Onko "kuka hullu nykyisin edes haluaa pysyvän parisuhteen?" vain seli-seli tahattomalle yksinäisyydelle?

Saattaa se ollakin mutta toisaalta kuka sitä yksinäisyyttään lähtee kirkolta kylälle huutelemaan?  Näissä asioissa moni haluaa edetä varovasti jotta ei tulisi lisää kolhituksi.

Vierailija kirjoitti:

Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa.  Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.

Enpä tiedä. Se itsekkyys on sitä, ettei olla valmiita tekemään mitään, kehittämään itseään. Kyllä aina voi vaihtaa kun tympäsee tai tulee ristiriitoja, mutta en pidä sitä "terveenä" itsekkyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vapailla markkinoilla olevista on persoonallisuushäiriöisiä, päihdeongelmaisia, rikollisia, elämäntapaloisia, mielenterveysongelmaisia tai seksuaalipervertikkoja. Moni on kaikkia näitä, joten jätetään väliin. Pitää suojella omaa henkeäkin ja rauhaa.

On hyvää yksinäisyyttä ja huonoa. Rikki olevat eivät kykene kehittymään yksinollessaan. Ehjät ihmiset nauttivat omasta rauhasta, keksivät luovaa tekemistä ja pyrkivät vilpittömään, aitoon kohtaamiseen ihan vieraitakin kohdatessaan. He säilyttävät uskon ihmisyyteen vaikka lunta tulisi tupaan.

Rikkinäiset ovat vain nippu maskeja, joilla koettavat vedättää ympäristöä (ja itseään). Tyhjiä kuoria. Osalla näistä on ehkä toivoa eheytyä, mutta iso osa jää ikuisesti tyhjiksi kuoriksi, eivätkä edes välitä tai kärsi siitä. Ympäristö kyllä saa maksaa tavalla tai toisella.

Olen yrittänyt ”ymmärtää” muutamaa tälläistä vähemmän onnekasta elämäni aikana ja kovin laihaksi ovat tulokset jääneet. Jotain he sinulta aina ryöväävät, ainakin aikaa ja hyväntahtoisuutta. Kaikki on kuitenkin lopulta arvotonta.

Oman mielenterveyden suojelemiseksi kannattaa oikeasti vetää selvät rajat sen suhteen, millaisia ihmisiä päästää elämäänsä. Ein sanominen ajoissa säästää monelta mielipahalta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa.  Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.

On tässä sekin puoli, että pienistäkin töyssyistä erotaan sen sijaan, että yritettäisi selvitä tilanteen yli yhdessä.

höpsis, yleensä naiset antaa miehille liikaakin uusia mahdollisuuksia ja alistuvat vaikka mihin ennen kuin tajuavat viimein erota. 

Heh, naiset.. Sopuisat palvelijat, uhrautujat ja uhriutujat... antavat miehille mahdollisuuksia, vaikka niin paljon joutuvat kestämään heidän takiaan! Itsessä kun ei ole vikaa. Itse ei tarvitse tällaista armollista kädenojennusta ja mahdollisuuksia keltään.

Kuinka idiootti ihmisen täytyy olla, että ajattelee näin? Naiset ovat todella vaativia ja riitaisia ja oikukkaita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa.  Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.

On tässä sekin puoli, että pienistäkin töyssyistä erotaan sen sijaan, että yritettäisi selvitä tilanteen yli yhdessä.

höpsis, yleensä naiset antaa miehille liikaakin uusia mahdollisuuksia ja alistuvat vaikka mihin ennen kuin tajuavat viimein erota. 

Heh, naiset.. Sopuisat palvelijat, uhrautujat ja uhriutujat... antavat miehille mahdollisuuksia, vaikka niin paljon joutuvat kestämään heidän takiaan! Itsessä kun ei ole vikaa. Itse ei tarvitse tällaista armollista kädenojennusta ja mahdollisuuksia keltään.

Kuinka idiootti ihmisen täytyy olla, että ajattelee näin? Naiset ovat todella vaativia ja riitaisia ja oikukkaita ihmisiä.

Mun enon vaimo lopetti työt ollakseen tämän kanssa. Olivat vuosikymmeniä yhdessä kunnes vaimon terveys petti. Puki enolle sukatkin jalkaan (!!)

Ihan suomalainen nainen oli.

En kyl ite rupeis tohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa.  Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.

On tässä sekin puoli, että pienistäkin töyssyistä erotaan sen sijaan, että yritettäisi selvitä tilanteen yli yhdessä.

höpsis, yleensä naiset antaa miehille liikaakin uusia mahdollisuuksia ja alistuvat vaikka mihin ennen kuin tajuavat viimein erota. 

