Eilinen ahdistuspurkautuminen. Apuja?

Minulla EI ole diagnosoitu mitään mt-ongelmia...anoreksian olen sairastanut nuorempana. Mutta eihän tämä voi olla normaalia? Eilen luennolla hirveä ahdistus iski päälle. Olo oli niin hirveä että kyyneleet nousi silmiin ja tauolla raavin reisiäni vessassa että olo helpottaisi. Tässä eilinen kirjoitukseni, anteeksi sekavuus. Kamalinta oikeasti se ettei ahdistuksella ole mitään selkeää syytä! Minua ei myöskään ahdista niinkään muut ihmiset, ahdistus saattaa vyöryä päälle vaikka yksin tupakalla kotiparvekkeella...

ahdistus tulee aina arkipäiväisissä eli muille normaaleissa tilanteissa tuntuu siltä että haluan olla yksin ja kuunnella musiikkia itkeä ja kuolla hautautua peittoon ja oksentaa, lakata olemasta ja näkemästä en halua hengittää pois pois kaikki antakaa mun olla tai olla olematta tuntuu niin pahalta ja vieraalta onko se sitä että totuus iskee päin kasvoja tätä se elämä on, ahdistus siitä ettei se tule luonnostaan vaan joutuu ponnistella jo sen sietääkseen ettei pakene tilanteista ja pitäisi vielä tehdäkin jotain saada asioita aikaan miten vitussa kun kaikki voima menee jo itsensä pitämiseen kasassa

Mikä tähän auttaisi? :( seronilia olen maxi annoksena syönyt ja puolen vuoden jälkeen ns. ahdistuskohtaukset alkoivat vaan lisääntyä.