Sopiva harrastus ujolle lapselle?

Lapset luonnostaan pitävät eläimistä ja hevosen selässä ei tarvitse aluksi välttämättä puhua kenenkään kanssa. Siinähän on kyse ratsastajan ja hevosen välisestä vuorovaikutuksesta. Rohkaistuttuaan tallilta hän saa sitten kavereita ihan varmasti. Avustajahan on kaikilla alottelijoilla, mutta siinä voi halutessaan ensin äiti kulkea vieressä. Eri talleilla järjestetään eri tasoisille ja ikäisille kursseja, eli kannattaa vaan rohkeasti kysellä mikä on missäkin tallilla käytäntö.



4-5-vuotias on tarpeeksi vanha aloittamaan vaikka ½ tunnin talutuksista. Ja lajihan sopii myös pojille! Oman tyttöni nostin hevosen selkään ekan kerran 7kk ikäisenä ja nyt 3 vuotiaana menee jo ihan täysillä mukana muiden talutustunneilla.

leikkiä tai toimia muitten lasten kanssa. Eiköhän se kiintiö ole jo täynnä.

Minä tarjoisin enemmin lapselle kahdenkeskeistä aikaa.

Hei!



Joku esitti kysymyksen miksi lapsen pitäisi vielä päivähoidon lisäksi leikkiä reippaasti?



Ensinnäkään en oleta hänen leikkivän reippaasta, vaan koetan pikku hiljaa totuttaa uusiin ihmisiin ja tilanteisiin.



Kohta on esikoulu edessä ja sitten ollaankin koulussa. Silloin mennään muiden ehdoilla ja lapsen tahtinen tilanteisiin tutustuminen on vaikeampaa.



Kivan harrastuksen myötä haluaisin luoda lapselle onnistumisen tunteen, jotta hän pikku hiljaa rohkaistuu menemään itsenäisemmin leikkeihin mukaan. Tätä suositeltiin mm. erään psykologin kirjassa liittyen ujon lapsen kehityksen tukemiseen.



Toki menemme lapsen ehdoilla ja valitsemme sellaisen yhteisen touhuilun missä kaikilla on kivaa.



Lähinnä haen vinkkejä toiminnasta, jossa voisimme pikku hiljaa totutella että maailmassa on muitakin lapsia ja he ovat ihan kivoja kavereita kun juttuun vain pääsisi.



Ratsastus voisi olla tällainen, joten paljon kiitoksia vinkistä!

Musiikkileikkikoulussa meidän rauhallinen ja harkitseva lapsi ainakin viihtyy hyvin.

menoa ja muihin lapsiin tutustumista sekä ohjattua toimintaa. Esikoulua ja kouluaikaa varten ei tarvitse etukäteen harjoitella.

Suosittelisin kivaa yhteistä tekemistä perheen keskuudessa, kuten säännölliset retket ja uinti.

Kaikki harrastukset sopivat mielestäni ujoille lapsille. Kokeilkaa rohkeasti, monasti eka kerta saattaa olla katastrofi. Etenkin, jos lapsi olettaa, että illalla saa olla vanhempien kanssa ja yhtäkkiä ollaan taas " hoidossa" .

Eli samoilla linjoilla tuon asian kanssa minäkin. Sitä esikoulun alkamista ja kouluun menoa ei välttämättä tarvitse niin ajatella vielä että valmistelee lasta siihen. Esikoulu kai yleensä jatkuu lähes normaalina hoitona päiväkodissa (?) ja koulun alkaessa lapsi on jo 2v vanhempi kuin nyt ja luultavasti samoja kavereita hoidosta tulee samalle luokalle. Eli tilanne on siten helpompi kuin että jos lapsi aloittaa yksin kokonaan uudessa paikassa ja ryhmässä, jota ilmeisesti harrastuksessa olisi.



Harrastuksissa sanoisin että kannattaa miettiä sellaista mihin lapsi haluaa. Kaikki ujot ja aratkaan lapset eivät tykkää samoista asioista, eivätkä kaikki ole hyviä kaikissa. Helpointa on jos halu harrastamiseen tulee lapselta itseltään ja lapsi saa onnistumisen elämyksiä harrastuksestaan.



Meillä hitaasti lämpiävä- jonkun mielestä jopa ujo- vajaa 5v tyttö tykkäsi kesällä yleisurheilusta (tämä into syttyi juoksukilpailun myötä kun pärjäsi) ja hyvin sujui vaikkei ketään siellä etukäteen tuntenut. Mutta esim. jalkapalloon tai muuhun joukkuelajiin tyttö ei halunnut (tyttö meillä on selkeästi enemmän yksilöurheilija kuin joukkuepelaaja). Syksyn myötä kysyin hänen haluaan harrastaa ja mielenkiintoaan ja esim. tanssiin ei halunnut, vaikka moni muu kaveri tanssissa käykin. Mutta kuviskerhoon halusi, vaikka siellä ei käy tuttuja ja nyt on siellä käynyt ja hyvin mennyt. Lisäksi tyttö on kysynyt pääseekö voimistelemaan kun yksi hänen kaverinsa käy siellä, mutta se on jätetty välistä, luulen että halua itse lajiin ei ole, vaan pikemminkin samaan harrastukseen tämän tietyn kaverin kanssa.



