Oletko toiveikas tulevaisuuden suhteen?

En ole, samaa paiskaa tulossa edessä päin mitä takana.

Toivon joka päivä että kuolen, lasketaanko se?

Kyllä. Olen toipunut vakavasta sairaudesta ja sairastaessani oivalsin, mikä elämässäni on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Vaikka sairastumiseni tuottikin suurta tuskaa ja huolta sekä itselleni että läheisilleni, tarvitsin tuon "opetuksen". Nyt osaan iloita jokaisesta päivästä. Osaan tyytyä vähään ja siihen, mitä minulla on, enkä enää haikaile sellaisen perään, mitä minulla ei ole. Niin kauan, kun saan herätä uuteen aamuun, olen onnellinen. Toiveikkuus tulevaisuuden suhteen tuntuu kuin kuplinnalta sisällä ja saa hymyn huulille. Se on myös mielenrauhaa ja pelottomuutta. Luottamusta siihen, että selviän seuraavistakin vaikeista ajoista, joita aivan varmasti vielä tulee. 

Olen toiveikas. Ja kuolema kuuluu osana elämään, en näe syytä pelätä sitä.

En ole toiveikas. Olen enemmän kuin tyytyväinen, jos jotenkin saan perheen elätettyä ja lapset omilleen. Toiveita tulevaisuudelle minulla ei ole. 

Olen toiveikas. Se on itse asiassa kaikki, mitä mulla on. Sitä ei voi kukaan multa viedä :)

up

Olen, erittäin. Takana on suuria ja pitkäaikaisia terveydellisiä vastoinkäymisiä joista olen kuitenkin selvinnyt. Nyt elän mahtavaa elämää upean perheeni kanssa ja olen pitkästä aikaa hyvin onnellinen.