Aina kun yritän soittaa jollekin läheiselle...

Puhelimessa rauhassa puhuminen on ihan ok, kumpikin voi olla kotona, ei tartte lähteä meluisiin kahviloihin tai baareihin.

Mieluummin puhelu kuin töksähtelevät viestit.

Sovi soitolle täsmä aika, saatte puhua rauhassa. Sinä soitat, niin on varma.

Puhelimessa puhuminen on todella ärsyttävää. Minulle soittavat lähinnä vanhemmat sukulaiset, pomo ja rasittava exäni, mutta esimerkiksi ystävieni kanssa viestin. Käymme pitkiä keskusteluja viestitse ja nauramme katketaksemme. paljon hauskempaa kuin puhuminen, ja ei tule sitä samaa ikävästi yllätettyä fiilistä.

Te, jotka olette aina niin kovin kiireisiä, että teille pitää erikseen viestittää, voiko soittaa, oletteko ikinä ajatelleet järjestää sitä aikaa? Miksi teette elämästänne niin kiireistä, että ei ole aikaa, eli halua vastata ystävän soittoon?

Minullakin oli hyvä ystävä, ja itse asiassa tapasimme säännöllisesti perheinä, kävimme heillä, ja he meillä, ja soiteltiin silloin tällöin. Luulin, että olimme ystäviä. Sitten tapahtui jotain, en edes tiedä, mitä, mutta ystävän puolelta yhteydenpito loppui yhtäkkiä. Soitin hänelle kerran, ja vaistosin, että oli todella huono hetki. Ajattelin, että täällä ollaan, jos vielä kiinnostaa, mutta moneen vuoteen ei ole tapahtunut minkäänlaista elettä. Ymmärsin yhteisten kaverien kautta, että meidät heivattiin pois heidän elämästään. Ei sitten taidettu olla kovin hyviä kavereita alkujaankaan.

Ei siinä mitään, suhteita syntyy ja katkeaa, eikä voi väkisin pitää yllä yksipuolisia kaveruussuhteita. Itse olen kylläkin sellainen, että en todellakaan tuppaudu, jos vaistoan vähänkään negatiivisuutta.

Jos ihmisestä huokuu sellainen tietynlainen ylhäältäpäin määräilevä ja täysi pakottaminen johonkin, niin se on täysi punainen vaate.

Älä vaadi muilta mitään. Anna jokaiselle, myös itsellesi vapaus elää omannäköistäsi elämää.

Muista, että et voi muita muuttaa ainoastaan vain itseäsi.

Liika uteleminen ja suorat kysymykset=

Henkilö jolla ei ole rajoja itselleen ja toiselle.

Hienotunteisuus ja empatia puuttuu kokonaan.

Koetaan, että soittaja määrittelee oman asiansa ja aikansa tärkeämmäksi kuin vastaanottajan ajan, aivan riippumatta mitä vastaanottaja on tekemässä tai missä fiiliksissä on.

Itse en vastaa lainkaan maratonpuhujille, ja harvoin muutenkaan.

Mukavampaa on varata aikaa kunnolla kasvokkain rupatteluun jolloin voi fokustaa täysin tähän ihmiseen ja keskusteluun.