Miten ihmeessä saa apua pahaan uupumukseen kun kukaan ei "voi" auttaa?
Niin, en pysty ymmärtämään kun aina kuulee kuinka "Pirkko" on nyt _ottanut_ vähän saikkua kun vähän joku hatuttaa, tai jos jollain on rankka jakso elämässä niin kehoitetaan että ota vähän sairauslomaa niin jaksaa taas.
Millä tavalla sitä sairauslomaa siis _otetaan_ kun minä en saa itkien anelemallakaan vaikka olen sitä tehnyt jo kaksi vuotta?
Taustatietona olen oikeastaan koko aikuiselämäni sairastanut toistuvaa keskivaikean ja vaikean välillä häilyvää masennusta ja koko ajan pahenevaa paniikki- ja ahdistuneisuushäiriötä. Nyt tässä parin vuoden aikana juuri tuo ahdistus on kasvanut niin suureksi, että en oikeastaan pysty muuhun, kuin juuri ja juuri käymään töissä ja sieltäkin tulen itkien kotiin kun olen niin puhki työpäivän jäljiltä. Mikään "ylimääräinen" kodin siivous, ruoanlaitto, koirien ulkoilutus jne. on täysin mahdotonta.
Käyn terapiassa ja terapeuttini on toistuvasti kirjoittanut lääkäreille lausuntoja suositellen minulle sairauslomaa ja myös neurologisia tutkimuksia, sillä minulla on vahvoja ADD -piirteitä. Sitten lääkärissä minut nauretaan ulos ja jo ovella sanotaan että no kysynpä nyt kuitenkin vähän tässä, mutta eihän sinulla mitään ADHD:ta ole, eli mihinkään tutkimuksiin ei ole tarvetta. Ei varmaan olekaan kun nimenomaan oli tarkoitus tutkia ADD:ta. Mutta on kuin seinille puhuisi.
Työterveyden ainoa ratkaisu on kolmikantaneuvottelu, mutta mitä hyötyä siitä on jos jo tiedän, että uupumukseni ei johdu itse työtehtävistä? Minua kuormittavat asiat ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä ja työn jatkuvissa paineissa nimenomaan asiakkailta ja työkavereilta. Yhtäkään työpäivää en voi suunnitella etukäteen sillä joka ikinen aamu on odottamassa viisitoista viestiä että tarvitsen tämän ja tämän ja mielellään tänään. Ja koko päivä menee setviessä niitä asioita sitten ja taas suunnittelen, että no teen sitten tämän minkä oikeasti halusin saada tehtyä vasta huomenna. Mutta huomenna on taas ne viisitoista uuta hetijuurinyt asiaa odottamassa. Olen ehkä sitten surkea työssäni, kun tuntuu ettei kenelläkään muulla ole samanlaista joka ikinen päivä. Tai sitten se on sitä uupumusta, sillä pienetkin asiat vievät nykyään kauheasti aikaa ja energiaa.
Joo, ala ja työpaikka ei ole minulle oikea, mutta ainut vaihtoehto on kouluttautua taas uudelle alalle, ja mistä sellaiseen löydän energiaa? Tai edes keksin sitä alaa tässä mustassa sumussa joka on koko ajan pääni sisällä?
Kaiken tämän lisäksi olen raskaana ja pelkään kaiken tämän ahdistuksen ja stressin aiheuttavan keskenmenon tai jotain vaurioita lapselle. Neuvolassakaan minua ei ole autettu, vaikka kuulemma raskaana täytyy vain ilmoittaa että nyt ottaisin sen saikun ja sitä kirjoitetaan niin paljon, kuin vain haluaa. Ei minulle. Kehoittivat kääntymään työterveyden puoleen.
Tiedän, pitkä ja sekava viesti, mutta olen todella ahdistunut enkä enää tiedä mitä minun pitää tehdä, jotta saan apua!
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Tarinoitsijalla taas sormet sauhuaa
Näitähän ei ole pakko lukea ja kommentoida jos ei kiinnosta tai ei usko. Se ei minua kiinnosta.
Tämä on kuitenkin ihan totta ja ihan epätoivossani tänne aloin avautua, koska niin on mahdollista tehdä, enkä ihan töissäkään ajatellut. Muita kontakteja minulla ei juuri ole mieheni ja terapeuttini lisäksi.
Vauvasta ei ole tulossa terapeuttiani, on ihan muuten toivottu lapsi. Mutta siitä en ole pahoillani, että sen myötä on mahdollista saada pieni tauko tästä oravanpyörästä, mutta se ei ole myöskään ollut lähtökohta tähän. Ikä on enemmänkin alkanut tulla vastaan.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinoitsijalla taas sormet sauhuaa
Näitähän ei ole pakko lukea ja kommentoida jos ei kiinnosta tai ei usko. Se ei minua kiinnosta.
Tämä on kuitenkin ihan totta ja ihan epätoivossani tänne aloin avautua, koska niin on mahdollista tehdä, enkä ihan töissäkään ajatellut. Muita kontakteja minulla ei juuri ole mieheni ja terapeuttini lisäksi.
Vauvasta ei ole tulossa terapeuttiani, on ihan muuten toivottu lapsi. Mutta siitä en ole pahoillani, että sen myötä on mahdollista saada pieni tauko tästä oravanpyörästä, mutta se ei ole myöskään ollut lähtökohta tähän. Ikä on enemmänkin alkanut tulla vastaan.
-AP
Jos tämä on totta, tapasi kohdella lasta on käsittämättömän törkeä.