Heh, naiset.. Sopuisat palvelijat, uhrautujat ja uhriutujat... antavat miehille mahdollisuuksia, vaikka niin paljon joutuvat kestämään heidän takiaan! Itsessä kun ei ole vikaa. Itse ei tarvitse tällaista armollista kädenojennusta ja mahdollisuuksia keltään.

Kuinka idiootti ihmisen täytyy olla, että ajattelee näin? Naiset ovat todella vaativia ja riitaisia ja oikukkaita ihmisiä.

Minua ei ole kokeneet vaikeana ja oikukkaana kuin miehet jotka ei ole saaneet alistettua ja poljettua täysin pohjamutiin. Ei syyllistetä naisia, koska heidät kasvatetaan yhä alistumaan ja ymmärtämään oman hyvinvointinsa uhalla. Ties kuinka monta kertaa minuakin on elämän aikana kohdeltu alistavasti ja törkeästi ja olen uskonut että olen vain ymmärtänyt tilanteen väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa.  Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.

Enpä tiedä. Se itsekkyys on sitä, ettei olla valmiita tekemään mitään, kehittämään itseään. Kyllä aina voi vaihtaa kun tympäsee tai tulee ristiriitoja, mutta en pidä sitä "terveenä" itsekkyytenä.

Koko nykyinen kulttuuri yllyttää lyhytjänteisyyteen, ”projekteihin”, minäkeskeiseen narsismiin. Se on iso syy siihen, miksi parisuhteeseen sitoutumista ei nähdä enää ”vaivan” arvoisena, kun helpommallakin pääsee. Ei kyetä yhteistyöhön tämän minäminä-kulttuurin takia ja kaikki hyvät pitkät suhteet vaativat kykyä neuvotella, sovitella erilaisia tarpeita ja toisaalta arvostaa toisen erilaisuutta, ei vihata sitä. Symbioosisuhteet ovat aina epäkypsiä ja tulevat hajoamaan.TAI sitten roikutaan kouristuksenomaisesti yhdessä vaikka mitään läheisyyttä ja lämpöä ei ole.

Ei yksinolo ole ollenkaan huono vaihtoehto, jos tapahtuu kehitystä. Saman voi sanoa parisuhteesta.

Niin kauan kuin ihminen löytää yhä aidomman suhteen itseensä eikä hänen tarvitse esittää toisen/muiden mieliksi, on lopulta aivan sama asuuko yksin vai yhdessä. Eikä katso ikää. Yleensä vanhemmilta saatu malli ennustaa suhdetaitoja ja nyt on jo vuosikymmeniä hehkutettu eroamisen autuutta.

Milloinkahan alettais hehkuttaa suhteessaolemisen hyviä puolia? Enkä puhu nyt muodikkaasta polygamiasta joka on vain peitenimitys sitoutumiskyvyttömyydelle.

Ainoat, jotka ovat enemmän tai vähemmän suoraan kertoneet, että ovat yksinäisiä ja kaipaavat parisuhdetta, ovat olleet kaksi tuttavamiestä. Toinen pääsi naimisiin ja on nyt perheenisä, toinen on edelleenkin sinkku.

Itse olen ihan iloinen siitä, että viime vuosina on nostettu esiin tyytyväisiä yksineläjiä ja itsellisiä ihmisiä. Muistan, kun vielä 1980-1990 -luvuilla varsinkin yksinelävät naiset olivat lähes toisen luokan kansalaisia, jotka "eivät olleet kelvanneet kenellekään". Vaikka siis olisivat itse valinneet naimattomuuden ja sinkkuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa.  Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.

On tässä sekin puoli, että pienistäkin töyssyistä erotaan sen sijaan, että yritettäisi selvitä tilanteen yli yhdessä.

höpsis, yleensä naiset antaa miehille liikaakin uusia mahdollisuuksia ja alistuvat vaikka mihin ennen kuin tajuavat viimein erota. 

Heh, naiset.. Sopuisat palvelijat, uhrautujat ja uhriutujat... antavat miehille mahdollisuuksia, vaikka niin paljon joutuvat kestämään heidän takiaan! Itsessä kun ei ole vikaa. Itse ei tarvitse tällaista armollista kädenojennusta ja mahdollisuuksia keltään.

Kuinka idiootti ihmisen täytyy olla, että ajattelee näin? Naiset ovat todella vaativia ja riitaisia ja oikukkaita ihmisiä.

