mies 77:n mielestä elämän pitäis olla yhtä naminamia ja ihqudaata
Ikävä tosiasia on että joitakin ihmisiä elämä raiskaa ja rusikoi ihan kohtuuttomasti, ja se että kaikilla ei ole upeaa perhettä ja ihania ystäviä joiden avulla kaikesta selviää kivuttomasti, ja se että kaikilla ei ole onnea kasvaa perheessä jossa kaikki asiat oppii käsittelemään oikein - päinvastoin. Ei katkeruus, kateus ja itsesääli ketään kaunista mutta kyllä tuohon ikään mennessä luulis jo olevan opittuna että ne on pahan olon ilmausta. Mitä keinoja yksinäisellä ihmisellä sitäpaitsi on olla mitään muuta kuin itsekeskeinen?
Niin että sori vaan ihan s#¤&%¤asti että oon traumatisoitunut ja yksinäinen ja sen takia itsekeskeinen ja itseäni säälivä. Juu, olen vähän katkera siitä että joku psykososiaalisesti hemmoteltu kermaperse kuvittelee olevansa oikeutettu haukkumaan mua paskaksi ihmiseksi traumaoireiluni takia.
Tää tyyppi vissiin haluaa kieltää kaiken pahan olon kaikilta. Mikä mahtaa olla motiivi.
En usko että olet naispuoleinen, mutta eikö kannattais koittaa korjata asioita eikä jäädä vellomaan siihen itsesääliin. Kaikki on vielä mahdollista jos henki pihisee. Tsemiä