Mitkä hyvät pienet asiat kruunasivat viikon lapsuudessasi?

Kun iskä lopetti äidille mököttämisen eikä tarvinnu olla enää koko ajan kusi sukassa.

Lauantaisin aina seiskan aikaan sauna ja pillimehu mukaan saunaan.
Kun sai kirjoittaa ostoslistan( piirtelin ostoslistaan aina kaikenlaista ja kirjoitin jotain tyyliin "äiti on ihana" :D
Jos en saanut välillä unta niin iskä tuli paijaamaan mut uneen.
Parhaan kaverin kanssa pidettiin aina joskus teekutsuja, jossa meillä oli vettä(teetä) pienissä posliinikupeissa ja riisimuroja lautasilla ja tiputeltiin niitä muroja sinne veteen ja kyllä oli hauskaa :D
Kun menin mummin luokse ja sain soittaa pianoa ja keksin uusia lauluja ja mummi vähän jo toppuutteli olemaan hiljempaa.
Välillä äiti osti vadelmamehukeittoa ja sitä me sitten veljen kanssa ryystimme ja pidimme ihme ääniä.

Saunalimut aina saunan jälkeen, karkkipäivä joka sisälsi aina sen yhden karkkipussin (meillä karkkipäivä oli kerran viikossa, muuten ei herkkuja yms. koskaan syöty), perheen yhteiset kauppareissut yleensä viikonloppuisin, kirpputoreilla yhdessä käyminen, ötököiden keräily lasipurkkiin, pihan muiden lasten kanssa vietetyt kesälomapäivät jotka sisälsi leikkejä aamusta iltaan (nykyään lapset taitaa istua kotona puhelimet kourassa :( ), isän tekemät iltapalat (oli kivoja siksi että oli yleensä vähän epäterveellisempiä ;)

Voi lapsuus... Tulee ihana mieli kun näitä lukee ja muistelee. Osaisipa ihmiset aikuisinakin nauttia samanlailla pienistä asioista.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 22:49"]kommentteja 46, niistä 4 EI liity ruokaan. Miksiköhän ihrapalloja on maamme pullollaan?
[/quote]
Jos viikon kohokohta liittyy ruokaan, niin eikö se kerro siitä etta se ob jotain erikoista ja harvinaista. Eli mista ne sun ihrapallot tähän maahan on tullut?

Kun sai nukkua äidin vieressä kun isä oli työmatkalla :) Oli niin uskomattoman turvallinen olo koko yön että saakohan samaa tunnette enään koskaan mistään... 

Meillä oli lauantaisin aina sauna ja sen jälkeen sai jäätelöä. Silloin tuli myös telkkarista se "ei itketä lauantaina" / passi ja hammasharja / napakymppi / buntsibum. Joskus oli myös makkaraa iltapalaksi, ehkä jopa kerran puolessa vuodessa popkorneja. Meillä ei kauheena herkkuja saanut, lauantaisin oli aina jätskiä ja joskus tosi satunnaisesti myös jotain muuta.

Yksi lasi keltaista jaffaa kerran viikossa saunan jälkeen. Sunnuntai-iltapäivisin ruuaksi lättyjä tai köyhiä ritareita.

Katsoin aina äidin kanssa Dallasin ja Pieni Talo Preerialla ohjelman.

Mummolassa käynti ja Vaari haki aina kellarista sellaisen kolmion muotoisen trip mehun mulle

Iloinen koira odottamassa mua koulusta kotiin joka päivä. Me oltiin sen koiran kanssa kun paita ja peppu 12 vuotta, ihan siitä asti kun mä synnyin.

<3 ihania muistoja <3

Mullakin tuo lasi limsaa saunan jälkeen. Se, kun koko perhe katsoi yhdessä sohvalla Lauantaitansseja. Iskän joskus kauppareissulta ostama yksi salmiakkirasia. Kesäpäivät uimahallin ulkoaltaalla. Kavereiden kanssa lähimetsässä leikkiminen. Naapurin koiran ulkoiluttaminen namipalkkaa vastaan. Kotitalon takaa poimitut metsämansikat. Talvellä pääsi hiihtämään omasta pihasta ja me myös hiihdettiin (vaikka en tosiaankaan mikään liikkuja ollutkaan).

Lauantai ja karkkipäivä. viikonloppuna omenalimppari. Päivät kun äiti ja isä eivät riidelleet. JA IHMETTELIJÖILLE SANOTTAKOON ETTÄ EI ENNEN AINA KARKKIA MUSSUTETTU JA LIMUA JOUTU, BTW, EIKÄ OMA LAPSENIKAAN JATKUVASTI SOKERILLA ELÄ, PERINNE ELÄÄ!

VM. 86 N

Samoja kuin muilla, Aku Ankka keskiviikkoisin, jätski ja limu saunan jälkeen - joskus spagettia, mikä oli ihan mahtavaa. Sairaalareissujen yhteydessä kanttiinissa käynti. Serkkupojan viikon vierailu kesällä. Herneiden syönti vastapuidun pellon reunoilta.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 08:36"]

Pienenä retket äidin ja kavereiden kanssa lähimetsiin. Siellä leikittiin, poimittiin marjoja ja puretun talon pihalla kasvaneista villiintyneistä omenapuista omenia. Syksyllä sienestäminen koko perheen kanssa.

