Lue keskustelun säännöt.
Lapsi saa viimein diagnoosin, iso helpotus, mutta...
28.12.2021 |
siihen meni aivan liian kauan! Lapsi alkoi oireilla noin kymmenvuotiaana pahoilla raivokohtauksilla, itsetuhoisilla puheilla jne. Lapsi on ollut hyvin itsepäinen ja vaativa aina, mutta tilanne kertakaikkisesti karkasi hallinnasta. Perheneuvolasta sain sinänsä hyviä ohjeita, mutta eivät kuunnelleet mua kuitenkaan, kun yritin sanoa, että lapsella on jotain perustavaa laatua olevaa häiriötä. Kaikki selitettiin vaikealla perhetilanteella ja mun masennuksella. Viisi vuotta meni ja tilanne eskaloitui niin pahaksi, että Lapsi joutui osastohoitoon. Viimeinkin tehtiin psykologiset testit, joita olin rukoillut ja lapsen todettiin olevan autismin kirjolla. No, viivyttely ei maksanut kuin meidän molempien mielenterveyden ja mun työkyvyn. Oon helpottunut, että syy lapsen oireilulle löytyi, mutta samalla helvetin vihainen. Mua ei kuunneltu, vaikka miten yritin vakuutella, että tässä on nyt taustalla jotain muutakin, leimattiin vain hysteeriseksi ja ylireagoivaksi.
Kommentit (20)
Saako kysyä mikä diagnoosi?
Itse koen tämän niin vääränä. Omat lapseni ovat saaneet adhd ja muut diagnoosit hyvin nuorena ja ilman tappelua. Ovat myös päässeet hyvin helposti erikoistutkimuksiin, joihin ei kovin helpolla päästetä. Ja kaikki tämä vain sen takia, että olen itse sote-alalla ja osaan ”puhua samaa kieltä” kuin lääkärit. Todella moni on samassa tilanteessa kuin sinä, ap. Teidänkin perheen olisi pitänyt saada apua jo aiemmin ja ”syy” lapsen käytökselle. Onneksi kuitenkin saitte nyt diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palvelut on nii ruuhkautunut, että ihmisiä, edes lapsia ei hoideta kunnolla. Mielenterveys ongelmat ovat tosi yleisiä autismin kanssa.
Sitä on myös aika vaikeaa hoitaa, lähinnä erilaisia terapioita käytetään apuna. Missäkin perheissä joissa diagnoosi on tiedossa on yleensä ihan samanlaisia ongelmia kuin mistä kerrot, perheiden tukeminen on hyvin vähäistä, lähinnä lastensuojelu on se joka auttaa, kun muualta ei apua saa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, mutta ei tilanne välttämättä olisi yhtään sen parempi vaikka diagnoosi olisi tullut aiemminkin.
Kyllä sillä on merkitystä, että saa ajoissa kuntoutusta juuri siihen mihin on tarve. Mitä aiemmin sen parempi..
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, mutta ei tilanne välttämättä olisi yhtään sen parempi vaikka diagnoosi olisi tullut aiemminkin.
Lapsi ja perhe olisi voinut saada oikeanlaisen tuen (ja lääkityksen) aiemmin ja näin myös olisi voitu välttyä hyvin raskailta vuosilta ja jopa tuolta osastojaksolta. Ei diagnoosi toki itsessään kaikkea pelasta vaan voi tuoda monenlaisia muita ongelmia. Esimerkiksi lääketasapainon etsiminen voi tuoda paljonkin ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Ikävää, mutta ei tilanne välttämättä olisi yhtään sen parempi vaikka diagnoosi olisi tullut aiemminkin.
Olisihan,hoito ois voitu aloittaa ajoissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaus sinulle. Raivoa hetki ja sitten ala keskittyä tulevaan. Jatkossa kaiva se raivo esiin, kun pitää jaksaa taistella terapioiden ja tukien saamisesta, muuten pyri keskittymään hyviin asioihin. Ihan itsesi takia. Vielä toinen halaus sinulle.
Me taas "jouduttiin" vaikka mihin tutkimuksiin (lapsi 4,5 -vuotias) saatiin terapiat, lääkkeet, taksikyydit, tuet, tukiperhe, ihan kaikki. Eikä edes pyydetty, päinvastoin ei olisi haluttu mitään. Mutta kaikki toimi kuin juna. Näin Varsinais-Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me taas "jouduttiin" vaikka mihin tutkimuksiin (lapsi 4,5 -vuotias) saatiin terapiat, lääkkeet, taksikyydit, tuet, tukiperhe, ihan kaikki. Eikä edes pyydetty, päinvastoin ei olisi haluttu mitään. Mutta kaikki toimi kuin juna. Näin Varsinais-Suomessa.