Mikä siitä, mitä olen tehnyt on mielestäsi törkeää? Juurihan tuossa ilmaisin, että pelkään lapsen kärsivät stressistäni ja olen siksi yrittänyt saada apua jaksamiseen?
Minun lapsella, toisin kuin monella muulla, tulee olemaan kaksi hyvin välittävää ja osallistuvaa vanhempaa. Se, että ahdistun työelämässä aikuisten ihmisten minäminäminäensin vaatimuksista ei tarkoita, että minusta tulee huono äiti. Lapsi on nyt jo hyvin haluttu ja rakastettu.
Minä sain sairauslomaa työterveydestä kertomalla olevani äärimmäisen rasittunut ja ahdistunut työpaikalle menemisestä ja etten voi taata seurauksia, jos joudun taas tänään menemään paikalle. Tuli välittömästi lomaa.
Onhan ihme ettet saa sairauslomaa. Meillä töissä vähemmästäkin ihmiset saavat sairauslomia jopa useampia kuukausia työterveydestä. Entäs jos menisit yksityiselle lääkärille hakemaan sairauslomalapun ja lepäilisit kunnolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinoitsijalla taas sormet sauhuaa
Näitähän ei ole pakko lukea ja kommentoida jos ei kiinnosta tai ei usko. Se ei minua kiinnosta.
Tämä on kuitenkin ihan totta ja ihan epätoivossani tänne aloin avautua, koska niin on mahdollista tehdä, enkä ihan töissäkään ajatellut. Muita kontakteja minulla ei juuri ole mieheni ja terapeuttini lisäksi.
Vauvasta ei ole tulossa terapeuttiani, on ihan muuten toivottu lapsi. Mutta siitä en ole pahoillani, että sen myötä on mahdollista saada pieni tauko tästä oravanpyörästä, mutta se ei ole myöskään ollut lähtökohta tähän. Ikä on enemmänkin alkanut tulla vastaan.
-AP
Jos tämä on totta, tapasi kohdella lasta on käsittämättömän törkeä.
Mikä siitä, mitä olen tehnyt on mielestäsi törkeää? Juurihan tuossa ilmaisin, että pelkään lapsen kärsivät stressistäni ja olen siksi yrittänyt saada apua jaksamiseen?
Minun lapsella, toisin kuin monella muulla, tulee olemaan kaksi hyvin välittävää ja osallistuvaa vanhempaa. Se, että ahdistun työelämässä aikuisten ihmisten minäminäminäensin vaatimuksista ei tarkoita, että minusta tulee huono äiti. Lapsi on nyt jo hyvin haluttu ja rakastettu.
- lapsi ansaitsee jaksavan, aikuisen äidin
- lapsen kanssa vasta sitä kuule joutuukin koville, valvoneena pitää jaksaa kaikki sitä mitä et jaksa nytkään
- lapsi tarvitsee sosiaalisen kasvuympäristön, miten ajattelit jaksaa kaikki ne sosiaaliset aspektit jotka lapsen kanssa tulee?
- lapsi ansaitsee äidin joka kykenee ajattelemaan jotakuta muutakin kuin itseään, sinä olet täysin kypsymätön minäminäminäminäminäminäminä ja minun tunteet ja minun jaksaminen -ihminen
Ota lopputili. Muuten et pääse eroon uupumuksestasi etkä masennuksestasi. Kai terveytesi ja lapsesi ovat tärkeämmät kuin mikään työpaikka, saati sitten tuollainen työ josta et pidä edes yhtään ja joka on sinun luonteisellesi selvästikin vääränlainen. Keskity nyt olemaan vain terve jaksava äiti. Mietit työpaikkaa sitten myöhemmin, kun olet siihen valmis.
Mene yksityiselle adhd-tutkimuksiin . Tuo dg kattaa nykyään myös add:n, ja samat tutkimukset .
Työterveyslääkärillähän on soppari työantajan kanssa, mitä palveluja työterveyshuolto saa pitää sisällään. Jos se on lähinnä yleislääkäri ja akuutit sairastumiset et ole puhumassa oikeassa paikassa tilanteestasi. Väsymys, uupumus ja arvelut oireyhtymistä eivät kuulu heidän vastuulleen. Voit vain myydä heille elämäntilanteesi mahdollisimman uskottavalla tavalla ja valittamisen sijaan voisit kysyä heiltä, miten voisit edetä tilanteesi kanssa. Heidän ammattiosaamiseensa kuuluu neuvoa eteenpäin. Tai sitten terveydenhoitaja neuvoa, joten mieti strategia askel kerrallaan.
Mitä hankalampaa sinulla on sen enemmän valitettavasti joudut itse näkemään vaivaa. Rahaa kuluu aivan varmasti, koska mitä enemmän tarvitset erikoislääkäreitä sen kalliimpaa se kaikki on. Etenkin, jos niiden kustantaminen ei kuulu työterveyshuoltoon ja väsymyksesi ei katsota olevan työperäistä.
Mielestäni sinua on autettu neuvolassa heidän valtuuksiensa puitteissa. Hekin painottivat sinulta oma-aloitteisuutta ja miten joudut käymään lääkärissä pyytämässä saikkua. Tee se. Kukaan ei hae sinua kodistasi ja ratkaise ongelmiasi. Se olisi tietysti mahtavaa, jos sellainen onni sinua kohtaisi, mutta ei kun saapasta toisen eteen ja haet saikkua. Saat sen aikana levättyä ja ajatuksesi järjestykseen.
Voit aina soittaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen ja aloittaa sieltä tilanteesi purkamisen, Se on ilmainen.