Kavereiden kanssa meillä oli leikit samoissa paikoissa jo ainakin 3. sukupolvessa: jo meidän isoisät oli leikkineet samoissa paikoissa pikkuisina :) Erääseen mäkeen oli rakennettu kivistä maja joskus 50-luvulla, se oli todella upea. Teimme siihen uuden katon.

Puroleikit kavereiden kanssa keväällä, lauttailimme pienellä lautalla, välillä kastuttiin mutta ei se haitannut. Rakentelimme siipiratasmyllyjä ja patoja.

Karkkien haku kyläkaupasta "markalla tuota, 50 penniä tuota".

OT, ihmetyttää, miksi loppujen lopuksi aika harvalla on kauniita muistoja luonnosta? Oletteko kaikki kasvaneet kaupungissa vai ettekö vaan ole leikkineet muualla kuin sisällä?

[/quote]

Minä rakastin luontoa jo pienenä, mutta aloituksessa kysyttiin pieniä asioita, mitkä kruunasivat viikon. Siksi en maininnut ulkoilmajuttuja. Asuin kaupungissa ja luonto oli minulle harvinaista herkkua paitsi kesäisin, jolloin vierailimme sukulaisten luona maalla. Sikäli mielenkiintoista, etten sitten muistakaan lapsuuteni päivistä paljon muuta kuin nimenomaan nuo ihanat kesät; sisilisko oli saanut 7 poikasta, heinää satoi taivaalta ilmeisesti kaukaisen trombin jäljiltä, kalareissut enon kanssa, keltiäiskallio, josta pääsi uimaan, ensimmäinen näkemäni kiiltomato, kaikki uudet, ensi kertaa näkemäni linnut... Kaikki tuollaiset pienehköt asiat ovat kruunanneet elämäni ja odotan saavani niitä vielä paljon lisää.

Pihaleikit naapuruston lasten kanssa. Limppari juhannuksena. Leikkipuistossa käynti. Kerran kesässä tehty reissu huvipustoon. Virpominen pääsiäisenä. Uimarannalla käynti. Se kun isä joskus harvoin luki satukirjaa.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 22:49"]

kommentteja 46, niistä 4 EI liity ruokaan. Miksiköhän ihrapalloja on maamme pullollaan?

[/quote]

Hmm... Minä kirjoitin pullasta ja rieskasta. Eipä ole silti kilot tarttuneet tai karttuneet. Kyllä elämässä pitää olla myös namihetkiä, nimenomaan hetkiä. 

Tämä ei ole vain kerran viikossa , mutta kerran päivässä muisto. Joka päivä äiti luki minulle jotain kirjaa ennen päiväunia. Muistan sen tunteen kun oli äidin kainalossa ja alkoi nukuttamaan. Jotenkin super turvallinen olo.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:09"]

Pakko sanoa että mulla ei ole ainuttakaan tällaista muistoa. En muista lapsuudesta ainuttakaan mukavaa rutiinia tai oikeastaan juuri mitään. Ei ollut kauhean helppo lapsuus mutta ei kai nyt kauheimmastakaan päästä kun ei ollut väkivaltaa tai alkoholismia, vain väsymystä ja masennusta vanhemmilla jne. Onko muita...?

[/quote]

Mulla on. En muista yhtäkään perheeseen (äiti, isä ja isosisko) liittyvää kivaa tapaa : (  Pari satunnaista hetkeä muistan kivoina: pyöräileminen Helsingin Marjaniemen rannalle uimaan. Eipä taidakaan tulla toista mieleen. Surullista.

Parhaat muistot ovat ison kerrostalon pihalta leikeistä ja kavereista. Ikätovereita oli paljon ja yhteisiä leikkejä: hyppynaruhyppelyt, twist-nauhat, hiekkalaatikkoleikit isossa hiekkalaatikossa kuka pelkää mustaa miestä. Polvisukkien saaminen keväisin jalkoihin : )

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:09"]

Pakko sanoa että mulla ei ole ainuttakaan tällaista muistoa. En muista lapsuudesta ainuttakaan mukavaa rutiinia tai oikeastaan juuri mitään. Ei ollut kauhean helppo lapsuus mutta ei kai nyt kauheimmastakaan päästä kun ei ollut väkivaltaa tai alkoholismia, vain väsymystä ja masennusta vanhemmilla jne. Onko muita...?

[/quote]

Sama mulla. Vanhemmat ovat luonnehäiriöisiä, eivätkä tykänneet puuhata mitään lasten kanssa tai lasten mukavuuden eteen. Ne positiiviset yksittäiset muistikuvat mitä mulla lapsuudesta on, ovat joko jotain mitä olen puuhaillut yksin, tai mitä on tapahtunut koulussa tai kun joskus harvoin olin jossain kylässä. Ei meillä mitään kivoja rutiineja kotona ollut, ei todellakaan.

Lauantait: Lontoon rae -pussi kaupasta, illalla saunaan muumilimpparin kanssa, saunan jälkeen äidin tekemää pizzaa tai pastasalaattia :)

Perheen kanssa katottiin yhdessä Passi ja Hammasharja ohjelmaa, sunnuntaisin käytiin uimassa, kesäisin saatiin mökillä muurinpohjalettuja ja mummo ja vaari toi joskus lakupiiput! :D