Suomeen jämähtänyt, kaduttaako?

Tykkään tutusta ympäristöstä ja elämänrytmistä. Matkustelu on minusta stressaavaa, ja vaikka ulkomailla asuminen on varmaankin hieman eri asia, niin matkailukokemusten perusteella en uskoisi pitäväni siitä.

Vieraan kielen oppiminen voisi kyllä olla kiva haaste, mutta en itse varsinaisesti myöskään erityisesti tavoittele laajaa kielitaitoa.

Olisin lähtenyt. Ja vieläkin lähtisin. Velvollisuuksia liikaa Suomessa. Vertauskuvallisesti "jalat naulattu kiinni suomeen". 

En pidä kylmästä, joten kyllä olen haaveillut muutosta lämpimään. Mutta ei se ole realistista kun on lapset ja kotieläimet. Työpaikka saattaisi omalla allalla löytyä kyllä muualtakin.

Olen asunut useita vuosia ulkomailla kahdessa eri maanosassa ja olisin voinut jatkaa vielä muuallakin (töitä tyrkytettiin), mutta se riitti. Ei ulkomailla asuminen ole yhtään sen ihmeellisempää kuin kotimaassakaan. Oikeastaan päinvastoin, sillä täällä Suomessa on perhe, ystävät ja kaikki, mutta esimerkiksi Piilaaksoon ei kukaan sukulainen kovin usein päässyt. Eläminen oli ihan sitä samaa arkea, vaikka bonuksena olikin erilaiset maisemat.

Suomi on kotimaani ja täällä on ihan kaikki. Enää en edes ajattele lähteä täältä minnekään. Jos jotakin haluttaa lähteä ulkomaille, niin kannattaahan se mennä eikä jäädä tänne valittamaan kaikesta. Ulkomailla kannattaa kuitenkin olla vähintään sen vuoden tai pari, että tajuaa arjen. Muutaman viikon tai kuukauden reissut ovat vain esileikkiä.

Tavallista elämää ihmiset muuallakin elää. Ei siinä oikeasti ole mitään tarunhohtoista mystiikkaa. Arki on arkea myös ranskassa.

Tuo jonkun mainitsema valitus Suomen oloista ottaa minua päähän, kun ensinnäkin pois pääsee jos haluaa, ja toiseksi ei tiedetä niistä muiden maiden oloista vaan vain luullaan että suomalaiset ovat vaikkapa kateellisempia tai korkeampia veroja maksavia. Mutta rohkeutta ei sitten kuitenkaan ole oikeasti muuttaa muualle!