Tämä onkin yksi asia mikä voisi helpottaa tuota harrastukseen menoa ujon ja aran lapsen kanssa, jos joku kaveri tulisi samaan harrastukseen. Tässä vaan sitten helposti käy niin että itse harrastus kiinnostaa ehkä toista lasta ja toinen voi osallistua vaan sen vuoksi kun kaverikin osallistuu (josseivat ole sitten samanlaisia tuon harrastuksen sopivuuden suhteen). Harrastuksen olisi kuitenkin hyvä itsessäänkin kiinnostaa lasta, eikä vaan tavan vuoksi tai siksi kun kaverikin käy tai vanhemmat ovat kiinnostuneita lasta siihen harrastukseen viemään.

Ja etenkin insinööriäidille asian pohdinnasta.



Taidetaan touhuta perheen kesken ja käydä esim. uimahallissa jossa on muitakin lapsia ympärillä.



Ehkä se siitä sitten pikku hiljaa lähtee ja lapsen ehdoilla tässä asiassa mennään.

Eli ujoa lasta ei kannata yrittää " väkisin" viedä mihinkään harrastukseen. Vain jos löytyy jotakin mihin hän itse kovasti haluaa mennä, niin sitten pitää tietysti kannustaa, mutta noista kokeiluista kertyy helposti niitä negatiivisia kokemuksia, vaikka tavoite on ihan päinvastainen. Ja eskariin ja kouluun menon kannalta päiväkoti on varmasti riittävää valmennusta, sen lisäksi ujo lapsi tarvitsee ennen kaikkea perusturvallisuutta ja tunnetta siitä, että hän on hyvä sellaisena kuin on.



Kerronpa vielä meidän esikoisen tarinan. Hän on aina ollut ujo ja hitaasti lämpenevä, uusia tilanteita arasteleva poika. Hän oli 3 v:ksi asti pph:lla, jolloin syntyi pikkuveli ja otin pojan kotihoitoon. 4-vuotiaana hän aloitti kerhon ja se meni ihan hyvin, tosin sielläkään hän ei leikkinyt kuin muutaman lapsen kanssa ja kaikki retket yms. jännittivät hirveästi. 6-vuotiaana alkoi sitten eskari ja päivähoito ihan uudessa talossa ja porukassa. Luonteensa mukaisesti poika oli aluksi hiljainen ja " ylikiltti" , mutta ohjaajien tuella hän sai heti kavereita ja oli jouluun mennessä ihan sisällä porukoissa. Koulun alkamsien myötä hän on reipastunut koko ajan lisää ja uudetkaan tilanteet tai vieraan ihmisen kanssa toimimiset eivät enää jännitä.



Ekalla luokalla ollessaan poika halusi aloittaa jalkapallon pelaamisen samassa porukassa missä luokkakaverit ovat. Se on pojan eka vars. harrastus ja hän rakastaa sitä yli kaiken. Harrastus on tehnyt hyvää, opettanut olemaan ryhmässä jossa kaikki eivät ole tuttuja ja kuuntelemaan valmentajia, jotka eivät ole kasvatusalan ammattilaisia (:-)), mutta hän ei missään nimessä olisi saanut harrastuksesta tätä hyötyä vielä 5-vuotiaana. Silloin hän olisi jännittänyt ja arastellut ja juossut äidin luo aina kun jokin meni pieleen ja jäänyt kaikkien mieleen sinä arkana poikana, joka ei puhu mitään.



Eli ihan hyvä päätös tuo minkä teit. Edetkää lapsen tahtiin ja antakaa hänen ensin kerätä sitä itseluottamusta tutuissa ympyröissä/tuttujen ihmisten kanssa - kyllä hän lähtee maailmalle kun on siihen valmis :-)

Meidän tuttavaperheen 5v on tosi vilkas ja seurallinen...paitsi jos pitää jäädä yksin jonnekin. On kokeillut liikuntakerhot (jalkapallo, luistelu....jne), muskarit ja taidekerhot. Nyt perhe on päättänyt, ettei lapsen tarvitse harrastaa sellaista, jossa pitää olla vanhemmista erossa. Poika on kuitenkin kerhossa 3krt/vko iltapäivät reippaana (tosin alku oli silloinkin hankalaa yli kuukauden). Hän käy nyt sitten vain jomman kumman vanhemman kanssa uimassa kerta viikkoon ja nauttii suunnastomasti!...oppi uimaankin juuri :)

Eli ne taitavat olla sopivia koko perheen harrastuksia ja samalla nuo taidot karttuvat siinä ohessa tuon ikäisellä.



Luistelu on siitä hyvä että on ilmaista yleisöluisteluvuorolla, mutta tämä on mahdollista vain juuri siihen tiettyyn yleisöluisteluvuoroaikaan. Uinti sitten maksaa, mutta aika on vapaammin valittavissa. Kun lapsi kasvaa voisi ajatella samalla tavalla vaikka keilausta, laskettelua yms. Säitten mukaan sitten voi harrastaa ulkona hiihtoa ja luistelua ja kesällä uintia. Lajit voisivat vaikka vaihdella vuoden ajan mukaan. Täälläpäin oli lisäksi perhekarate-harrastus juuri tuon ikäisistä lapsista ylöspäin. Eli eiköhän noita koko perheen yhteisiä harrastuksia löydy.