Syrjäytyvän veljen pelastaminen

Millaiset välit sinulla on veljeesi? Oletteko ennen puhuneet luottamuksellisesti, oletteko läheisiä?

Aloittakaa pienestä. Jos veljesi lähtisi esimerkiksi kauppaan kanssasi tai hoitaisi ruokaostokset vanhempien kanssa. Osallistuisi talon askareisiin, kerta sielä asuukin.

Käykö hän töissä? Ja haittaako häntä itseään tämä tilanne? Osaisiko asua yksinään?

Vierailija kirjoitti:

Aloittakaa pienestä. Jos veljesi lähtisi esimerkiksi kauppaan kanssasi tai hoitaisi ruokaostokset vanhempien kanssa. Osallistuisi talon askareisiin, kerta sielä asuukin.

Käykö hän töissä? Ja haittaako häntä itseään tämä tilanne? Osaisiko asua yksinään?

Jatkan vielä, että oma veljeni samaa ikäluokkaa pitää hyvin paljon tietokonepeleistä, mutta osallistuu talon askareisiin. Asuu tällä hetkellä kotona koronasta ja isän kunnosta johtuen. Tekee pieniä remppahommia auttaen talon kunnossapidossa. Tekee myös ruuat kotona.

Hänellä on kavereita, vaikkakin pitää heihin yhteyttä tietokoneen kautta. Saanut ystäviä sieltä, mutta on myös vanhoja koulukavereita, joiden kanssa silloin tällöin menee ja tulee.

Vierailija kirjoitti:

Millaiset välit sinulla on veljeesi? Oletteko ennen puhuneet luottamuksellisesti, oletteko läheisiä?

En näe veljeäni muuten kuin vanhempieni luona käydessä. He asuvat toisella puolella suomea, joten siellä tulee käytyä vain muutaman kerran vuodessa. Toki silloin pidemmän aikaa. Emme ole veljeni kanssa yhteydessä muuten. Välimme ovat tälleen luonnollisesti etääntyneet tilanteen kehityksen myötä. Lapsena touhusimme enemmän yhdessä, vaikka huomattavasti vanhempi hänestä olenkin. Mutta aina kun olen vierailulla vanhempieni luona,  yritän jutella ja lähentyä. Enemmän se on just jotain tekniikkaan tai peleihin liittyvää. Kun muusta puhuminen on niin vaikeaa. Yritin viimeksikin kysellä miten työ yms asiat ja vastailee vain mumisten jotain "ihan hyvin", "joo" yms. Hyvin vaikea jutella, kun toinen selvästi kiusaantuu. Emme siis ole puhuneet mitään luottamuksellisempia asioita.

Jos saat puhuttua vanhemmille se ois parasta, että loppuu se hyysääminen, muuten ei tuu muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos saat puhuttua vanhemmille se ois parasta, että loppuu se hyysääminen, muuten ei tuu muutoksia.

Toinen vaihtoehto on elää kunnan vuokrayksiössä kelan rahoilla. Eli eristäytyä täysin muista ihmisistä.

Huoli veljestä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset välit sinulla on veljeesi? Oletteko ennen puhuneet luottamuksellisesti, oletteko läheisiä?

En näe veljeäni muuten kuin vanhempieni luona käydessä. He asuvat toisella puolella suomea, joten siellä tulee käytyä vain muutaman kerran vuodessa. Toki silloin pidemmän aikaa. Emme ole veljeni kanssa yhteydessä muuten. Välimme ovat tälleen luonnollisesti etääntyneet tilanteen kehityksen myötä. Lapsena touhusimme enemmän yhdessä, vaikka huomattavasti vanhempi hänestä olenkin. Mutta aina kun olen vierailulla vanhempieni luona,  yritän jutella ja lähentyä. Enemmän se on just jotain tekniikkaan tai peleihin liittyvää. Kun muusta puhuminen on niin vaikeaa. Yritin viimeksikin kysellä miten työ yms asiat ja vastailee vain mumisten jotain "ihan hyvin", "joo" yms. Hyvin vaikea jutella, kun toinen selvästi kiusaantuu. Emme siis ole puhuneet mitään luottamuksellisempia asioita.