Ei 4,5v lapsella aloiteta mitään tämänkaltaisia lääkityksiä.
Minulla nuorin pääsi tuykimukdiin 12-vuotiaana, jolloin todettiin paha lukihäiriö ja epäiltiin ADD:tä.
Tutkimukset saatiin loppuun 13-vuotiaana, kun 7.luokan syyslukukausi oli lopuillaan, kouluarvosanat sulekeivat(kuutosia pitkä rivi).
Ala-asteella hän oli vielä oppinut hyvin kuulemansa perusteella.
Diagnoosi: Lukivaikeus ja asperger.
Nyt aloitetaan kuntoutus(toimintaterapia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä mikä diagnoosi?
Itse koen tämän niin vääränä. Omat lapseni ovat saaneet adhd ja muut diagnoosit hyvin nuorena ja ilman tappelua. Ovat myös päässeet hyvin helposti erikoistutkimuksiin, joihin ei kovin helpolla päästetä. Ja kaikki tämä vain sen takia, että olen itse sote-alalla ja osaan ”puhua samaa kieltä” kuin lääkärit. Todella moni on samassa tilanteessa kuin sinä, ap. Teidänkin perheen olisi pitänyt saada apua jo aiemmin ja ”syy” lapsen käytökselle. Onneksi kuitenkin saitte nyt diagnoosin.
En tiedä vielä, mikä diagnoosiksi tulee tai tuleeko edes mitään varsinaista diagnoosia, mutta autismin kirjon piirteitä on. Lapsellani piirteet ovat epätyypillisiä, koska hänellä ei ole ikinä ollut esim. sosiaalisia ongelmia ikätovereiden kanssa. Siksipä en itsekään osannut autismia ajatella, vaikka tiesin, että jotakin on.
Oliko eristyksessä osastolla? Tietäisitpä, kuinka monelle annetaan väärä diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä mikä diagnoosi?
Itse koen tämän niin vääränä. Omat lapseni ovat saaneet adhd ja muut diagnoosit hyvin nuorena ja ilman tappelua. Ovat myös päässeet hyvin helposti erikoistutkimuksiin, joihin ei kovin helpolla päästetä. Ja kaikki tämä vain sen takia, että olen itse sote-alalla ja osaan ”puhua samaa kieltä” kuin lääkärit. Todella moni on samassa tilanteessa kuin sinä, ap. Teidänkin perheen olisi pitänyt saada apua jo aiemmin ja ”syy” lapsen käytökselle. Onneksi kuitenkin saitte nyt diagnoosin.
En tiedä vielä, mikä diagnoosiksi tulee tai tuleeko edes mitään varsinaista diagnoosia, mutta autismin kirjon piirteitä on. Lapsellani piirteet ovat epätyypillisiä, koska hänellä ei ole ikinä ollut esim. sosiaalisia ongelmia ikätovereiden kanssa. Siksipä en itsekään osannut autismia ajatella, vaikka tiesin, että jotakin on.
Kannattaa pysyä hereillä nyt. Ei ole olemassa autismia, joka ei täytä autismin kriteereitä. Sitten on jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Me taas "jouduttiin" vaikka mihin tutkimuksiin (lapsi 4,5 -vuotias) saatiin terapiat, lääkkeet, taksikyydit, tuet, tukiperhe, ihan kaikki. Eikä edes pyydetty, päinvastoin ei olisi haluttu mitään. Mutta kaikki toimi kuin juna. Näin Varsinais-Suomessa.
Minua on ihan oikeasti kidutettu Suomessa täysin terveenä lapsena pakkolääkinnällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä mikä diagnoosi?
Itse koen tämän niin vääränä. Omat lapseni ovat saaneet adhd ja muut diagnoosit hyvin nuorena ja ilman tappelua. Ovat myös päässeet hyvin helposti erikoistutkimuksiin, joihin ei kovin helpolla päästetä. Ja kaikki tämä vain sen takia, että olen itse sote-alalla ja osaan ”puhua samaa kieltä” kuin lääkärit. Todella moni on samassa tilanteessa kuin sinä, ap. Teidänkin perheen olisi pitänyt saada apua jo aiemmin ja ”syy” lapsen käytökselle. Onneksi kuitenkin saitte nyt diagnoosin.
En tiedä vielä, mikä diagnoosiksi tulee tai tuleeko edes mitään varsinaista diagnoosia, mutta autismin kirjon piirteitä on. Lapsellani piirteet ovat epätyypillisiä, koska hänellä ei ole ikinä ollut esim. sosiaalisia ongelmia ikätovereiden kanssa. Siksipä en itsekään osannut autismia ajatella, vaikka tiesin, että jotakin on.
