Mummot on pilalla. Yksikään ei enää juo kahvia tassilta.

Tämä mummo juo kahvinsa mukista, Oululaisittain, ilman sokeria, rasvattoman maidon kanssa.

Ei omaa nutturaan, vaan tyylikkään polkkatukan.

Huivi on korkeintaan kaulan suojana.

Vierailija kirjoitti:

Eikä tuossa kaikki. Eivät enää käytä huiviakaan! Ja milloin olette viimeksi nähneet mummon yllä kunnollista itse ommeltua kukkaklänninkiä!

Enoni vaimolla oli kukkaleninki pari viikkoa sitten, sillä on yhdestoista lapsenlapsi tuloillaan, mutta leninki oli kyllä ompelutettu.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään ole mummoja kaupungeissa ainakaan. En muista, koskan olisin nähnyt tyypin, jolla on huvi leuan alta kiinni sidottuna. 

Yritin muuten taannoin etsiä vanhanaikaista kiikkutuolia, sellaista puista. Uudet oli hirveän kalliita, halvempi oli ostaa tuollainen nojatuolityyppinen. Mutta seuraavaan kämppään sen kyllä ostan, silloin oli rahat tiukemmalla, nyt kun on ollut vakityö, raskin sen ostaa, tähän vain enää ei mahdu. Oon jo aloittanut isoäidin neliöiden virkkaamisen. 

Kiikutuoli on kyllä jotenkin lohdullinen kapine, ainakin näin 70-luvun alun lapselle. Mummolassa sellainen oli, eikä siinä teinivuosien jälkeen tullut enää useinkaan istuttua. Mutta jos kunnolliseen nykyään sattuu pääsemään, jää kännykät toiseksi ja pääsee ihan kunnolla omiin mietteisiinsä.

Assburger kirjoitti:

Muistan, kun mummo kävi meillä saunassa ja katsoin ihmeissäni, kun hän tuvassa harjasi pitkää, pitkää tukkaansa.

Hän ei tainnut avata nutturaa edes yöksi, ainoastaan pesua varten.

Juuri juttelin vaimoni kanssa. Hän muisteli samaa isomummostaan.

Vadilta kahvinnjuominen ei ollut pelkästään mummojen tapa, sitä käyttivät jotkut miehetkin.

Naapurin miehellä oli tapana asettaa kuppi kyljelleen merkiksi, ettei ota enempää.

Nukuitko samassa huoneessa mummon kanssa? Minun mummo avasi nutturan ja letitti hiukset yöksi. Mutta purki sen nutturan vasta kun oli menossa unille.

Vierailija kirjoitti:

Sirkkua sen olla pitää, ja sokerisaksilla sopiviksi paloiksi. Pulmu on lällärimummojen hommailua.

Ihan oikeilla mummoilla oli sokeritoppa.

Pulmu hajoaa suussa.

Sirkku-tyyppinen kova pala on ainoa sokeripala suussa kahvin juontiin soveltuva laatu.

Kuka nyt sokeriakaan enää syö.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se muuten juotiin noin?

1700-luvun hovitapa. Miettikääs.

Täytyypä tästä mennä keittämään kaffet ja kokeilla. Pitääkin näyttää pojalle, miten se tehdään. Kertonut olen jo aiemmin. Mummua oli hauska katsella noissa puuhissaan. Hän oli syntynyt 1896. 

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Muistan, kun mummo kävi meillä saunassa ja katsoin ihmeissäni, kun hän tuvassa harjasi pitkää, pitkää tukkaansa.

Hän ei tainnut avata nutturaa edes yöksi, ainoastaan pesua varten.

Juuri juttelin vaimoni kanssa. Hän muisteli samaa isomummostaan.

Vadilta kahvinnjuominen ei ollut pelkästään mummojen tapa, sitä käyttivät jotkut miehetkin.

Naapurin miehellä oli tapana asettaa kuppi kyljelleen merkiksi, ettei ota enempää.

Nukuitko samassa huoneessa mummon kanssa? Minun mummo avasi nutturan ja letitti hiukset yöksi. Mutta purki sen nutturan vasta kun oli menossa unille.

En nukkunut.

Saattoipa noin toimia, hankala kai on nuttura niskassa nukkua.

Vaimoni muistelee isomummostaan, että näki tämän nuttura auki vain saunan jälkeen, asui samassa taloudessa isomummonsa kanssa, mutta hän oli 5v, kun isomummonsa kuoli.