Minua ei ole kokeneet vaikeana ja oikukkaana kuin miehet jotka ei ole saaneet alistettua ja poljettua täysin pohjamutiin. Ei syyllistetä naisia, koska heidät kasvatetaan yhä alistumaan ja ymmärtämään oman hyvinvointinsa uhalla. Ties kuinka monta kertaa minuakin on elämän aikana kohdeltu alistavasti ja törkeästi ja olen uskonut että olen vain ymmärtänyt tilanteen väärin.

Kaikki ”alistaminen” ei ole avointa. On myös sitä, että kiltti nainen huomaa vaan hyysäävänsä ja passaavansa reppanaa, joka on uskomattoman taitava painelemaan näitä nappeja läheisriippuvassa naisessa, jonka oma äitikin oli ylivastuullinen ja isä lähes pikkulapsi.

Itse sain tälläisen mallin kotoa ja just päättelin tuossa suhteen, jossa mies taantui lähes lapsen tasolle passiiviseksi tvn toljottajaksi, joka odottaa vain seuraavaa ruoka-aikaa.

Sen päivän kun vielä näkis että minä makaan siellä sohvan pohjalla ja mies laittelee keittiössä herkkuateriaa. Alkais olla jo aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat tavat muuttuneet ainakin niin että osataan olla terveesti itsekkäitä eikä tyydytä minkälaiseen suhteeseen tahansa.  Pidän tätä suuntausta ihan hyvänä, vaikka se sitten tietää suhteiden keston lyhenemistä.

Enpä tiedä. Se itsekkyys on sitä, ettei olla valmiita tekemään mitään, kehittämään itseään. Kyllä aina voi vaihtaa kun tympäsee tai tulee ristiriitoja, mutta en pidä sitä "terveenä" itsekkyytenä.

Koko nykyinen kulttuuri yllyttää lyhytjänteisyyteen, ”projekteihin”, minäkeskeiseen narsismiin. Se on iso syy siihen, miksi parisuhteeseen sitoutumista ei nähdä enää ”vaivan” arvoisena, kun helpommallakin pääsee. Ei kyetä yhteistyöhön tämän minäminä-kulttuurin takia ja kaikki hyvät pitkät suhteet vaativat kykyä neuvotella, sovitella erilaisia tarpeita ja toisaalta arvostaa toisen erilaisuutta, ei vihata sitä. Symbioosisuhteet ovat aina epäkypsiä ja tulevat hajoamaan.TAI sitten roikutaan kouristuksenomaisesti yhdessä vaikka mitään läheisyyttä ja lämpöä ei ole.

Ei yksinolo ole ollenkaan huono vaihtoehto, jos tapahtuu kehitystä. Saman voi sanoa parisuhteesta.

Niin kauan kuin ihminen löytää yhä aidomman suhteen itseensä eikä hänen tarvitse esittää toisen/muiden mieliksi, on lopulta aivan sama asuuko yksin vai yhdessä. Eikä katso ikää. Yleensä vanhemmilta saatu malli ennustaa suhdetaitoja ja nyt on jo vuosikymmeniä hehkutettu eroamisen autuutta.

Milloinkahan alettais hehkuttaa suhteessaolemisen hyviä puolia? Enkä puhu nyt muodikkaasta polygamiasta joka on vain peitenimitys sitoutumiskyvyttömyydelle.

Ainoat naiset joita voisi kiinnostaa enemmistö miesten tarjoama parisuhdemalli on uskovaiset tai köyhistä maista olevat. Äidit ovat melko hyvin teroittaneet varsinkin tyttärilleen ettei tarvi ottaa ketä tahansa ja että yksinkin pärjää oikein mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vapailla markkinoilla olevista on persoonallisuushäiriöisiä, päihdeongelmaisia, rikollisia, elämäntapaloisia, mielenterveysongelmaisia tai seksuaalipervertikkoja. Moni on kaikkia näitä, joten jätetään väliin. Pitää suojella omaa henkeäkin ja rauhaa.

Pätee palstan naisiin.

Miksi vain palstan?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vapailla markkinoilla olevista on persoonallisuushäiriöisiä, päihdeongelmaisia, rikollisia, elämäntapaloisia, mielenterveysongelmaisia tai seksuaalipervertikkoja. Moni on kaikkia näitä, joten jätetään väliin. Pitää suojella omaa henkeäkin ja rauhaa.

Mihin tilastoon tämä perustuu? Takuuvarmasti et siis itse ole sinkku kun tuollaista suollat 🤣

Vastaan: On.

Useimmat meistä haluavat parisuhteen. Mutta ei huonoa. Ja vahingoistaan tuppaa viisastumaan. Valitettavasti saamalla pariutumisen todennäköisyys laskee. Nopsasti.