Kuinka voisin oppia olemaan vilpittömästi onnellinen toisen puolesta,
toisen ihmisen onnen vuoksi, kun tässä kyseisessä tapauksessa se onni on tavallaan suoraan minulta pois? Usein kyllä muuten osaan olla, vähäpätöisemmissä asioissa, enkä useinkaan kadehdi muilta asioita, koska tavoittelen aina pelkistettyä monella tasolla. Ja etsin vain hiljaa mielessäni sitä nyt ajatusta, yksityinen prosessi päässäni kaikenkaikkiaan, mutta tuntuu ettei ajatukset millään nyt taivu siihen. Kaipaan raikasta ajatusta tähän, osaako joku sellaisen minulle antaa? En tahdo olla sellainen henkisesti pieni ihminen, joka ei siihen kykene.
Kommentit (5)
En tiedä auttaako tämä, mutta kilpailin kerran yhtä tuttavaani kohtaan yhdestä työpaikasta, jonka todella halusin. Tämä tuttava sai sen, ja se tuntui tietenkin pahalta. Ei paljon auta, että sanotaan, että olit vahva toinen ehdokas, jos paikka menee sivu suun. Myöhemmin tutustuin paremmin tähän tuttuun ja sain tietää, että hänellä oli paljon isoja ikäviä kokemuksia menneisyydessä, ja hänen elämänsä oli vasta järjestynyt, ja ennen työpaikan saantia hän oli saanut itsensä jaloilleen. Minäkin sain sitten ihan hyvän työn, ja tapasin mieheni sillä paikkakunnalla, jossa uusi työni oli. En olisi ehkä tavannut maailman ihaninta ihmistä, jos olisin saanut sen himoitsemani työn.
Vaikka en usko kohtaloon, olen onnellinen, että hän sai elämäänsä hyvää huipun työpaikan kautta ja minä löysin aivan ihanan miehen :)
Minusta tuo kuulostaa sellaiselta tilanteelta, jossa sinun ei tarvitsekaan olla vilpittömästi iloinen toisen puolesta. Jos kerran se onni on suoraan sinulta pois, kuten kerroit. Pidät vain huolta, ettet ilmaise negatiivisia tunteitasi tälle ihmiselle etkä pilaa hänen onneaan, ja hiljaa omassa mielessäsi sitten tyydyt ajattelemaan: olisin muuten onnellinen x:n puolesta mutta tässä tapauksessa se on minulle vaikeaa.
Oppia olemaan vilpittömästi onnellinen?
Et mitenkään. Olet korkeintaan opitusti onnellinen.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:13"]
Oppia olemaan vilpittömästi onnellinen? Et mitenkään. Olet korkeintaan opitusti onnellinen.
[/quote]
Miten niin? Pyrin kaikissa tunteissani vilpittömyyteen, ja tässä kyseisessä tapauksessa oman mielenterveyteni vuoksi haen tätä suhtautumista ja uudistavia ajatuksia, eikä feikki tee samaa, kuin aito. Todella alleviivaten korostan, että etsin aitoa tapaa olla onnellinen hänen puolestaan. Mutta aito neutraalikin suhtautuminen riittäisi. Näen sen tässä tapauksessa yhtenä ja samana asiana. ap
Kovasti kaipaisin tähän jotain neuvoa.