Siinä tapauksessa sanoisin, että sinun pitää tosissasi panostaa luottamuksellisen suhteen luomiseen ensin jos aiot häntä yrittää "pelastaa". Ei sukulaissuhde sinänsä merkitse mitään. Jos menet nyt sanomaan: "mene hoitoon", miksi se tehoaisi enempää kuin kenen tahansa hyvän päivän tutun?

Oman veljeni tausta ja tilanne oli täsmälleen sama kuin ap:n tapauksessa. Häpeä, ihmispelko, lihominen, uniapnea ja lopulta sepelvaltimotautikohtaus viimeisteli veljen hautaan.

Mieti asiaa hänen kannaltaan. Mitä hän voisi tehdä toisin niin, että se tuntuisi realistisesti saavutettavissa olevalta ja samalla nykytilannetta enemmän tyydytystä tuottavalta. Sillä sitähän ihminen haluaa, eli saada elämänsä muuttumaan miellyttävämmäksi.

Moni on pettynyt työpaikkojen, kaverien ja sukupuolisuhteiden osalta, eikä jaksa takoa päätään seinään vaan luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittakaa pienestä. Jos veljesi lähtisi esimerkiksi kauppaan kanssasi tai hoitaisi ruokaostokset vanhempien kanssa. Osallistuisi talon askareisiin, kerta sielä asuukin.

Käykö hän töissä? Ja haittaako häntä itseään tämä tilanne? Osaisiko asua yksinään?

Tällä hetkellä hän käy töissä, joten hieman on jotain rytmiä elämässä ja se on hyvä. Tosin samassa paikassa vanhempien kanssa ja heidän järjestämänsä paikka tietysti. Ja sekin työ loppuu kohta. Hänellä olisi opintoja kesken, mutta siitä puuttuu vielä lopputyö. Yritin kysellä miten sen kanssa, että onko miettinyt aihetta ja mumisten vastaa vaan "En oo". Aloitekykyä ei ole. Varsinkaan jos pitäisi ottaa yhteyttä ulkopuolisiin ihmisiin. Liian ahdistava ajatus varmasti.

Vanhemmat patistavat askareisiin, mutta toki vähän oma aloitekyky on mennyt. Tekee vain käskettäessä. Ei laita ruokaa enkä tiedä oikein osaakokaan kun ei ole tarvinnut. Äiti harrastaa kokkailua ja leipomista. Äitini tekee hänen puolesta asioita kuin lapselle konsanaan. Veljenikään tuskin haluaisi että häntä niin paljon passataan, mutta varmaan hänkin on vähän kuin turtunut tilanteeseen.

Vanhemmat ovat hommanneet hänelle oman asunnon, mutta eipä hän siellä taida paljoa majailla. En usko että hän kauheasti nauttii tilanteestaan, mutta sosiaaliset valmiudet niin heikot ja epävarmat että ulkopuolinen elämä tuntunee ahdistavalta. Lapsena hän oli niin iloinen ja nauravainen, nyt kaikkea muuta.

Ehkä hänen kaverinsa ovat juurikin siellä koneella pelaamassa hänen kanssaan. Se on nykyaikaa nuorilla miehillä. Eli pitää kyllä yhteyttä kavereihinsa sitä kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hänen kaverinsa ovat juurikin siellä koneella pelaamassa hänen kanssaan. Se on nykyaikaa nuorilla miehillä. Eli pitää kyllä yhteyttä kavereihinsa sitä kautta.

Jos on melkein kolmekymppinen, niin muutaman vuoden päästä on jo siinä iässä, että ei enää ole nuorisoa ja pitäisi alkaa vakiintumaan ym.

Ikävä kyllä tuskin pystyt mitään tekemään. Aikuinen ihminen ei ole pelastettavissa jos ei sitä itse halua. Kaikenlainen toisen puolesta tekeminen voi pahentaa asioita.

Niinpä, todennäköisesti ärsyää jo hänen elämäänsä puuttuvaa isosiskoaan. Kukaan ei pidä sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittakaa pienestä. Jos veljesi lähtisi esimerkiksi kauppaan kanssasi tai hoitaisi ruokaostokset vanhempien kanssa. Osallistuisi talon askareisiin, kerta sielä asuukin.

