Lapsuus kantakaupungissa

Jaa? Meillä lapsi kävi ekaluokan ns. lähiöksi luokiteltavalla alueella ja tokaluokan aloitti kantakaupungissa. Isoin ero oli liikkumisen vapauden rajoittuminen, esim. omatoiminen pyöräily kodin lähellä loppui siihen paikkaan, koska liikenne on niin hurjaa. Osa kavereista asui vaikean tai vaarallisen matkan päässä ja kyllä sai olla sydän syrjällään kun lapsi liikkui itsenäisesti.

Asuntojen koko on pienempi, joten siinä missä ekaluokkalaiselle mahtui vaikka 5 kaveria yhtä aika yökylään, niin nyt mahtuu 1 kaveri silloin tällöin. Sama juttu kavereiden kodeissa, ei voi kovin usein yökyläillä, kun kodeissa on niin ahdasta.

Kaupunginosasta riippuen meno voi olla hurjaa, eikä aikuisiin voi aina luottaa. Ihmisillä on hirveä kiire ja pieni ekaluokkalainenkin saa pärjätä itse vaikka olisi hätä, jos ei itse osaa selkeästi pyytää apua.

Mitä on saanut? No, ainakin erilaisia ajanviettomahdollisuuksia on paljon ja mitä isommaksi lapsi on kasvanut, sitä paremmin on voinut ottaa kaupunkia haltuun. Osaa suunnistaa itse ja kokee pärjäävänsä kaupungissa liikkuessaan. Kaverit pitävät todella hyvin huolta toisistaan. Voimme piipahtaa illalla teatterissa, elokuvissa tai taidenäyttelyssä lähestulkoon ohimennen, kun kotimatkaan ei mene kuin vartti. Koulu on ollut todella hyvä, yllättävänkin hyvä ja lapsi (tai nuorihan tuo nykyään on) on kovin tyytyväinen.

Pienempänä yksin liikkuminen on vähäisempää, mutta leikkipuistot on lähellä. Samoin harrastukset ja kulttuuririennot.

"Kaupunginosasta riippuen meno voi olla hurjaa, eikä aikuisiin voi aina luottaa. Ihmisillä on hirveä kiire ja pieni ekaluokkalainenkin saa pärjätä itse vaikka olisi hätä, jos ei itse osaa selkeästi pyytää apua." Ehkä tuo on se mitä kauhistuttaa. Lapsi nyt viisi ja pitäisi alkaa tehdä päätöksiä ennen kuin koulu alkaa. Ennen kouluikää lapset ovat kovin tiukasti vanhempien silmien alla, mutta kouluiässä ympäristön vaikutus kasvaa.