Onko normaalia tuntea todella kivuliasta fyysistä kipua silloin kun henkisesti kärsii tuskasta?
Välillä kun minuun sattuu henkisesti aivan helkkarin paljon niin se ulottuu ihan fyysiselle tasolle.
Raajoihin sattuu ihan pirusti, tai koko kehoon. Sattuu niin paljon, että ei tiedä miten päin olisi. Etenkin raajoijhin viiltää ja pakko vain liikkuttaa raajojaan itkun ja tuskan keskellä.
Dramaattinen hetki se on.
Aina sillon tällöin tapahtuu tuo, kerran kuukaudessa ehkä.
Kärsin siis muutenkin masennuksesta mutta kun tuska yltyy joinakin iltoina todella pahaksi niin koko fyysinen olemus myös kärsii siitä, se on kipeää mutta ohimenevää.
Muuten ei juuri kipuja. Selkäjumeja tai ruoansulatusongelmia lukuunottamatta.
Vain tuo hetki saa inhottavia ja voimakkaita "sähköpistoksia" aikaan. Tai miten sen kuvailisikaan..
Kommentit (14)
On.
Oletko joskus tullut fyysisesti satutetuksi?
Trauma jää kehoon.
Jaa. Minä menen turraksi enkä tunne mitään.
Tunnistan. Kovissa sydänsuruissa olen joskus tuntenut fyysistä kipua rintakehässä.
Toisaalta raskailla masennusjaksoilla kipu on ollut erilaista, tuota jalkojen pistelyä ja koko kehon särkyä.
"Ihminen on psykofysiologinen kokonaisuus."
Tästä aiheesta löytyy esim tubesta ja sieltä mm. kipupolin esityksiä. Ihan normaali asia ja esim. kipupolilla tähän asiaan keskitytään ja yhtenä tiimin jäsenenä toimii psykiatri.
Kyllä on normaalia. Henkinen tuska voi aiheuttaa fyysistä kovaakin kipua.
Kivun aistimus ja yksinäisyyden tuntemus ovat aivoissa samassa lohkossa. Toinen voi tutkitusti vahvistaa toista.
Voimakas ahdistus aiheutti itselläni hermosto-oireita. Rintakehää ja käsiä pitkin tuntui sellainen riipivä kipu tai epämukava tunne. Alkoi aina heti herätessä. Henkisestä pahasta olosta voi myös oksentaa fyysisesti kun on tarpeeksi voimakas tunne.
Kyllä. Minä kramppaan pahimmissa traumamuistoissani. Olen yrittänyt jo vuosia työstää näitä terapiassa, mutta eipä juuri etene.
Riivatuksi tuleminen voi aiheuttaa kipuja
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minä kramppaan pahimmissa traumamuistoissani. Olen yrittänyt jo vuosia työstää näitä terapiassa, mutta eipä juuri etene.
Olen menossa terapiaan.
Toivon, että siitä on itselleni apua. Aion olla täysin rehellinen ja käydä läpi vaikeat asiat.
Saanko kysyä mikä siellä tökkii? Onko sinulla jokin lukko, mikä estää tuon kaiken purkautumisen?
En siis lainkaan vähättele vaan mielenkiinnosta kysyn, että onko yhtäkään asiaa, jota ajattelet täydellisen purkautumisen estoksi kohdallasi näitä käsiteltäviä asioita miettiessäsi?
Ei tarvitse selittää perinpohjin jos et halua, vastaa vain onko jotain jota et halua päästää ulos häpeän tms vuoksi?
Ap
??