Millainen adhd/asperger/erityislapsesi oli vauvana?

ihan normaali vauva oli

Ei mitenkään. Ihan tavallinen, iloinen ja hyväntuulinen lapsi. Utelias, oppivainen ja kiinnostunut. Nukkui hyvin ja oli rauhallinen kaikissa ympäristöissä. Näin jälkeenpäin miettien voisi nähdä viitteitä tavassa leikkiä sekä erityisen kiinnostuksen kohteissa, mutta yhtä lailla olisi voinut olla ns normaali.

Alkoi näkyä vasta koulussa ja kunnolla murrosiässä. Tyttö kyseessä. Sosiaaliset suhteet sujui vielä päiväkodissa ja harrasteissa. Ehkä siksi että toiminta oli niin ohjattua. Koulussa ei päässyt enää mukaan kaveripiireihin ja jäi yksin.

Meillä lievästi autistinen, nyt jo aikuinen ja etsitään sopivaa koulutusta. Hänellä on yksi ammatti, mutta ei pysty fyysisen sairauden vuoksi sen alan töitä tekemään, tykkäisi alasta kyllä. 

Vauvana oli jo merkkejä havaittavissa, mutta häntä pidettiin hyväntuulisena virkeänä lapsena. Esimerkkejä voin kertoa muutaman. Kun uunissa oli ruokaa, hän konttasi uunia kohti ja yhtäkkiä kääntyi ja kovalla vauhdilla pois. Tämä oli alkumerkkejä lämpöyliherkkyydestä. Neuvolassa ei seurannut lelua, vaan katseli seinällä olevaa taulua. Terveydenhoitaja kirjasi, on niin poikkeuksellisen virkeä ja kiinnostunut ympäristöstään, ettei malta seurata, eli tämä kirjattiin postiviisena asiana. Vieraiden sylissä ei viihtynyt yhtään. Itki todella vähän, luonnehdinta oli "kiltti" lapsi ja sylissä viihtymättömyys katsottiin myös "kiinnostunut ympäristöstään". Pitkiä aikoja viihtyi yhden lelun kanssa, "helppo" vauva. 

Ruokayliherkkyyksiä oli, mutta myöhemmin todettiin myös paljon allergioita. Makeaa inhosi vauvasta saakka, voimakkaat maut eivät menneet eikä mene edelleenkään. Onkin aika jännä, että aikuisena on alkanut pitää chilistä, kunhan se ei ole liian voimakasta. Mutta imelästä ei tykkää. Karkkeja ei juurikaan syö. Lievän alipainon takia oli erityistarkkailua, mutta muuten oli kyllä kunnossa. Oli vaan huono syömään muutenkin. Hänelle syöminen tuntuu yhä olevan vain keino pysyä hengissä. Joululounaallakin söi vain vähän. Perunalastut on ainoa himo, mikä hänellä näyttää olevan, niitä ostaa nyt aikuisena. Vähän harmittaa, että niistä pitävä mies opetti niihin, kun epäilen hänen nyt omillaan asuessa korvaavan lounaitakin perunalastuilla - maustamattomat vain menee. Perunasta ylipäätään on aina pitänyt, missä muodossa vain. Niin vauvana, leikki-iässä, koululaisena kuin aikuisenakin.

Meillä asperger+adhd, poika.

Vauvana oli erityisen huono nukkumaan ja oikeastaan aina teini-ikään asti, nyt nukahtamiseen lääkeapua.

Vauvana nukkui vain liikkeessä, eli esim. vaunulenkeillä. Kun pysähdyttiin, heräsi. Samoin nukkui sylissä heijaten ja kantorepussa kävellessä. Heijasimme häntä siis päivin öin eikä samaan aikaan nukkuminen onnistunut. Valtavat öiset raivarit ilman mitään syytä.

Hän kehittyi hitaammin kuin muut (konttaaminen, kävely) motorisesti hieman kömpelö. Puhuminen alkoi erilaisia äänteitä lukuunottamatta vasta n. 3-vuotiaana. Erityiset mielenkiinnon kohteet pysyivät vuodesta toiseen samana (jo 1v. alkaen)

Viihtyi ikävuosina 1-2 paljon itsekseen, ei ottanut kontaktia muihin ikätovereihin. Saattoi konttausiässä jo jumittua ihmettelemään jotain tavaraa tai yksityiskohtaa tuntikaupalla.

Peloton, ei vaarantajua.

Mutta enemmän merkkejä alkoi esiintyä noin 3-4 ikäisenä ja siitä enenevässä määrin, kunnes teini-iässä haasteet olivat lähes ylitsepääsemättömiä.

meillä adhd tyttö, ihan tosi iloinen, villi ja liikkuvainen, otti jalat alleen 8kk ja sen jälkeen perässä ei pysynyt kukaan, keikkui menemään pitkin ovenkarmeja ja kirjahyllyjä, illalla nukahti silmänräpäyksessä syvään uneen, ihan kuin aivot olisi sammutettu. yöllä tuli jonkinverran kauhukohtauksia, mutta aamulla heräsi iloisena varhain kuin peipponen ja sama ralli päälle

Meillä kaksi adhd-poikaa.