Muisti siis voi pettää.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt sokeriakaan enää syö.

Saati sitten rintasokeria. Sellaista niillä oikeilla mummoilla oli. Kylään mennessä sai aina yhden, ekä mitään nykyajan kaatissäkkiä tai lauantaipussia.

En kyllä ole ihan varma onko lauantaipussi nykyaikaa.

Appeni paheksui tyttärensä pitkää tukkaa.

Oli kuulemma aikuiselle naiselle sopimaton.

Olisi pitänyt olla nutturalla tai sitten leikata polkaksi.

Tai kähertää kukkakaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään ole mummoja kaupungeissa ainakaan. En muista, koskan olisin nähnyt tyypin, jolla on huvi leuan alta kiinni sidottuna. 

Yritin muuten taannoin etsiä vanhanaikaista kiikkutuolia, sellaista puista. Uudet oli hirveän kalliita, halvempi oli ostaa tuollainen nojatuolityyppinen. Mutta seuraavaan kämppään sen kyllä ostan, silloin oli rahat tiukemmalla, nyt kun on ollut vakityö, raskin sen ostaa, tähän vain enää ei mahdu. Oon jo aloittanut isoäidin neliöiden virkkaamisen. 

Kiikutuoli on kyllä jotenkin lohdullinen kapine, ainakin näin 70-luvun alun lapselle. Mummolassa sellainen oli, eikä siinä teinivuosien jälkeen tullut enää useinkaan istuttua. Mutta jos kunnolliseen nykyään sattuu pääsemään, jää kännykät toiseksi ja pääsee ihan kunnolla omiin mietteisiinsä.

Kyllä niitä on, mutta hinta on tyyliä 799 euroa, jos haluaa sellaisen just oikean mallisen. Joskus on kirppareilla, menee hetkessä hyväkuntoiset ja jopa kunnostettavatkin aika nopeasti.  Ulkomailla tehtyjä jotain halvempia kopioita on, mutta kolmeasataa niistäkin pyydetään ja malli on mielestäni väärä. Kysyntä ei liene tarpeeksi massatuotannolle ja huonekaluliikkeissä ei kyllä esillä ole, pitää mennä erikoisliikkeisiin tai tilata. 

Assburger kirjoitti:

Appeni paheksui tyttärensä pitkää tukkaa.

Oli kuulemma aikuiselle naiselle sopimaton.

Olisi pitänyt olla nutturalla tai sitten leikata polkaksi.

Tai kähertää kukkakaaliksi.

Apella taitaa olla joku monimutkainen häpeäongelma, ei tuo muuten selity.

Vierailija kirjoitti:

Eikä tuossa kaikki. Eivät enää käytä huiviakaan! Ja milloin olette viimeksi nähneet mummon yllä kunnollista itse ommeltua kukkaklänninkiä!

Mummini päällä . Hän käytti ennenkuin kuoli 90luvun alussa. Suvuista ainoa jonka olen nähnyt ryystävän kahvinsa tassilta. Ei sitä muutenkaan juuri näe enää.

Assburger kirjoitti:

Appeni paheksui tyttärensä pitkää tukkaa.

Oli kuulemma aikuiselle naiselle sopimaton.

Olisi pitänyt olla nutturalla tai sitten leikata polkaksi.

Tai kähertää kukkakaaliksi.

Mikähän syynä, onko jollain tarkempaa tietoa?

Arvelisin että vapaana liehuva pitkä tukka olisi ehkä saattanut edustaa jonkinlaista vapautta, jota ei siihen aikaan sallittu.

Hippiliikkeen aikoihinhan näitä pitkätukkia tuli miehillekin. Mutta kuka ja milloin se keksittiin että se on jotenkin pahasta? Rokokooaikaan peruukit olivat yläluokan suosiossa sekä miehillä että naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään ole mummoja kaupungeissa ainakaan. En muista, koskan olisin nähnyt tyypin, jolla on huvi leuan alta kiinni sidottuna. 

Yritin muuten taannoin etsiä vanhanaikaista kiikkutuolia, sellaista puista. Uudet oli hirveän kalliita, halvempi oli ostaa tuollainen nojatuolityyppinen. Mutta seuraavaan kämppään sen kyllä ostan, silloin oli rahat tiukemmalla, nyt kun on ollut vakityö, raskin sen ostaa, tähän vain enää ei mahdu. Oon jo aloittanut isoäidin neliöiden virkkaamisen. 

