Lue keskustelun säännöt.
Millainen adhd/asperger/erityislapsesi oli vauvana?
30.12.2021 |
Kysymys otsikossa. Näkikö lapsesta jo vauvana, että on jotenkin erilainen terveeseen lapseen verrattuna? Kiinnostaa kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (49)
Huono nukkuja . Erittäin paha eroahdistus, huusi perääni tuntikaupalla vaikka isä oli yhtälailla häntä hoitanut. Normaali liikkuja. Vain vähän jokeltelua, puhui 2 sanaa 3-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali vauva olin. Äiti on kuvaillu vähän mua vähän rauhallisemmaksi vauvaksi.
Opin kävelemään vähän myöhemmin kuin muut vauvat.
T: asperger nuorimies
Vierailija kirjoitti:
Helppo vauva. Söi hyvin, nukkui hyvin, ei juurikaan itkenyt, yritti ottaa kontaktia. Sellanen ilopilleri. 3-vuotiaana alkoi näkyä autismin piirteet, kuten tavallista. Samoihin aikoihin oppi itsenäisesti ala-asteen matematiikan.
Oho vähän hyvin 3-vuotiaalta.:-D Ite muistan kun olin tuossa iässä jo hyvin kiinnostunut iskän puolen mummolan neuvostoaikaisesta karttapallosta, jota tutkin jo hyvin syventyneesti 2-vuotiaana kotivideosta päätellen.:-) Sain kyseisen karttapallon lahjaksi myöhemmin.
T: se asperger nuorimies
Vierailija kirjoitti:
Adhd ja asperger lapset on. Oli ihania, maailman helpoimpia lapsia. Meitä aina ihailtiin kun käytiin kaupassakin miten voi olla noin hyvin käyttäytyvät lapset! Oikeasti, ihmiset tuli kysymään miten on mahdollista. Toisesta tuli sitten aikuisema pikkurikollinen ja päihdeongelmainen, asperger on linnottautunut kotiinsa. Kaikki alkoi mennä siinä vaiheessa pieleen kun koulussa pääsivät tutustumaan ammattikasvattajiin.
Valitettavasti adhd:lla on aika paljonkin isompi riski joutua päihteiden väärinkäyttäjäksi ja rikolliseksi. Poikkeava aivokemia lisää elämyksien jahtaamista ja riskienottoa sekä päihteiden käyttöä. Koulua on turha syyttää siitä.
Meillä on Asperger-piirteinen lapsi. Vauvana oli oikein suloinen ja kehittyi nopeasti. Tarkemmin kehitystä alettiin tutkia 3-vuotisneuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysi ääliö. Huomasin heti että p o i k a l a p s e s t a tulee idiootti joten survoin sen lihamyllyyn.
Täytyypä siis linkata tää viesti poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysi ääliö. Huomasin heti että p o i k a l a p s e s t a tulee idiootti joten survoin sen lihamyllyyn.
Täytyypä siis linkata tää viesti poliisille.
Niillä mitään aikaa ole lukea hysteeristen mammojen lähettämiä provoviestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitokselta saakka itkuinen, 3 viikon -4 kuukauden iässä paha "koliikki". Huonosti viihtyi yksin missään (vaunut, sitteri, lattia), vaati siis paljon syliä ja tyynnyttelyä 24/7.
Ekat sanat tuli ajallaan, mutta lauseita alkoi puhumaan vasta 5-vuotiaana ja sekin niukkaa.
Kylvyt, suihkut, hampaiden harjaus, hiusten harjaus, hiusten leikkuu ym toimet enemmän tai vähemmän vaikeita.
2-vuotiaana alkoi hylkimään ruokia jotka aiemmin kelpasi hyvin. Ruokavalio supistui. Selkeästi häntä puistatti monet maut ja ruokien koostumukset ja usein pelkäsi oksentavansa (ikävuodet 5v eteenpäin ollut tuo oksennuspelko).
Yksipuoliset, vahvat mielenkiinnonkohteet (mm. autot on kestänyt nyt 9 vuotta ja poika on 10v).
Alle 4-vuotiaana ei juuri ottanut kontaktia ikätovereihin. Vieläkin pärjää leikeissä paremmin itseään nuorempien kanssa.
5-vuotiaana meni päiväkotiin ja alkoi raivarit ja väkivaltainen käytös (kuormitus kasvoi liian suureksi). Oppi hallitsemaan sitä vasta n. 8-vuotiaana, ne oli raskaita vuosia. Mutta onneksi enää ei käyttäydy väkivaltaisesti, tiedän että moni käyttäytyy vielä tässäkin iässä.
Aina kaivannut rauhaa ja hiljaista latautumisaikaa. Viihtyy siis paljon yksin, vaikka olisi kavereitakin tarjolla.
ADHD-poika oli vauvana levoton. Nukkui parhaiten jos hytkytti vaunuissa tai työnsi epätasaisella alustalla. Piti jatkuvasti ihme ”öninää”, ei ollut hiljaa. Oppi kaikki motoriset taidot varhain, käveli 9kk:den iässä, ajoi 2-vuotiaana ilman apupyöriä ym. Puhui pitkiä lauseita alle 2-vuotiaana ja erittäin selvästi.
Oli levoton eikä koskaan paikallaan. Esim.jossain muskarin juhlassa jo ihan taaperona oli erilainen, koska ei vaan jaksanut istua ollenkaan paikallaan. Juoksi, eikä taaksepäin katsonut (tullut ikinä hätä missä minä olen). Kaikki piti erikseen kieltää, ei ollut mitään ”sosiaalista silmää”, mitä voi tehdä ja mitä ei missäkin tilanteessa.
Eskarissa ja alakoulussa oli kaikkein hankalinta, yläkoulussa tasaantui. Nyt on jo AMK:ssa. Monet jutut tajusi vasta jälkikäteen, kun syntyi perään kolme normaalia lasta ilman diagnooseja.