Toinen lähti todella aikaisin kävelemään ja muutenkin hyvin aktiivinen vauva

Toinen taas täysin vastakohta: lähti myöhään kävelemään, nukkui hyvin

Meillä ADD-tyttö, jonkin verran as-piirteitä. Koliikkivauva, sylissä oli tosi jäykkä ja halusi katsella maisemia koko ajan. Päiväunet jäivät kokonaan pois jo alle 2-vuotiaana. Vauvana oli vaikea saada häneen katsekontaktia, käänsi päätä pois. Kehitys muuten ihan tavanomainen ja on skarppi teini.

Ei pitänyt kiirettä liikkumisen opettelun kanssa. Ei sotannut koskaan ruoallaan. Ei vierastanut, eikä oppinut kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä tarkkailemalla toisia, vaan piti neuvoa sanallisesti.

Itkuinen, huono nukkumaan. Arka. AS-diagnoosi. Mutta niin oli toinenkin, ns. normaali lapsemme. Erot alkoivat näkyä vasta sosiaalisten suhteiden myötä.

Meillä ADHD poika. Oli vauvana vähän levoton jo laitokselta asti . Kiltti mutta impulsiivinen/itkuinenkin  siitä lähtien kun oppi kävelemään. Päiväunet jäivät 2-vuotiaana pois. Oppi puhumaan vähän myöhässä ja oli aistiyliherkkyyttä sekä tic-oireita. 

Adhd ja asperger lapset on. Oli ihania, maailman helpoimpia lapsia. Meitä aina ihailtiin kun käytiin kaupassakin miten voi olla noin hyvin käyttäytyvät lapset! Oikeasti, ihmiset tuli kysymään miten on mahdollista. Toisesta tuli sitten aikuisema pikkurikollinen ja päihdeongelmainen, asperger on linnottautunut kotiinsa. Kaikki alkoi mennä siinä vaiheessa pieleen kun koulussa pääsivät tutustumaan ammattikasvattajiin.

Taas aspergerhullu. Et saa apua sairauteesi täältä.

Kolmonen unohti tuon nukkumisen. Jo sairaalassa vastasyntyneiden osastolla hän oli valveilla pitkiä aikoja ja katseli siitä kopastaan, ei itkenyt. Päiväunet jätti pois alle puolitoistavuotiaana, en uskaltanut sitä kellekään sanoa siihen aikaan. Ei vaan nukahtanut. Nukkui tuolloin 10-12 tunnin yöunia välillä heräämättä.  

Meilläkin lapsia on sanottu aina hyväkäytöksiseksi. Nuoremmalla on lieviä As-piirteitä, mutta ne eivät hänen elämäänsä haittaa ja normaalia aikuisuutta elää. Ei tullut rikollista, mutta jumit on tällä vanhemmalla ongelma yhä ja tietynlaiset rutiinit. 

Asperger on terve 🙄

Itki kovasti ja nukkui huonosti.

Muuten ihan tavallinen vauva.

Päiväkodissa ja koulussa alaluokilla vaikutti vielä ihan tavalliselta. Pärjäsi hyvin koulussa eikä ollut käytösongelmia.

Vasta teini-iässä erityisyys nousi näkyviin. Sitten mentiin rytinällä "päin seinää". Lapsi sai autismidiagnoosin ja päätyi monen mutkan ja vaikeuden kautta sairaalakouluun.

Hyvin pärjää koulussa edelleen. Ongelmat ovat muilla alueilla.

Onko nämä diagnoosit tehty matalalla koulutuksella?

Ihminen on vauvana tyhjä taulu. Vasta kyvyttömyys vanhempana tuottaa tulosta. Jotkut lisääntyvät enemmän kuin mihin on henkisiä voimavaroja tai taloudellisia resursseja. Sitten on valittava keihin lapsiin panostetaan.

Olematon. On ollut sitä koko ikänsä.

Meillä oli todella kiltti ja iloinen as-vauva. Outoa oli että jo ihan viikon vanhana kaikki nukkumiset ja syömiset tapahtui aina samaan aikaan. Ekat kolme kuukautta söi kuuden tunnin välein, yöunet alkoi klo 20, nukkui siitä kuusi tuntia ja söi, nukkui taas kuusi tuntia ja söi. Päivisin oli virkeä eikä nukkunut kuin parin tunnin päiväunet.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä diagnoosit tehty matalalla koulutuksella?

Jos psykiatrin koulutusta pitää matalana, niin sitten kai kyllä.