Lue keskustelun säännöt.
Oletko aina tiennyt rakastatko vai et?
15.04.2015 |
Tapasin ihanan miehen puoli vuotta sitten. Minulle on selvää että olen rakastunut häneen ja haluan tulevaisuuden hänen kanssaan. Miehelle kuulemma ei ole yhtä selvää mitä mieltä on minusta. Välillä tuntuu olevan rakastunut, välillä ei. Kun kysyn, hän ei tiedä ja sanoo olevansa sekaisin tunteissaan. Luulisi olevan aikuiselle ihmiselle selkeää haluaako toisen vai ei...en tajua.
Kommentit (6)
Olen. Veikkaisin ettei ko. henkilö ole rakastunut, mutta hän ei haluaisi luopua sinusta koska ei halua olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häivy pois. Tai ripustaudu kunnolla.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:58"]
Häivy pois. Tai ripustaudu kunnolla.
[/quote]
Senkö jälkeen hänelle asia selkenee?
Sillon kun tavattiin niin ekat 2 viikkoa en ollut varma. Oli tosi helppo jutella mutta olin jumiutunut ajatukseen että viihdyn sinkkuna enkä halua parisuhdetta, ehkä koska en uskonut että joku sellaisen haluais kanssani. Mies tiesi heti ja kun hän näytti sen niin tajusin että mitä mä pelkään. Päätin etten menetä mitään jos uskallan kokeilla. Ja tosiaan kaks viikkoa ensitapaamisesta katsoin mun miestä ekaa kertaa niin että tuntu että koko maailma sumeni ympärillä. (Anteeks, ihan kun jostain ällölöllödraamasta mutta siltä se tuntu). Sen jälkeen olen aina tiennyt. Kuukauden päästä uskallettiin sanoa toisillemme se ja siitä asti ollaan käytännössä myös asuttu yhdessä. Puol vuotta myöhemmin oli taas sellanen ällölöllö-hetki: Katsoin yksissä illanistujaisissa miestä ja tajusin että mä hei haluun just Tuon lapsia. Ja koputin sitä olkapäähän ja sanoin "arvaa mitä?" Ja mies vastas että "no? Sä haluut lapsen?", mä en vieläkään ymmärrä miten se luki sen mun naamasta. Se oli eka kerta kun aiheesta puhuttiin. Meni vielä jonkin aikaa ennen kun saatiin lapsia mutta nykyään ollaan naimisissa ja perhe, edelleen erittäin rakastuneita eikä tuo huuma ole mihinkään vuosien aikana lähtenyt. Ei tietysti ole mitään ruusuilla tanssimistakaan ollut mutta rakkautta ei ole tarvinnut epäillä. Tätä ennen olin tapailu-suhteessa miehen kanssa jonka kanssa ei yhtään tiennyt missä mennään, jälkikäteen en tajua miksi tuhlasin aikaa häneen. En vaan ikinä tajunnut että on olemassa mies jonka kanssa ajatukset natsaa ja jonka kanssa voin olla 100% itseni, mistään tinkimättä ja mitään peittelemättä.
Eksän kanssa vei 1,5 vuotta, ennen kuin tajusin rakastavani. Hänellä siitä vielä pari viikkoa, ennen kun sai itse samat sanottua takaisin. Silloin ajattelin meitä älyllisinä, järjellä ajattelevina ihmisinä. Nyt 9 vuotta myöhemmin tiedän, että olisi pitänyt nopeammin tajuta, että suhteemme ei ole rakkaussuhde, eikä sellaiseksi muutu.
Sellasia ne miehet on. Kun kysyy tunteista, vastaus on aina "en tiedä".