Kiikutuoli on kyllä jotenkin lohdullinen kapine, ainakin näin 70-luvun alun lapselle. Mummolassa sellainen oli, eikä siinä teinivuosien jälkeen tullut enää useinkaan istuttua. Mutta jos kunnolliseen nykyään sattuu pääsemään, jää kännykät toiseksi ja pääsee ihan kunnolla omiin mietteisiinsä.

Kyllä niitä on, mutta hinta on tyyliä 799 euroa, jos haluaa sellaisen just oikean mallisen. Joskus on kirppareilla, menee hetkessä hyväkuntoiset ja jopa kunnostettavatkin aika nopeasti.  Ulkomailla tehtyjä jotain halvempia kopioita on, mutta kolmeasataa niistäkin pyydetään ja malli on mielestäni väärä. Kysyntä ei liene tarpeeksi massatuotannolle ja huonekaluliikkeissä ei kyllä esillä ole, pitää mennä erikoisliikkeisiin tai tilata. 

Mummolan kiikkutuoli on varastossa odottamassa riittävän suurta olkkaria, kielsin heittämästä pois. Kuinkahan paljon kuolinpesät niitä aikoinaan ovat kaatopaikalle kuskanneet. Nykymummoloissahan niitä ei enää ole, kiikkutuolien omistajat olivat nykymummojen äitejä ja mummoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään ole mummoja kaupungeissa ainakaan. En muista, koskan olisin nähnyt tyypin, jolla on huvi leuan alta kiinni sidottuna. 

Yritin muuten taannoin etsiä vanhanaikaista kiikkutuolia, sellaista puista. Uudet oli hirveän kalliita, halvempi oli ostaa tuollainen nojatuolityyppinen. Mutta seuraavaan kämppään sen kyllä ostan, silloin oli rahat tiukemmalla, nyt kun on ollut vakityö, raskin sen ostaa, tähän vain enää ei mahdu. Oon jo aloittanut isoäidin neliöiden virkkaamisen. 

Kiikutuoli on kyllä jotenkin lohdullinen kapine, ainakin näin 70-luvun alun lapselle. Mummolassa sellainen oli, eikä siinä teinivuosien jälkeen tullut enää useinkaan istuttua. Mutta jos kunnolliseen nykyään sattuu pääsemään, jää kännykät toiseksi ja pääsee ihan kunnolla omiin mietteisiinsä.

Kyllä niitä on, mutta hinta on tyyliä 799 euroa, jos haluaa sellaisen just oikean mallisen. Joskus on kirppareilla, menee hetkessä hyväkuntoiset ja jopa kunnostettavatkin aika nopeasti.  Ulkomailla tehtyjä jotain halvempia kopioita on, mutta kolmeasataa niistäkin pyydetään ja malli on mielestäni väärä. Kysyntä ei liene tarpeeksi massatuotannolle ja huonekaluliikkeissä ei kyllä esillä ole, pitää mennä erikoisliikkeisiin tai tilata. 

Mummolan kiikkutuoli on varastossa odottamassa riittävän suurta olkkaria, kielsin heittämästä pois. Kuinkahan paljon kuolinpesät niitä aikoinaan ovat kaatopaikalle kuskanneet. Nykymummoloissahan niitä ei enää ole, kiikkutuolien omistajat olivat nykymummojen äitejä ja mummoja.

Meidän molemmissa mummoloissa kiikkutuoli oli vahvasti papan valtakuntaa.

Vaari sitten varmaan vielä joskus tiputtaa tanssille. Jos ei muuta niin vanhasta muistista.

tassille eikä tanssille.

Oma mummoni, joka kuoli vähän alle 100 vuotiaana viitisen vuotta sitten, veteli kahvit tassilta. Karjalan evakkoja. Sitkeä, tiukka ihminen, joka kiipesi vaikka puuhun kynsillään. Rakas, niin rakas ❤

Isoisäni lapseton täti joi kahvin noin. Päällä oli juuri kukallinen mekko, päässä huivi ja jalassa saappaat. Pidin hänestä kovasti.

Luulen, että juuri lapsettomuus selitti, miksi ei tullut päivittäneeksi tapojaan. Kuin muistuma sotia edeltävää ajalta koko täti. Kuoli yli 20 vuotta sitten.