanut sellaista henkistä oppia mitä ei oikein muualta saa.

Kuvittele sielullesi joku suojakupoli, niin ettei typerät kommentit loukkaa. Olis helpompi kestää ilkeää äitiä jos se olis kaikille samanlainen mutta sisaruksiin vertaaminen ja eri kohtelu on halpamaista.

Äidillä on joku oma ongelma jota heijastaa. Ehkä sanot hänelle, ettet ole syyllinen hänen katkeruuteensa ja hän on epäreilu.

Ajattele että tuo sairas saa maksaa hevosharrastuksesi, mutta muuta et häneltä odota. Lue läksyt, opiskele ammatti niin pystyt aina selviämään omilla rahoillasi.

Tähtäin tulevaisuudessa, pois äidin vaikutuspiiristä.

Olen tosi pahoillani, äitisi saattaa purkaa omaa huonoa itsetuntoa sinuun. Olet varmasti kaunis <3. Toivottavasti sinulla on paremmat välit isäsi kanssa.

Kiitos kaikille kommentoijille. Täytyy uskaltaa sanoa vain ääneen jos äitini sanat satuttavat. Korjaan vielä sen verran, että suurimman osan ajasta äitini on kyllä mukava ja huolehtivainen mutta välillä hän vain laukoo tuollaisia kommentteja. En usko, että hän itse tajuaa niiden tuntuvan ikäviltä, vaan ajattelee niiden olevan hauskoja heittoja.

-ap

Kyllä äitisi saisi ottaa sinusta mallia käytökseensä. Äidin ei kuulu missään tapauksessa huomautella lapsensa painosta. 🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet Ap juttusi perusteella älykäs ja tervehenkinen nuori naisen alku.

Omia vanhempiaan kannattaakin arvostaa, mutta tuota typerää nälvimistä sinun ei tarvitse huomioida.

Ponin ratsastus ja hoito eivät välttämättä ole riittäviä liikuntamuotoja ikäisellesi kehittyvälle nuorelle. Jos asia häiritsee sinua, niin koeta keksiä oheen joku toinenkin liikuntaharrastus. Voi hyvin olla, että äidilläsi on samoja ajatuksia, mutta viestittää huonosti.

No tällä palstalla jo edelliset ohjeet leimaavat minut kehonegatiiviseksi, joten en jaksa jaaritella.

Ei muuta, kuin pidät huolta itsestäsi Ap. Tsemiä uuteen vuoteen.

Samoja ajatuksia kanssasi. Kun äitikin on 15 kg ylipainoinen, eikä osaa viestittää liikunnan tarpeestaan rakentavasti, voit ottaa asian puheeksi. Eli äitikulta, huomaatko miten lihava olet. Ja sitten ehdota jotain lenkillä käymistä, tarjoudu lähtemään äidin kanssa yhdessä. Aloittakaa hitaalla vauhdilla, ettei äidille tule häpeällinen olo kun puuskuttaa punaisena läskit litsuen.

Hmmm.

Minusta ydinasia on äidin loukkaava käytös tytärtään kohtaan. Nuo kilot ovat sivujuttu.

Tytär voi kertoa äidilleen, että tämän puhe loukkaa ja siitä tulee paha mieli joka päivä.

Ei sinun tarvitse aapee, olla vastuussa äitisi kiloista. Sen voit kertoa, miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Se ei loukkaa ketään. Se on Sinin tunteideni julkituomista.

Toki voitte mennä harrastamaan, jos siltä tuntuu. Mutta et ole vastuussa äitisi kiloista, etkö äitisi käytöksestä.

Kuulostaa ihan omalta äidiltäni!

Hän on itse aina ollut hieman ylipainoinen, minä taas normaalipainon alarajoilla luonnostani kuten isäni. Tämä on ollut hänelle tiukka paikka, hän on mm. syyttänyt minua syömishäiriöistä sukulaisille (kuulemma oksennan kaiken mitä syön) ja sitä rataa. Samaa settiä jatkunut monta vuotta, itsellä parinkympin puoliväli lähenee.

Normaalipainoista isosiskoani äiti taas haukkuu vastavuoroisesti lihavaksi. Hän edelleen ostaa siskolle vaatteita liian isossa koossa eritoten jouluna ja voivottelee, että toivottavasti mahtuvat päälle. Siskoa hän kutsui mielellään possuksi tai virtahevoksi. 😊

Jos äidille itselleen taas aiheesta heitti läppää (en itse uskaltanut, enkä uskaltaisi varmaan edelleen) , niin siitä tulisi taatusti hirveä ragekohtaus ja vähintään puolen vuoden mykkäkoulu.

Mikä noita äitejä vaivaa? Minulla myös kokemus kiusaavasta äidistä. Piruilua, alentamista, mitätöintiä, vertailua. Ikuinen huono itsetunto siitä seurasi. 5 vuotta terapiaa auttoi ja siellä selvisi äidin narsismi. Narsistia ei voi voittaa. Antaa sen porskuttaa omassa pask...aan.

Palstahullu vauhdissa. Kirjoitustyyli on aina sama ja ne vetoavat kysymykset lopussa.