Käykö hän töissä? Ja haittaako häntä itseään tämä tilanne? Osaisiko asua yksinään?

Jatkan vielä, että oma veljeni samaa ikäluokkaa pitää hyvin paljon tietokonepeleistä, mutta osallistuu talon askareisiin. Asuu tällä hetkellä kotona koronasta ja isän kunnosta johtuen. Tekee pieniä remppahommia auttaen talon kunnossapidossa. Tekee myös ruuat kotona.

Hänellä on kavereita, vaikkakin pitää heihin yhteyttä tietokoneen kautta. Saanut ystäviä sieltä, mutta on myös vanhoja koulukavereita, joiden kanssa silloin tällöin menee ja tulee.

Joo puuhastelevat isän kanssa jotain koneiden rassausta, polttopuita yms hommaa välillä. Oma aloitteisesti ei valitettavasti ole tekemässä oikein mitään. Kavereiden puuttuminen on minusta yksi huolestuttavimpia asioita. Ala-aste ikäisenä hänellä jotain kavereita olikin, mutta ne kaverit ovat hävinneet hänen piiristään pois ja sittemmin ei ole ollut ketään. Kuinka paljon se onkaan vaikuttanut hänen kehitykseensä? Hänhän on voinut kokea olevansa lähes koko kouluaikansa yksin... Minulla on itsellänikin vaikeita kokemuksia sieltä. Ulkopuolisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä. Ja todella tiesin että sama voisi olla hänellä edessä. Mutta en ole tehnyt mitään. Siitä syyttelen vähän itseäni. Toki minulla oli kyllä aikamoinen henkinen toipuminen itsellänikin peruskoulun jälkeen, että oma keskittymisensä siinäkin.

En tiedä sitten onko hänellä netissä kavereita joiden kanssa juttelee. Discordissa hän ilmeisesti joskus oli.

Johan sun veljellä on kaksi vanhempaa apunaan, jotka patistavat kotitöihin ja hankkivat työpaikkojakin. Varmaan muistuttelevat myös opiskelusta.

Eli ei ole veljen saamasta tuesta kiinni

Itsenäistyminen ja vastuunotto olisi tärkeä askel eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hänen kaverinsa ovat juurikin siellä koneella pelaamassa hänen kanssaan. Se on nykyaikaa nuorilla miehillä. Eli pitää kyllä yhteyttä kavereihinsa sitä kautta.

Jos on melkein kolmekymppinen, niin muutaman vuoden päästä on jo siinä iässä, että ei enää ole nuorisoa ja pitäisi alkaa vakiintumaan ym.

Alkaa vakiintumaan mihin? Kenenkään ei tarvitse elää jollakin tietyllä kaavalla, eikä ainakaan toisilta vaatia/odottaa sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Oman veljeni tausta ja tilanne oli täsmälleen sama kuin ap:n tapauksessa. Häpeä, ihmispelko, lihominen, uniapnea ja lopulta sepelvaltimotautikohtaus viimeisteli veljen hautaan.

Otan osaa :( 

Fyysinen terveys pelottaa erityisesti. Viimeisen viiden vuoden sisällä hän on huomattavasti saanut painoa. Ja kaikki muu mitä liikkumattomuus tuokaan.

Jos hänellä on joku mielenterveysongelma taustalla käytöksessään, niin ei ulkoiset patistelut töihin jne auta, koska sairaus paranee siihen sopivalla hoidolla, muut asiat kuten työ ja lenkkeily jne on vain tukena. Jos taas on ihan terve niin silloin yleensä aktiivisesti halutaan asioita kuten niitä töitä tai sosiaalista elämää, eikä kyse ole siitä että oho, enpä ole 30 vuoteen mennessä tullut ajatelleeksi että voisin mennä töihin kun ei kukaan ole sanonut..

Parasta mitä voit tehdä, on kohdella häntä kuin "normaalia" Uskoa ja toivoa, että hänellä on kaikki hyvin. Ja tätä asennetta siirtää veljeesi, mutta ei tuputtamalla tai painostaen.