Lue keskustelun säännöt.
kerrotko omasta elämästä, sos.alan ammattilainen?
17.04.2015 |
tuli mieleen tosta inhimillisen tekijän tän illan aiheesta..
Sosiaalilialan ammattilainen, vaikka perhetyöntekijä tai joku muu jonka tehtävä on voimaannuttaa asiakkaita yms, kerrotko omasta elämästä ikäänkuin kokemusasiantuntijana, jos tarkoituksenmukaista? Esim jos itse kokenut masennuksen tai vaikka itsetunto-ongelmia tai epävarmuutta, voiko ammattilainen kertoa, että "minäkin olen kokenut sellaista" ja että vaikeistakin tilanteista voi selvitä ja kääntää ne voimavaroiksi..?
Kommentit (3)
Ei kuulu kertoa omistaan, ei asiakkaita/potilaita kiinnosta kuin oma tilanne ja näin sen kuuluu ollakin. Kumpi saa palkkaa ja kumman hoitamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut syrjäytynyt, tai ainakin "uhan" alla (mt+päihde). Nykyään työskentelen nuorten parissa, joskaan en sosiaalitoimessa. Minulla on kuitenkin sosiaalialan koulutus. En ole omaa kokemusta tuonut millään tapaa esiin työssä eikä ole tarvettakaan. Luottamus tulee muuta kautta: aikuisuuden, vastuun ja läsnäolon avulla. Ei sen, mitä olin 15 vuotta sitten.
Vähän ohi aiheen, mutta tiedän erään todella pimeän hihhulin, joka opiskelee sosiaalityötä. Onneksi on alkanut itsekin tajuamaan, ettei ala ole häntä varten - hän kun oli aivan poissa tolaltaan mm. kun eräs heikkolahjainen alkkis ei kokenut ihmeparantumista hihhulin syötettyä hänelle ideologiaansa. Myös eräs toinen nainen ihmetyttää, joka haluaa sosiaalitantaksi: hän kun ei ole hoitanut omiaankaan kasvatusvelvollisuuksia, hakee alaikäisille lapsilleen viinaa ja sotkenut raha-asiansa. Olen itse rouvan lähisukua ja tiedän, mutta ulkopuoliset tuskin avaavat mitään. Toivon nyt ettei hän -kerrankin- tee mitä sanoo ja kouluttaudu uuudestaan, sillä siinä olisi taas yksi sossutäti neuvomassa ym vaikka itse ei sen parempi ole.