Ihanaa kuitenkin, että jaksoit taistella asian puolesta. Kannattaa liittyä facessa erilaisiin vertaistukiryhmiin. Sieltä saa vertaistukea, vinkkejä arkeen ja tukiin (vammaistuki esim) ja huomaat, että ette todellakaan ole ainoita tuossa tilanteessa ❤️
Miksi koulun kautta ei tuettu tai edistetty tutkimuksiin pääsyä? Usein tutkimuksiin pääsyyn vaaditaan, että ongelmia on kautta lapsen elinpiirin, niin kotona kuin koulussakin. Kun tämä täyttyy, pääsee lapsi ainakin tutkimusjonoon.
Olen itse alkuopettaja ja tämän syksyn aikana olen omalta osaltani järjestänyt jo kaksi ekaluokkalaista tutkimuksiin. Kummallakaan ei siis ole vielä diagnoosia, mutta perheet ovat vahvasti kanssani samaa mieltä, että jotain isompaa on taustalla. Näiden lisäksi 20 oppilaan luokallani on neljä muuta, joiden papereita olen syksyn mittaan täytellyt, heillä on siis jo diagnoosit ja useat päällekäiset terapiat käynnissä.
Tutkimusten & terapian tarpeesta ja niiden jonoutumisesta kertonee se, että minäkin opetan ihan tavallista ekaluokkaa. Silti luokassa on 6/20, joilla on hyvin selkeitä neuropsykiatrisia haasteita. Oppimisen pulmia (esim. lukihäiriöt) ei tällä hetkellä edes ehditä tutkimaan ja diagnosoimaan.
Minulle yritettiin tunkea autismin diagnoosia, kun olin lapsi. Olin 4v ja kaksoissiskoni kanssa täysin samassa kehityksen vaiheessa. Opin liikkumaan hieman aiemmin. Opin lukemaan 4v. Minulla oli täysin normaalit kaverisuhteet. Koulussa olin suosittu. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo lähes 10, vaikka minua pakkolääkittiin, kun olin sairaalassa onnettomuuden jälkeen, mikä vei kykyä oppia uutta. Todellisuudessa minua kidutettiin sairaalassa. Tästä minulle edelleen sanotaan vain "milläs todistat". Älkää hankkiko lapsia, jos ette pidä niistä huolta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi koulun kautta ei tuettu tai edistetty tutkimuksiin pääsyä? Usein tutkimuksiin pääsyyn vaaditaan, että ongelmia on kautta lapsen elinpiirin, niin kotona kuin koulussakin. Kun tämä täyttyy, pääsee lapsi ainakin tutkimusjonoon.
Olen itse alkuopettaja ja tämän syksyn aikana olen omalta osaltani järjestänyt jo kaksi ekaluokkalaista tutkimuksiin. Kummallakaan ei siis ole vielä diagnoosia, mutta perheet ovat vahvasti kanssani samaa mieltä, että jotain isompaa on taustalla. Näiden lisäksi 20 oppilaan luokallani on neljä muuta, joiden papereita olen syksyn mittaan täytellyt, heillä on siis jo diagnoosit ja useat päällekäiset terapiat käynnissä.
Tutkimusten & terapian tarpeesta ja niiden jonoutumisesta kertonee se, että minäkin opetan ihan tavallista ekaluokkaa. Silti luokassa on 6/20, joilla on hyvin selkeitä neuropsykiatrisia haasteita. Oppimisen pulmia (esim. lukihäiriöt) ei tällä hetkellä edes ehditä tutkimaan ja diagnosoimaan.
Koulussa ei ikinä ollut ongelmia, paitsi nyt ennen osastojaksoa uupumus kävi niin pahaksi, että lapsi kieltäytyi menemästä kouluun. Hän on ns. kympin tyttö. Useinhan nimenomaan tyttöjen autismi tai Asperger jää huomaamatta, koska he eivät aiheuta hankaluuksia. En usko, että tyttö saa varsinaista diagnoosia, mutta joillakin osa-alueilla autismin kriteerit täyttyvät silti kirkkaasti.
Mitä se diagnoosi olis muuttanut? Saitte perheneuvolasta ne neuvot mitkä olisitte saaneet muutenkin. Autismia ei voi poistaa lapsesta.
Autismia ei voi poistaa, tiedän sen, koska minulla on myös täysi-ikäinen poika, jolla on Asperger. Ovat tyttären kanssa kuin yö ja päivä. Ehkä voin nyt viimein kuitenkin olla armollinen itselleni; tyttären ongelmat eivät ole minun syytäni, kuten on annettu ymmärtää.
Ikävää, mutta ei tilanne välttämättä olisi yhtään sen parempi vaikka diagnoosi olisi tullut aiemminkin.