Aina kun yritän soittaa jollekin läheiselle...

Ei ole

Puhutko pitkiä maratonpuheluita?

No ne ihmiset eivät koe olevansa sun läheisiä. Jos kaikki tekee saman jutun kannattaa miettiä miksi.

Jos soitat, kerro asiasi nopsaan äläkä juutu.

Vierailija kirjoitti:

Puhutko pitkiä maratonpuheluita?

Tämä. Lyhyelle puhelulle löytyy helposti aikaa, mutta ei pitkille.

Kandee eka laittaa viesti, milloin sopii, että soitan.

Itse inhoan puhelimessa puhumista. Viestejä laittelen paljon ja kasvotusten rupattelen vapautuneesti. En osaa puhua puhelimessa luontevasti ja välttelen sitä viimeiseen asti. Viestitellessä ja naamatusten olen erittäin sosiaalinen, mutta puhelimessa menen lukkoon ja toivon vaan, että se piina olisi mahdollisimman nopeasti ohi...

Harvoin jätän vastaamatta, paitsi silloin, jos tiedän, että soittaja on sellainen, jonka kanssa puhelu aina venyy vähintään tunnin mittaiseksi (ellei sitä erittäin epäkohteliaasti lopeta), enkä sillä hetkellä ehdi tai jaksa puhua pitkään.

Jos puhelua ei pysty lopettamaan millään vaikka yrittää niin ei viitsi aloittaakaan. Huomaatko kun toinen yrittää lopettaa puhelun?

En puhu maratonpuheluita ja pyrin pitämään puhelut lyhyinä. Nykyään edes äitini ei vastaa puheluihini ja jälkikäteen tulee viesti, että soittaa seuraavana päivänä. Asun ulkomailla enkä koronan takia ole nähnyt vanhempiani kasvotusten kohta kahteen vuoteen. Aina kysyn etukäteen onko äiti kotona ennen kuin yritän edes soittaa.

Sinun mielestä puhelimella hoituu nopeammin, mutta varsinkaan nuoremmat ei enää nykyään mielellään puhu puhelimessa. Ja ymmärrän kyllä, minustakin viestein on kaikista helpoin hoitaa asiat. Kun puhelimessa ollessa joutuu keskeyttämään sen mitä on just tekemässä, ja viestein voi vastata sitten kun aidosti ehtii.

Itselle kävi kuitenkin noin ennen vanhaan kun vielä soiteltiin puhelimella, kun joskus soitin kaverilleni. Hän oli tuollainen tympääntynyt, ja myöhemmin selvisi ettei halua olla kaverini ilmeisesti muutenkaan. Mutta pääasiassa älä soita, laita viesti, näin nykyään

Minä saan puheluita tosi harvoin, mutta ne tulevat aina juuri huonoimmalla hetkellä. Perheen nuorista ne ovat vitsi. Kun upotan käteni johonkin jauhelihataikinaan, niin sanovat, että varmasti joku soittaa taas sinulle. Toinen varmin paikka saada puhelu on maksaa kaupan kassalla ja pakata kassikaupalla ruokaa siinä.

Nykyään on langattomat kuulokkeet eli ei tarvitsisi edes pitää sitä luuria kädessä kun jollekin puhelimessa juttelee. Voi siivota vaikka samalla, jos siltä tuntuu.

Käytätkö ap puhelinta jonkun asian hoitoon vai seurusteluun?

Minä ja paras ystäväni näemme harrastuksen ohessa päivittäin, mutta ehdimme vaihtaa vain muutaman sanan, joten soittelemme välillä maratonpuheluita. Näemme kyllä perheinemme säännöllisesti, mutta siinä on sitten yleensä kaikkea muuta.  Minusta on kivaa pitää ystävyyttä yllä vielä näin vanhanaikaisesti.

Mä en jaksa jaaritella puhelimessa. Lähinnä perheväen ja sukulaisten kanssa puhellaan puhelimessa. Kaverien kanssa sovitaan tapaamiset viestitellen.

Mulla yks vanha ystävä jolla aikaa ja halua puhua vaikka 2t puhelimessa. Kertoi vastikään että oli puhunut jonkun ystävänsä kanssa 5 tuntia! Ihmettelin ääneen ja totesin vaan että mulla ei ole aikaa kuin 5 min. ja ymmärsi saman tien onneksi.

Jotkut asiat hoituu puhelimessa paljon nopeammin. Jonkun tapaamisen voi sopia vain viestillä, mutta jos kaipaan apua johonkin ongelmaan, on helpompi soittaa ja kysyä. Viestien näpyttelyyn, vastauksen odotteluun ja muuhun säätämiseen kuluu paljon enemmän aikaa, kun soittamalla asia hoituisi parissa minuutissa.

Suomalainen tuppisuu haluaa mököttää yksin negatiivisessa liemessään.

Mulla on vain muutama ihminen, jolle soittelen. Heidän kanssa meillä on selkeät toimintatavat : kysytään onko aikaa puhua ja sanotaan, jos ei ole aikaa puhua.

Et voi mitään toisten reaktioille. Mielestäni sun ei kannata vaivata päätäsi kyseisellä asialla, jos kukaan ei pysty suoraan sanomaan mistä hiertää. Se on enemmän heidän oma ongelmansa silloin.